Ohi on!

Niin ne vaan meni hujauksessa häät, joita suunnittelin ja stressasin vaikka millä mitalla. Onneksi juhlat olivat juuri kaiken vaivan arvoiset ja käteen jäi sormuksen lisäksi ihan valtavan paljon ihania muistoja.



Täydenkuun Kuva

Hääviikko oli sen verran kiireinen, etten ehtinyt edes ajatella koko blogia saati tänne päivittää. Pari pientä kriisiäkin tuli eteen mutta kirjoittelen niistä myöhemmin. Onneksi tässä vaiheessa niille voi jo alkaa hieman naureskella.

 

Nyt ollaan maanantaista asti latailtu akkuja Dubrovnikissa Kroatiassa minihäämatkalla. Kyllä tuli tarpeen! Olen niin tyytyväinen, että Tapani (äääk, sitähän ei muuten voikaan enää sanoa Sulhoksi!) keksi haluta reissuun heti juhlien jälkeen.  Ettei ihan pelkäksi lötköttelyksi ja liian tylsäksi menisi niin on tässä saanut jo jännäillä, miten päästään kotiin perjantaisen lakon takia. Onneksi ainakin toistaiseksi Finskin ulkomaanlentoja ei ole peruttu. Sormet vaan ristiin, sillä vaikka auringosta on kiva nauttia niin meillä on ensi viikonloppuna neljään R&A-leffaan liput ja niihin olisi kiva ehtiä!

Liebster Award

Häihin aikaa alle viikko ja stressitasot alkavat olla aika korkealla. Hajotin viime viikolla kaiken kukkuraksi selkäni, joka on kyllä huomattavasti parempi kuin lähtötilanteessa mutta ei oikein kestä esimerkiksi tanssimista. Saa nähdä kuinka meidän valssin käy...

Kun kaikki menee pieleen, useimmiten ensimmäisenä mieleen tulee syyttä Murphya. Tällä kertaa täytyy kuitenkin kiittää Miss Murphya, joka piristi tätä stressimorsianta nimeämällä minut blogissaan Liebster Awardin saajaksi. Kiitos tuhannesti! Enpä ollut aiemmin kyseiseen tunnustukseen törmännyt ja piti heti käydä lukemassa täältä, mistä oikein on kysymys. Lyhykäisyydessään tarkoitus on toisaalta auttaa lukijoita löytämään uusia blogeja, toisaalta saada pienemmille blogeille lisää yleisöä.

 

Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

 

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 1000 (tai joidenkin sääntöjen mukaan alle 200, ei varmaan ole kovin kriittistä) lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

 

Miss Murphy kysyi ja minä vastasin:

 

1. Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?

Hieman päivästä riippuen joko prinsessa tai hävittäjälentäjä. Liekö pakkomielle muhkeahelmaiseen morsiuspukuun peruja näistä haaveista?

 2. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Ehdottomasti iltaihminen. Vanhat kämppikseni naureskelevat usein sille, kuinka aamuisin raahauduin keittiöön lähinnä öristen ja vasta muutaman kahvikupillisen jälkeen aloin osoittaa selkeitä elonmerkkejä. Polttareitani varten minua herättämään tulleet ystäväni olivat myös kuulemma olleet hieman huolissaan siitä, kuinka reagoin äkkiherätykseen...

 3. Voisitko kuvitella osallistuvasti Satuhäät-ohjelmaan?

Fifty-sixty. Tavallaan olisi ollut kiva saada koko hääprojekti dokumentoitua mutta toisaalta en todellakaan halua, että ihmiset arvostelevat häämme kotisohviltaan.

 4. Mikä on puolisosi paras ominaisuus?

Rauhallisuus ja luotettavuus. Isona bonuksena myös aamupuuron ja -kahvinkeittäminen lähes joka aamu. :D

 5. Minkä kappaleen valitsisit juuri nyt Youtubesta?

Jostain syystä ensimmäisenä tuli mieleen hääkliseinen Yiruman River Flows in You mutta Youtuben etusivulla minulle ehdotettiin Maroon 5 Sugaria, joka on tällä hetkellä yksi suosikkivideoistani. Maroon 5, valitsen sinut!

 6. Mikä on ollut mieleenpainuvin lomareissusi?

Ehkä viime kesän Eurooppa-seikkailu parin kaverini kanssa. Mieleenpainuvinta reissulla oli varmasti yöllinen odottelu puolalaisella Kostrzy tai tuttavallissemmin Köntsän juna-asemalla.

 7. Mistä haaveilet?

Tällä hetkellä erityisesti siitä, että pääsisin Banksyn Dismalandiin. Kyseinen toive ei tosin tule toteutumaan (typerät häät), joten lisäksi haaveilen valmiista väitöskirjasta, omasta asunnosta ja teacup pomeranian -hauvasta.

 

Kuva

8. Kuka on esikuvasi?

Apua, tämä on ehkä vaikein kysymys tähän asti! Varsinaista esikuvaa minulla ei kyllä taida olla mutta arvostan valtavasti esimerkiksi väitöskirjani ohjaajaa, joka mielestäni  sekä erinomainen tutkija ja opettaja/ohjaaja että hyvä tyyppi.

 9. Kuuluuko juusto voileivässä kinkun alle vai päälle? (tästä "kiistelemme" mieheni kanssa ;))

Ehdottomasti päälle. Ja kaikki loput sitten juuston päälle.  

 10. Mikä asia saa sinut ärsyyntymään/suuttumaan välittömästi?

Ajattelemattomuus ja se, miten vaikeaa joillekin on ymmärtää yksinkertaisia asioita. Voi tosin olla, että mitä pidemmälle opiskelen, sitä enemmän irtaudun todellisuudesta ja mikä minulle on yksinkertaista, ei ehkä ole sitä suurimmalle osalle jengistä... :D

 11. Mikä olisi pahinta, mitä hääpäivänä voisi mennä pieleen?

Kaatosade. Ehdottomasti. Könkkään vaikka pää kainalossa ja riekaleisessa mekossa pellemeikki naamalla vihittäväksi kunhan saadaan seremonia pidettyä suunnitelman mukaisesti ulkona. Nyt kaikki sormet ristiin, että ensi lauantaina on nätti sää!

 

 

Omat kysymykseni:

 

1. Mikä on suosikkivuodenaikasi?

2. Jos saisit valita vapaasti, mikä olisi unelmiesi asuinpaikka?

3. Mikä on unelmiesi häämatkakohde?

4. Oletko koskaan harkinnut ryhtyväsi vegaaniksi? Jos olet jo vegaani, kerro syy valinnallesi.

5. Mikä on bravuurisi keittiössä? (Mieluiten ruokalaji mutta muutkin toki käyvät ;) )

6. Kaupunki vai maaseutu?

7. Häävalssi vai -tanssi?

8. Mikä on rohkein tekosi?

9. Mikä on viimeisin sarja, jota olet seurannut televisiosta/ahminut Netflixistä?

10. Antaisitko/olisitko antanut anoppisi suunnitella häänne kokonaan?

11. Usko, toivo vai rakkaus? 

 

 

Moni hääblogi onkin jo tämän palkinnon saanut. Omat nimeämiseni menevät seuraaville blogeille, joita ei toivoakseni kukaan muu ole vielä ehtinyt palkita.

 

1. CONCRETE WEDDING

2. Puzzle Bride

3. Cutting the Cake

 

 



Jännäys

Nytkö se sitten alkaa?

 

Kovasti olen täälläkin tainnut väittää, että ei jännitä mutta eilen nukkumaan mennessä tajusin, että neljän viikon päästä juhlat on jo juhlittu. Vielä pitäisi ehtiä pitää palaveri cateringin kanssa, sopia aika koekampaukselle, räpeltää ohjelmat, menut sekä bingolappuset ja hoitaa noin tuhat muuta pikkuhommaa. Niin ja ei tämä elämä ikävä kyllä pelkkää hääsuunnittelua ole, joten muullekin puuhailulle (kuten esim. töille) pitäisi jäädä aikaa.

Kuva

Milläköhän tämän pitäisi aisoissa, ettei mene ihan stressipaniikiksi loppua kohden?

Upper East Side Bachelorette Party

Äidin kanssa boleroshoppailua sisältäneet viikonloppusuunnitelmat menivät kerralla uusiksi kun heräsin lauantaiaamuna oven jyskytykseen. Jossain kahvimukin käteen saamisen ja pukeutumiskäskyn välillä aloin oikeasti tajuta, mistä oli kysymys. Eipä olisi yllätys voinut paremmin mennä nappiin, sillä olin juuri paria päivää aiemmin kitissyt Sulholle epäileväni, ettei koko polttareita ole tulossa. Tulihan ne ja oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista päivistä ikinä!

 

 

 

 

 

Mitä tapahtui vihjeiden ja pronssisen ananaan välillä, that's a secret I'll never tell. Paitsi ehkä kunhan saan lisää kuvia päivästä kaasoltani!

 

XOXO,

Norso2015



Häiden valokuvaus

Jos jokin asia on hääfoorumeita ja Facebookin hääryhmää seuranneena tullut selväksi niin se, että juhlien valokuvaukseen kannattaa panostaa. Päivästä, jonka eteen on nähty valtavasti vaivaa ei oikeastaan jää käteen muuta kuin muistoja (ja noh, sormus tietty) ja niiden virkistämiseksi on varmasti kiva olla muutakin kuin suttuisia pokkarikamerakuvia tai Instagram-päivityksiä.

 

Omat kriteerini valokuvaajan valinnalle olivat melko selkeät. Halusin, että kuvaajalla on huomattavasti aiempaa kokemusta häistä ja mielellään jopa dokumentaarisella otteella kuvaamisesta. Lisäksi portfolion kuvien piti tietenkin miellyttää niin tyylillisesti kuin fiiliksenkin perusteella sekä minua että Sulhoa. Jos totta puhutaan, en ehtinyt kovinkaan monen hääkuvaajan sivuja selata kun iskin silmäni Täydenkuun Kuva -nimiseen yritykseen.



© Täydenkuun Kuva



© Täydenkuun Kuva

 

© Täydenkuun Kuva



© Täydenkuun Kuva



© Täydenkuun Kuva

Täydenkuun Kuvan taustalla on pääkaupunkiseudulla toimiva, dokumentaariseen hääkuvaukseen erikoistunut kuvaajapariskunta Reetta ja Niko. Pidimme heidän kanssaan eilen palaverin Suomenlinnassa ja kävimme läpi niin päivän aikataulua kuin kuvauslokaatioita. Olin  valtavan ilahtunut ja vaikuttunut erityisesti siitä, miten kuvaajat lähtivät heti ideoimaan, minkälaisia kuvia eri tiloissa ja paikoissa voisi ottaa. Molemmat olivat myös rentoja ja mukavia tyyppejä, mikä helpottaa ainakin tämän kuvausjännittäjän mieltä huomattavasti!

 

Lisää Täydenkuun Kuvan otoksia ja infoa löytyy yrityksen nettisivuilta tai blogista. Eilisen keskustelumme perusteella ainakin tämä kesä on ollut Reettalla ja Nikolla kiireistä aikaa, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jos haluat heidät dokumentoimaan hääsi!

Häätilpehööreistä tärkein

Miten sitä onnistuukin pienistä, häiden onnistumiseen tuskin vaikuttavista asioista ottamaan itselleen paineita? Olisi varmasti hyödyllisempää varmistaa, että saadaan auto kuljetettua saarelle tai sopia cateringin kanssa palaveriaika kuin soitella konditoriaan kakun väristä ja korkeudesta. Toisaalta nämä ovat toki tärkeitä seikkoja, sillä kuinka muuten sitä osaisi valita häätilpehööreistä tärkeimmän eli täydellisen kakkukoristeen.

Alusta asti on ollut harvinaisen selvää, että kaiken maailman humoristiset pirttihirmukoristeet ja viivitjawagnerit ovat poissa laskuista. Kuten erilaisia kutsumalleja, selailin tuntitolkulla erilaisia vaihtoehtoja kakkukoristeelle. Esimerkiksi Etsystä niitä löytyy kyllä varmasti jokaiseen makuun. Jopa niinkin paljon, että meinasi valinnanvaikeus iskeä.



Kuva



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Oma ehdoton suosikkini olivat nuo jälkimmäisen kuvan kisut. Niille olisi kuitenkin tullut hintaa sen verran paljon (pelkät kissat 65$ ja päälle vielä postit + mahdollisesti tullit), että luovuin ajatuksesta. Seuraavana jonossa oli siluettipariskunta mutta aloin hieman jänistää ulkomailta tilaamista, sillä en ihan luottanut siihen, että paketti ehtii ajoissa perille ja vielä ehjänä kaiken päälle.

Kutsujen aiheuttamassa diy-hurmoksessa olin jo harkinnut niinkin villiä ideaa kuin 3D-printtaamista kun satuin Facebookissa törmäämään PS Puistoon. Pistin heille noin viikko sitten tiedustelua olisiko haluamaani malliin mahdollista tehdä muutoksia. Vastaus tuli todella nopeasti ja niinhän siinä sitten kävi, että valmis koriste kolahti äsken postiluukusta.

 

 

Enpä voisi paljon tyytyväisempi olla! Vaikka kyseessä on suomalainen käsityö, hinnat eivät mielestäni ole mitenkään järjettömiä, sillä esimerkiksi Etsystä tilaamalla olisin todennäköisesti maksanut suurin piirtein saman verran. PS Puistolla ei ilmeisesti toistaiseksi ole muita nettisivuja Facebook-profiilin ohella mutta viimeisimmän päivityksen perusteella sellaiset ovat tuloillaan.

Niin ja mainittakoon nyt vielä, että kyseessä ei ole maksettu mainos vaan ihan henkilökohtaisesti tyytyväisenä asiakkaana haluan suositella kyseistä puljua muille kakkukoristetta metsästäville morsioille.

Sinne meni!

Kutsut nimittäin.

Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin saimme kutsut postitettua jo muutama viikko sitten. Pakko sanoa, että enpä olisi ikinä uskonut, että niinkin simppeliltä tuntuva asia kuin kutsut osoittautuivat lopulta ainakin toistaiseksi koko hääprojektin kinkkisimmäksi asiaksi.

 

Selailin varmasti tunteja eri kutsukorttifirmojen valmismalleja ja siinä vaiheessa kun tajusin, ettei sieltä löydy mieleistä alkoi olla jo vähän hoppu. Fiksu morsian olisi tässä vaiheessa pistänyt vauhdilla viestiä mahdollisimman monelle graafiselle suunnittelijalle ja teetättänyt kutsut ammattilaisella. Budjetin lisäpaisuttelu ei kuitenkaan houkutellut - ja sitä paitsi eihän nyt yksien kutsujen väkertäminen nyt niin vaikeaa voi olla?

 

Voi pojat!

 

Rehellisesti sanottuna nyhräsin gimpin parissa varmasti yli kymmenen tuntia ja vaikka lopputulokseen olenkin ihan tyytyväinen, hinkattavaa olisi vielä jäänyt. En ollut kyseistä ohjelmaa aiemmin käyttänyt, joten siihen totuttelu söi toki oman aikansa mutta suurin osa työstä oli ihan rehellistä hinkkaamista, josta ammatti-ihminen olisi varmasti selvinnyt tunnissa tai parissa. Suosittelen siis ehdottomasti harkitsemaan tarkoin hääkutsu-designeriksi alkamista, etenkin jos kuvankäsittelytaidot ovat luokkaa vasta-alkaja.

 

Mitä sillä tuntien näpräämisellä sitten sai aikaan? Verta, hikeä ja kyyneliä sekä ihan ok kutsun ja hääinfon, vaikka itse sanonkin!

 

Ite tein, sain mitä sain. Ihan en vielä ole pistämässä bisnestä pystyyn mutta ehkä näillä muutaman vieraan saa houkuteltua juhlimaan.

Vastauksia on jo tipahdellut ihan mukavasti ja onpa muutama kutsun saanut kehunut jopa itse kutsukorttia. Suosittelen muuten ehdottomasti tekemään hääinfosta myös englannin kielisen version, jos kutsuttavien joukossa on pariskuntia, joista toinen ei osaa suomea. Saatiin nimittäin erityisesti kiitosta kyseisen asian huomioimisesta.

 

Seuraava nysväysurakka olisikin sitten väkertää kasaan paikkakortit, menut ym. häiden paperitavarat. Onneksi olen parhaillaan lomalla, joten voin hyvällä omalla tunnolla hääjärjestellä vaikka 24/7 seuraavat pari viikkoa!

 

Kukkapalaveri floristin kanssa

Onnistuinpa sitten melkein kukkakälläämään itseni. Olin iloisesti jättänyt merkitsemättä kalenteriin tammikuussa häämessuilla sovitun tapaamisen floristin kanssa. Onneksi jonkinlainen pieni muistikuva asiasta oli jäänyt jonnekin takaraivoon ja tajusin alkaa ajoissa kaivella papereitani. Olin tietenkin jo alkuperäisen ajan päälle ehtinyt buukata muuta, mutta kukkakauppa ansaitsi ensimmäiset isot pisteet siitä, että palaverin siirtäminen sujui ongelmitta. 

Kuten aiemmin totesin, olen ihan totaalinen rähmäkäpälä kukkien kanssa. Yritä siinä sitten selittää floristille, mitä haluat kun kukkien nimistä ei ole mitään hajua ja Pinteres-appi puhelimessa ei suostu yhteistyöhön. Ihme kyllä, viesti meni läpi ja päästiin hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä haen. Floristi totesi jo alussa, että ruusun sijasta neilikan tekstuuri sopii ehkä paremmin yhteen harsokukan kanssa, mikä on kyllä ihan totta. Etenkin kun hakusessa on sellainen vähän rento ja boheemi tunnelma eikä mikään pönötysmeininki. 

Piti tietenkin sitten napata mukaan pari neilikkaa ja pari oksaa harsokukkaa ihaan vaan blogikuvitusta varten. ;)

Verinen, tikattu mies ja hempeät kontrastikukat. Sulho kolaroi pyörällä ja nyt jännitetään miltä korva näyttää häihin mennessä. Onneksi hiuksia riittää, jotenn niillä voi sitten piilotella ruttuja.

En kovasta googlen ja pinterestin rämppäämisestä huolimatta vielä onnistunut löytämään juuri toiveideni mukaista kimppua. Vähän harmillista, että kukkakaupassa ei ollut mahdollisuutta nähdä minkälaisia puskia he ovat morsiammille tehneet. Tavallaan ymmärrän perustelun, että kimput ovat aina henkilökohtaisia mutta kyllä se silti tuntuu vähän siltä, että ostan tässä sian säkissä. Mitäs jos neilikat ovat väärän värisiä, kimpuun on laitettu jotain, mitä en halua tai se on muuten vain vääränlainen? Kimppua olisi ilmeisesti hyvä käydä katsomassa häitä edeltävänä päivänä mutta vähän epäilyttää, saako sille enää tehtyä siinä vaiheessa mitään ihmeitä. Näköjään näistä kimppuhommistakin saa aika nopeasti kehitettyä uuden hääneuroosin...

Olen nyt tässä tuijotellut noita kukkia ja hyvältähän ne näyttävät mutta jostain syystä tuntuu siltä, että häissä pitäisi kuitenkin olla ruusuja. Kuulisin mielelläni mielipiteitä siitä, onko tuo harso+neilikka -yhdistelmä liian arkinen? 

Hääkuvausarvonta

Hiphei vielä toistamiseen sunnuntai-illan kunniaksi kaikki morsiot, morsot, morsmaikut ja miksei toki myös tänne eksyneet sulhaset, sulhot ja sulkitkin! Nyt olisi hyvä tilaisuus voittaa esimerkiksi kihla- tai hääkuvaus. Valokuvaaja Janne Miettisen kilpailuun voi osallistua 28.6.-20.7.2015 välisenä aikana osoitteessa

http://www.jannemiettinen.fi/wedding-blog/blogi/osallistu-arvontaan/ 

Meillä on itse asiassa jo kuvaajat varattuna mutta osallistuin itse arvontaan mahdolliset huomenlahja- tai trash the dress -kuvat mielessä. Tosin en kyllä tiedä raaskinko lähteä rönttäämään prinsessaunelmaani saati poseeraamaan puolipukeissa, joten täytyy toivoa parasta mahdollista arpaonnea teille kaikille muille! ;)

Rakkautta ilmassa

Vihkitilaisuutemme tulee todennäköisesti olemaan ulkosalla, jos vain sää antaa myöten. Suomenlinnassa on kuitenkin se ongelma, että vaikka itse tilaisuuden järjestäminen onnistuu kunhan siitä ilmoittaa etukäteen hoitokunnalle, ei minkäänlaisten katosten tai muiden rakennelmien pystyttäminen ole sallittua. Olisi kuitenkin kiva merkitä rikostapahtumapaikka jotenkin ja jostain syystä olen kovasti mieltynyt ajatukseen ilmapalloista.



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Ilmapalloihin liittyy myös se pieni riski, että niistä tulee helposti mieleen lastenkutsut, mikä taas ei tietenkään häiden tapauksessa ole toivottua. Lisäksi foliopallot, kaikenlaiset tekstit ja eritoten pyllysydänilmikset ovat mielestäni jossain määrin mauttomia. Pari jättipalloa silkkinauhoilla ja ehkä tasseleilla istuvat paremmin omiin mieltymyksiini.

Lisäksi palloja voisi hyvin käyttää myös potrettikuvissa. Tosin pelkään hieman, että saarella tuulee sen verran kovaa, että tämä jää haaveeksi. 

Kuva

Kuva

Kuva

Tai toisaalta, jos tuuli tuivertaa eikä poseeraaminenkaan huvita niin myös morsiamen ja sulhasen korvaaminen heliumtäytteisillä onnistuu.




Kuva

Kuva

Juhannuspuuhia

Vanha kansanviisaus sanoo:

Jos katsoo juhannusyönä kaivoon ja näkee siellä tulevan miehensä

niin hukkunuthan se on, perkele.
 

Pidetäänpä siis niistä sulhoista ja muista turrukoista huolta juhannusta juhliessa! Itsehän jätin ovelasti omani kaupunkiin töihin kartuttamaan hääbudjettia ja karkasin muutamaksi päiväksi huitomaan hyttysiä kaverini mökille. Ei huono! 





Veil me up, Scotty!

Sain pari sen verran painavaa kehotusta päivittää blogia, että pakkohan sitä oli tulla tänne raapustelemaan. Kutsu-urakka on edelleen pahasti levällään, vihkipaikkaa ei ole varmistettu ja voisi kai noita suodatinpussiruusujakin väkerrellä lisää. Omia hääsuunnitelmia hidastaa myös se, että sain kutsun ystäväni häihin Japaniin ensi keväälle ja olen jo sormet syyhyten selaillut lentoja kutsujen näpräämisen sijasta.

 

Vaikka vähän tuntuukin siltä, että homma junnaa paikallaan niin ainakin yksi asia on nyt hoidossa. Hankin nimittäin hunnun. Take this waltz -hääblogin Leena sattui pohtimaan asiaa juuri sopivasti (hyvin muuten pohtikin, lukekaa, jos yhtään huntuhistoria kiinnostaa) ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kuten Leena, myös minä yskin aluksi mielikuvalle puhtoisesta neitsytmorsiamesta, joka talutetaan sokkona teuraalle  alttarille. Onneksi google-sormeni ovat nopeat ja tehokkaat, joten aika nopeasti kävi selväksi, että hunnulla on alun perin ollut hieman eri merkitys.

 



Kuva





Kuva

 

Kuva
 

Kuva

Morsmaikut tuossa edellä eivät siis suinkaan siveyttään itseään verhoa vaan fiksuina naisina suojautuvat pahoilta hengiltä. Lisäksi järjestettyjen avioliittojen tapauksessa on tietenkin ollut kätevää, ettei sulhanen pääse säikähtämään morsoa ennen kuin vihkiminen on suoritettu. Sulho on mua onneksi tässä jo jonkin aikaa katsellut karkamatta, enkä ehkä näe henkiä omalla kohdallani kovin suurena uhkana mutta parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi täytyyhän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja olla morsian oikein urakalla.

 

Kuva

Testasin hääpukuani sovittaessani paria erilaista huntua, joista rättimalli tuon edellisen kuvan hengessä miellytti omaa silmää pitsireunaista enemmän. Yli sadan euron hinta pari tuntia päässä pidettävästä rievusta (nii mites se tonni siitä puvusta...) kuitenkin kirpaisi aika pahasti, joten päädyin kytistelemään naamakirjan hääkirppareille. Ja hyvä niin, sillä bongasin sieltä tylli-ihanuuden, joka on tosin vielä toistaiseksi hieman liian pitkä, kevyet 270 cm, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla telkkarista tulleen Frendien ekan jakson ja hääbarbien innoittamana piti iskeä se heti pään päälle töröttämään.

  

 

"Tapsu kyllä siitä ihan hyvä tulee", sanoi äitini Sulholle nähdessään tämän kuvan. Mitäköhän lie tarkoitti...

 Jos ei jumppavaatteet ja kuvien kämälaatu niin viimeistään taustapyyhkeet ja avonaiset kaapinovet kruunaavat hääblogieleganssin. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että mekon kanssa vähän kevennettynä ja oikeaan kohtaan eli niskaan aseteltuna huntuhomma menee ihan nappiin.

Tuo oma valintanihan on aika perinteinen mutta olisi kiva kuulla, jos joku toinen morsian on uskaltautunut/aikoo uskaltautua laittamaan päähänsä jonkun vähän modernimman hunnun!

Häähirviöstä keksimonsteriksi

Olen ihan uskomattoman perso makealle. Voi siis kuulostaa vähän jännältä, että häämuodikas karkkibuffet ei jotenkin tunnun omalta jutulta. Jos juhlimassa olisi myös paljon lapsia voisi se olla ihan hauska ohjelmanumero mutta aikuisten juhliin en sellaista halua. Drinkkibuffet sen sijaan...

Ihan pelkällä hääkakulla ei kuitenkaan tämän morsiamen makeanhimoa sammuteta. Aiemmat macarons-kokeiluni olivat sen verran kamala kokemus, että olen puoliksi jo luovuttanut sen suhteen, että väsäisin niitä itse. Voi siis olla, että budjettisyistä joudun luopumaan noista ranskanherkuista. Mutta mitäpä niiden tilalle?

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Omista jauhosormistani ei olisi tällaisia väkertämään ja veikkaan, että tilaaminen käy lopulta yhtä kalliiksi kuin macaronsit mutta onhan nää aika hempeitä!

Mitäpä muut morsiot olette ajatelleet laittaa kakun kylkeen? Lusikkaleivät, kaneliässät tai hannatädit ei oikein inspaa ainakaan tätä keksimonsteria.

Häämenua maistelemassa

Pitopalvelua valkatessamme yksi päätökseemme vaikuttaneista tekijöistä oli Ateriaxin tarjoama mahdollisuus päästä etukäteen maistelemaan heidän häämenunsa läpi. Näitä tilaisuuksia järjestetään ilmeisesti pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. En tiedä kuinka yleistä tämä on mutta ainakaan alun perin catering-kilpailutusta tehdessäni muut firmat eivät suoraan tarjonneet mahdollisuutta maisteluun.

Viimeisin maistelutilaisuus järjestettiin helatorstain aattona Ateriaxin omassa juhlatilassa Nurmijärvellä/Rajamäellä/jonkun järven (vai lammen?) rannalla. Satuin sivukorvalla kuulemaan toisen pariskunnan keskustelua henkilökunnan kanssa ja jos ymmärsin oikein niin tilassa on myös yöpymismahdollisuus. Paatuneena kaupunkilaisena en ihan niin pusikossa halua juhliamme juhlia mutta jos järvi-/metsämaisema miellyttää niin mikä jottei!

 

Entäs se ruoka sitten? Olin aiemmin lukenut kommentteja sekä puolesta että vastaan. Erityisesti alkupalat olivat keränneet yläpeukkuja ja voin hyvillä mielin yhtyä samaan joukkoon. En yleensä pidä graavilohesta mutta sen kanssa tarjottu konjakkismetana oli ihan käsittämättömän hyvää. Sulho puolestaan tykästyi erityisesti chili-inkiväärimarinoituihin mereneläviin. Toisaalta, kuten vähän osasin lukemani perusteella ounastella, pääruokavaihtoehdot eli karitsanpaisti, vuohenjuustobroileri ja nieriä rapukastikkeella eivät sykähdyttäneet erityisemmin, vaikka ihan hyviä olivatkin.  Jälleen sivukorvalla kuultuna esimerkiksi karitsa olisi halutessa mahdollista vaihtaa naudanlihaan, mistä erityisplussa.

 

Maistelussa oli myös kaksi hääkakkuvaihtoehtoa, joista toinen oli lime-passionjuustokakku ja toinen jo kertaalleen testattu vadelma-valkosuklaakakku. Ilokseni kakkuversio tuosta vadelma-valkosuklaasta ei ollut läheskään niin ällömakea kuin aiemmin syömäni leivos. Voi olla, että joudumme vielä käymään kakkuretkellä (voi harmi!) mutta olen melko varma siitä, että tämä oli tällä selvä.

 

Kaiken kaikkiaan häämenu-tastingista jäi oikein hyvät fiilikset. Ruoka oli hyvää ja jo aiemmin firmasta saamani kaikki onnistuu -asiakaspalveluasenne sai vielä lisävahvistusta. Yksi stressinaihe siis vähemmän, jes! Vielä kun saisi ne hemmetin macaronsit onnistumaan niin ruokapulmat olisi ratkaistu...

Kutsupulmia

Aikalailla tasan neljä kuukautta häihin hommat on sen verran levällään, että tässä pitäisi alkaa ottaa jonkin sortin ryhtiliikettä. Olen näköjään kuukausi sitten jo haaveillut kutsujen suunnittelusta ja tilaamisesta mutta tuossahan se homma vielä roikkuu työlistan kärjessä. Varsin kohtalaisesti onnistuneesta ruususavotasta huolimatta ihan niin luottavainen en omiin nakkeihini ole, että lähtisin itse väkertämään kutsuja.

Tässä vaiheessa olisi myös suunnatonta apua, jos häille olisi valkannut jonkin teeman. Elättelen toivoa siitä, että kutsujen lisäksi esimerkiksi menut, pöytäkortit, ohjelmat ja miksei vielä kiitoskortitkin saisi sopimaan yhteen. Niin ja sitten olisi tietenkin kiva, jos kutsu olisi jollain tapaa persoonallinen. Meidän naamojen länttääminen kutsuun käväisi mielessä mutta a) meistä ei oikein ole kuvia ja b) eiköhän ne kiitoskortit kuitenkin riitä vieraille meidän pärstöjen ihasteluun.

 

Kuva

Kuva
 

Kuva

 

Kuva

Kuva

Tuo viimeinen on tosin ehkä vähän turhan karmiva. Tekstinä voisi yhtä hyvin olla suomalaisittain "SAUNAN TAKANA TAVATAAN". Siihen vielä meidän naamat kyytipojaksi niin avot! Ei varmaan saataisi yhtään vierasta paikalle juhliin...

 

Helpoimmalla olisi varmaan päässyt, jos olisi vaan palkannut jonkun suunnittelemaan kutsut toiveiden mukaan mutta nyt taitaa olla vähän turhan myöhäistä, joten täytynee valkata sopiva  jostain valmismallistoista. Tai vaan uhmata universumia ja tehdä itse. Tulisi ainakin persoonalliset, jos ei muuta.

 

Onko kaikilla muilla jo kutsut lähetettynä tai vähintään tilattuina?