lauantai 24. tammikuuta 2015

Flower powerless

Seurustelumme alkuaikoina Sulho toi minulle aika usein kukkia, ihana herrasmies kun on. Ei pelkästään kimppuja vaan ihan oikeita ruukkukasveja. Valitettavasti näihin kukkahommiin liittyy yksi pieni ongelma:

 
Viherpeukaloni on ns. keskellä kämmentä enkä saa pidettyä kasveja hengissä yrityksistä huolimatta. Lisäksi meillä on myös täällä pari pientä hortonomia, jotka tykkäävät trimmailla kasveja hampaillaan, joten niiden sijoittelua joutuu miettimään aika tarkkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ruukut dumpataan hyllyjen päälle mahdollisimman pimeään nurkkaan, jonka jälkeen lopputulos taattu.
 
Sad orchid is sad. :(
Häitä suunnitellessa kukkahommat ovat luonnollisesti myös tapetilla. Edellämainituista syistä kasvitietämykseni on melko rajallista enkä muutenkaan ole mitenkään intohimoinen pioni- tai muukaan kukkaistyttö. Kaiken edellisen jälkeen voi kuulostaa vähän ristiriitaiselta, että olen melko tarkka sen suhteen minkälaisen kimpun tahdon hääpäivänä käteeni: yksinkertaisen, keveän, järkevän kokoisen ja mieluiten lähinnä ruusuista sekä harsokukasta kootun.
 
Jotakuinkin näin:
Kuva
Mutta ei näin:
Kuva

Kuva
Kuva


Kertoo varmaan paljon kimppuun liittyvistä vaatimuksista, että onnistuin löytämään yhden hyvän ja kolme ei niin hyvää esimerkkikuvaa. Jälkimmäisetkin ovat siis kauniita ja tyylillisesti kyllä oikeaan suuntaan mutta ruusuja on sen verran paljon, että kimput ovat mielestäni vähän tunkkaisia.
 
Kukka-asiaan on toki onneksi saatavilla myös ihan ammattilaisapua. Varasin pari viikkoa sitten häämessuilla käydessäni suunnitteluajan kukkakauppaan, sillä ajan varaajille luvattiin putiikin pisteellä ihan kiva alennus kukista. Jälkeenpäin olen alkanut kuitenkin hieman katua varauksen tekoa, sillä ihastellessani työnalla ollutta kimppua esittelijä hoki ainoastaan, että se on aivan liian pieni minulle. Niinhän se olikin mutta jos minä nyt jostain syystä haluaisin mennä naimisiin yksi nuupahtanut voikukka kädessä niin kannattaisi varmaan yrittää myydä mieluummin se voikukka torppaamisen sijasta, sillä osaan kyllä mainiosti kävellä seuraavaan liikkeeseen, jossa palvelu pelaa.
 
Voipi myös käydä niin, että veljeni tyttöystävä pääsee kukkahommiin. Sain eilen ihan mahtavia kuvia harjoituskimpusta ja olen hyvin vahvasti kallellaan tähän vaihtoehtoon. Samoin kuin meikin ja kampauksen kanssa, jotka siis tulee tekemään äitini ystävä, olen mieltynyt ajatukseen, että kimppukin on tuntemani ihmisen käsialaa. Mennään naimisiin -lehdessä oli juttu sulhasesta, joka oli sitonut morsiamelleen kimpun ja vaikka ajatus onkin varsin romanttinen luotan tässä asiassa hippasen enemmän Veeraan kuin Tapsuun...
 
Mitenkäs muut morsiot? Tilaatteko ehdottomasti kukkanne liikkeestä vai kelpuuttaisitteko myös itte tein -ratkaisut? 

torstai 22. tammikuuta 2015

Ei näin -häät top 5

Käväisinpä viikonloppuna risteilemässä Tukholmaan noin 100 kaverin kanssa. Ohjelmaan kuului muun muassa katuperformanssi ja lastenkutsut ongintoineen ja täytekakkuineen. Mennessä merenkäynti oli lievästi sanottuna kovaa mutta onneksi paluumatkalla keinutti vähemmän ja pääsin myös rehaamaan laivan promenadille törkeän hauskaan silent discoon. On muuten parasta! Ideana on siis, että kaikilla osallistujilla on musiikkia varten omat kuulokkeet. Kuulostaa ehkä vähän typerältä ja epäsosiaaliselta mutta on kaikkea muuta. Terveisin Yksi niistä Sennheiser-ihmisistä. (Yritin jo saada noita kuulokkeita meidän häihinkin mutta idea torpattiin Sulhon toimesta aika totaalisesti, nyyhk...)

Kuulin myös villiä huhua, että terminaalissa oli ennen lähtöä bongattu ihan oikea morsian. Itsehän en kyseistä ilmestystä nähnyt mutta inspiroiduin ajatuksesta oikein blogipostauksen verran. Tässäpä teille siis ei näin -häiden top 5 Nooran tapaan. Enjoy!

Disclaimer! Jos listalleni ovat päätyneet juuri sinun unelmahääsi, älä ota pahalla. Voit sen sijaan esimerkiksi kirjoittaa kommentteihin anonyymin viestin, jossa lyttäät minut morsiamena ja ihmisenä tai tukkia sähköpostini nigerialaiskirjeillä. Tai vaikka perustella miksi olen täysin väärässä tämän listani suhteeni. Se kiinnostaa itse asiassa aika paljon enemmän kuin nuo aiemmat vaihtoehdot.

Kuva
Juuh elikkäs.

1. No ne laivahäät
Ymmärrän, että on tavattu laivalla, on pussattu ekaa kertaa laivalla, on vähän heiluteltu peittoa laivalla ja vielä menty kihloihinkin laivalla mutta ei ne buffetin savupororieskarullat nyt niin hyviä olleet, että niiden takia pitäisi järjestää häätkin laivalla. Voisin väittää, että ei auta edes megasuperexecutivecommodore suite siinä vaiheessa kun kakkoskannen spurdospärdeurpo laattaa mekolle. Sanonpa vaan.

2. Pikahäät
Pikaiset joot maistraatissa tai drive-in -kappeli Vegasissa ja se on sitten siinä. Ei kiitos! Tykkään juhlista ja tykkään huomiosta, joten miksipä en ottaisi ilosta irti kun se kerran on mahdollista. Party 4 love, hell yeah!

3. Kirkkohäät
Teknisesti unelmani olisi kyllä päästä raahaamaan kymmenmetristä prinsessarättiä pitkin kirkon käytävää (kyllä, olen tosissani) mutta ei nyt vaan oikein iske ne sen jälkeen tulevat turinat. Avioliittoon riittää mielestäni kaksi ihmistä eikä siihen väliin tarvita parituhatta vuotta sitten mahdollisesti elänyttä tyyppiä, sen isää tai mitään henkiä. En oikein keksi mitään järkevää syytä tulla vihityksi kirkollisin menoin ilman minkäänlaista vakaumusta tai uskoa koko hommaan, jos sen tekee vain ja ainoastaan sen takia, että on se nyt vaan hemmetin upeaa mennä naimisiin Tuomiokirkossa.
 
Kuva
4. Satuhäät
Tai mitkä tahansa muut telkkariin kaiken maailman jamppojen ja jaanojen pällisteltäväksi päätyvät häät. En todellakaan halua, että pahenevia bridezilla-kohtauksiani saati muuta urpoiluani vatvotaan twitterissä tai että häihimme yhdistetään millään tavalla Enyan Orinoco Flow'ta. Vaikka tähän voisi toki todeta, että itsehän tässä tuuppaan häitäni internetskiin ilpojen ym. ihmeteltäväksi...

5. Rantahäät
Olen aika perusnihkeä negaajaämmä noin keskimäärin, joten olishan se nyt kiva, ettei hääpäivänä olisi hiekkaa haaruksissa.


Kuva
Bubbling under
Megahäät, teemahäät, häät raskaana ja navettahäät


Nyt kun olen taas tuupannut blogin täyteen memejä voisin seuraavaksi yrittää postailla jotain ihan oikeasti meidän häihin liittyvää. Tässä on onneksi ollut kaikenlaista aiheeseen liittyvää jännää ilmassa tällä viikolla, joten ihan tyhjästä ei tarvitse nyhjästä!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Mennään naimisiin -häämessu Wanhassa Satamassa

Tämän postauksen otsikon oli alun perin tarkoitus olla jotain tyyliin Häämessut eli matka helvettiin ja takaisin. Mielikuvani hää- tai ylipäänsä lähes mistä tahansa messuista, lähinnä kauneuteen ja muotiin keskittyvistä messuista, on, että siellä on lähinnä kuumaa, ahdistavaa ja sali täynnä hysteerisiä naisia kaikenmaailman lippulappusten, arvontojen ja näytteiden perässä. Suurin piirtein Hullut päivät potenssiin kaksi siis. Olen aika usein väärässä ja - onneksi - niin myös tällä kertaa.


 
Kaikki kolme kaasoani jakavat todennäköisesti tuon alkuperäisen käsitykseni häämessuista, eikä kukaan heistä uskaltanut lähteä seurakseni tänä viikonloppuna Helsingissä Wanhassa Satamassa järjestettyille Mennään naimisiin -messuille. Onneksi minulla on maailman paras ja ihanin mies, joka tuli seurakseni täysin mukisematta! <3 Ja hyvä, että tulikin, sillä messujen parasta antia oli ehdottomasti se, että taidettiin löytää meille vihkisormukset! Kyllä, luit oikein, meille molemmille tulee vielä toiset rinkulat kihlojen vierelle. Näistä varmasti lisää kunhan saadaan ne tilattua ja asia varmistettua.

Lisäksi messuilla oli myös Kämp Groupin hotellien edustajia, joita pääsin jututtamaan hääyön hotelliin ja jatkopaikkaan liittyen. Yhdistelmä Klaus K ja Ahjo olisi mieluisin mutta voi olla, että pienen selvittelyn jälkeen päädytään toisaalle.

Tämän lisäksi käväisin myös Ninkan pisteellä sovittelemassa aivan ihanaa hiuskorua, joka sopii myös olkaimeksi tai vyöksi pukuun. Voi olla, että lopulta oikeat kukat voittavat mutta onhan tuo nyt ihan käsittämättömän upea koriste! Niin ja kampaajasta puheenollen, sekin asia taitaa olla järjestyksessä sillä äitini kampaajaystävä tulee tekemään minulle sekä kampauksen että meikin, jes!

Ehkä isoin miinus messuilla sekä omasta että Sulhon mielestä oli se, että siellä oli todella vähän mitään miehille suunnattua. Toki pukuliikkeillä oli esillä muutamia miesten pukuja ja heiltä sai tietenkin kysellä mitä mieleen juolahti. Silti esimerkiksi muotinäytöksessä oli vain muutama hassu miesten puku. Olisimme kaivanneet näitä lisää ja ehkäpä vielä jotain muutakin sulhasen laittautumiseen liittyvää. Lisäksi kimppukilpailun kimput eivät iskeneet sitten yhtään. Miksi niissä kaikissa piti olla niin paljon vihreää?

Jäikö muille Wanhassa Satamassa käyneille samanlainen fiilis? Onko muilla häämessuilla huomioitu myös sulhot vähän paremmin?

Aika paljon on vielä asioita auki ja järjesteltävää mutta paniikkifiilikset, jotka tuntuivat viikolla pulpahtelevan pintaan silloin tällöin on nyt toivottavasti edes hetkeksi selätetty. Kyllä tää tästä!

 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pakkasta ja pettymyksiä

Olen ehkä täälläkin kertaan jos toiseenkin mouhonnut, että meille on tulossa siviilivihkiminen. Koska juhlat ovat Suomenlinnassa, lääniä ja ihania ulkotiloja riittää. Sopivan paikan löydyttyä vihkitilaisuudelle pitää toki vielä hakea lupa mutta sen ei käsittääkseni pitäisi olla mikään ongelma. Se, mikä on osoittautunut ongelmalliseksi on löytää paikka, jossa vihkiminen voitaisiin hoitaa siinä tapauksessa, että taivaalta sataa kissoja, koiria, sammakoita, heinäsirkkoja ja tietenkin vettä, joka lässäyttää kampaukseni sekunneissa. Suokissa minkäänlaisten katosten tai muiden pystyttäminen ei valitettavasti ole sallittua enkä ole kovin innoissani siitä, että vihkiminen tapahtuisi turistien täyttämässä kusitunnelissa.
 
Käytyämme katsomassa Myllysalia marraskuun lopulla kyselin henkilökunnalta, jos heillä olisi jotain ajatuksia siitä missä siviilivihkimisen voisi suorittaa mutta hei eivät valitettavasti oikein osanneet auttaa. Vasta kotona keksin, että Tenalji von Ferseniä ja omaa juhlatilaamme yhdistävä käytävä voisi hyvin sopia varapaikaksi. Varauskalenterin mukaan myös Tenaljissa juhlitaan samana päivänä mutta tuskinpa alle tunnin kestävä, toiseen päähän rajattu vihkitilaisuus ketään häiritsee.



 
Noh, ilmeisesti häiritsee. Kävimme anoppien ja veljeni + veljen tyttöystävän voimin tänään toistamiseen katsomassa Myllysalia Suomenlinnan loppiaistapahtuman yhteydessä olleen avoimen näytön takia. Kyselin samalla tuosta käytävän käytöstä ja vastaus oli hyvin ehdoton ei. Käytävää ei saa lukittua siten, että sieltä ei pääsisi myös Tenalji von Fersenin puolelle, joten turvallisuusnäkökulmasta sen rajaaminen käyttöön vain siinä tapauksessa, että sama taho on vuokrannut molemmat juhlatilat, on ihan ymmärrettävää. Miksi oviin sen sijaan on asennettu tällaiset lukot on mielestäni vähän kummallista. En varmasti ole ainoa, joka tätä on kysellyt, sen verran nopeasti vastaus tuli.

Ilmeemme kun kuulimme, ettei käytävää ole mahdollista saada käyttöön vihkitilaisuutta varten.
Pettymys oli ihan valtava ja oli aika lähellä, etten saanut siinä paikalla ensimmäisiä morsianraivareitani. Eikä siinä itkua nieleskellessä tietenkään auttanut, että äidit/anopit kilpaa ideoivat, miten vihkimisen voisi tarvittaessa toimittaa juhlatilassa. Kun en vaan halua! Pakko sanoa, että hiukan alkoi kaduttaa, koko Myllysalin valkkaaminen juhlapaikaksi.

Onneksi kuppi kahvia ja jättipala mustikkapiirakkaa sekä tietenkin ihana pakkaspäivän Suomenlinna piristivät sen verran, että kiukku ja harmistus unohtuivat.

  










 
Nyt pitäisi sitten alkaa kartoittaa seuraavaa vaihtoehtoa vihkipaikalle. Tavallaan, jos seremonia olisikin jossain muualla kuin saarella ei vieraille tarvitsisi keksiä niin paljoa ohjelmaa siksi aikaa kun olemme Tapsun kanssa kuvattavina, sillä juhlapaikalle siirtymiseen saa tuhlattua tovin jos toisenkin. Paras idea tähän mennessä oli veneen vuokraaminen mutta se taas tulee räjäyttämään jo valmiiksi paisuneen budjetin ihan totaalisesti. Hyvästi bändi, hyvästi macaronsit, hyvästi Parikat...
 
Apu kelpaa myös teiltä (kaikilta viideltä) lukijaltani! Otan mielelläni vastaan ehdotuksia kommentteihin tai sähköpostiin paikoista Kauppatorin lähettyviltä, jotka sopivat sivarivihkimiselle. Kaikki vinkit ovat kullanarvoisia!
Tämä morsio alkaa nyt siirtyä kohti sohvaa ja pian alkavaa televisiohistorian jäätävintä ohjelmaa Treffit alttarilla.
 

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi 2015

Onnellista uutta vuotta kaikille ja erityisesti meille tämän vuoden hääpareille! ;) Ihmeellistä voida sanoa, että tänä vuonna menen naimisiin, iik!

Vuosi 2015 toivoteltiin tervetulleeksi viiden ruokalajin ja skumpan voimin. Juuri ennen vuodenvaihdetta huomattiin porukan yhtäkkiä jakautuneen kahtia kaikkien sinkkujen tehtyä äkkilähdön uuden vuoden tansseihin kun taas me pariskunnat (+ yksi puolikas pariskunnasta) päädyttiin läheisille kalliolle katsomaan raketteja. Täytyy toivoa, ettei tämä ollut mikään enne, sillä ihan kiva olisi niiden sinkkukavereidenkin kanssa vielä silloin tällöin riekkua, vaikka rouviintuminen vääjämättä lähestyykin.
 
 Jos viime vuodelta pitäisi summata muutama mielenjäänyt asia niin päällimmäisenä on tietenkin kihlautumisemme. Siihen liittyy myös toinen merkittävä asia, nimittäin 3 kuukautta kestänyt työkomennus Espanjaan. Reissu oli sen verran rankka henkisesti, että ilman vierailulle tulleen Sulhon yllätystä olisi siitä varmasti jäänyt huomattavasti huonompi maku suuhun. Onneksi tuo mies on noin fiksu ja ihana, että tiesi millä minua piristää.


 
 

Aika paljon tuli muutenkin matkusteltua. Keväällä seilattiin hotellireissulle Tukholmaan Sulhon kanssa ja käväisin myös konferenssimatkalla paijailemassa kenguruja Australiassa. Kesällä reissattiin kavereiden kanssa Euroopassa pari viikkoa. Hyvä, että tuli viime vuonna koluttua ulkomaita niin ei tarvitse välttämättä nyt ennen häitä lähteä mihinkään, vaan voi keskittyä niiden järjestämiseen ja tietenkin budjetin kerryttämiseen.
 


Tälle vuodelle en haluasi tehdä mitään lupauksia (lupausarpajaisissa voitettuja kiinan ja akrobatian opettelua lukuun ottamatta ;D) tai asettaa erityisiä odotuksia. Häät tulevat toki olemaan isossa osassa mutta täytyy yrittää myös jättää aikaa muille jutuille. Töissä ainakin on luvassa vähän uudenlaisia hommia ja uusi projekti, joita odotan innolla. Lisäksi tälle vuodelle osuvat ainakin yhden kaasoni ja Sulhon kolmekymppiset, joten aihetta juhlaan riittää.

2015, tästä tulee hyvä!