Seurustelumme alkuaikoina Sulho toi minulle aika usein kukkia, ihana herrasmies kun on. Ei pelkästään kimppuja vaan ihan oikeita ruukkukasveja. Valitettavasti näihin kukkahommiin liittyy yksi pieni ongelma:
Viherpeukaloni on ns. keskellä kämmentä enkä saa pidettyä kasveja hengissä yrityksistä huolimatta. Lisäksi meillä on myös täällä pari pientä hortonomia, jotka tykkäävät trimmailla kasveja hampaillaan, joten niiden sijoittelua joutuu miettimään aika tarkkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ruukut dumpataan hyllyjen päälle mahdollisimman pimeään nurkkaan, jonka jälkeen lopputulos taattu.
 |
| Sad orchid is sad. :( |
Häitä suunnitellessa kukkahommat ovat luonnollisesti myös tapetilla. Edellämainituista syistä kasvitietämykseni on melko rajallista enkä muutenkaan ole mitenkään intohimoinen pioni- tai muukaan kukkaistyttö. Kaiken edellisen jälkeen voi kuulostaa vähän ristiriitaiselta, että olen melko tarkka sen suhteen minkälaisen kimpun tahdon hääpäivänä käteeni: yksinkertaisen, keveän, järkevän kokoisen ja mieluiten lähinnä ruusuista sekä harsokukasta kootun.
Jotakuinkin näin:
 |
| Kuva |
Mutta ei näin:
 |
| Kuva |
 |
| Kuva |
 |
| Kuva |
Kertoo varmaan paljon kimppuun liittyvistä vaatimuksista, että onnistuin löytämään yhden hyvän ja kolme ei niin hyvää esimerkkikuvaa. Jälkimmäisetkin ovat siis kauniita ja tyylillisesti kyllä oikeaan suuntaan mutta ruusuja on sen verran paljon, että kimput ovat mielestäni vähän tunkkaisia.
Kukka-asiaan on toki onneksi saatavilla myös ihan ammattilaisapua. Varasin pari viikkoa sitten häämessuilla käydessäni suunnitteluajan kukkakauppaan, sillä ajan varaajille luvattiin putiikin pisteellä ihan kiva alennus kukista. Jälkeenpäin olen alkanut kuitenkin hieman katua varauksen tekoa, sillä ihastellessani työnalla ollutta kimppua esittelijä hoki ainoastaan, että se on aivan liian pieni minulle. Niinhän se olikin mutta jos minä nyt jostain syystä haluaisin mennä naimisiin yksi nuupahtanut voikukka kädessä niin kannattaisi varmaan yrittää myydä mieluummin se voikukka torppaamisen sijasta, sillä osaan kyllä mainiosti kävellä seuraavaan liikkeeseen, jossa palvelu pelaa.
Voipi myös käydä niin, että veljeni tyttöystävä pääsee kukkahommiin. Sain eilen ihan mahtavia kuvia harjoituskimpusta ja olen hyvin vahvasti kallellaan tähän vaihtoehtoon. Samoin kuin meikin ja kampauksen kanssa, jotka siis tulee tekemään äitini ystävä, olen mieltynyt ajatukseen, että kimppukin on tuntemani ihmisen käsialaa. Mennään naimisiin -lehdessä oli juttu sulhasesta, joka oli sitonut morsiamelleen kimpun ja vaikka ajatus onkin varsin romanttinen luotan tässä asiassa hippasen enemmän Veeraan kuin Tapsuun...
Mitenkäs muut morsiot? Tilaatteko ehdottomasti kukkanne liikkeestä vai kelpuuttaisitteko myös itte tein -ratkaisut?
Minä hetken harkitsin ihan vakavissani, että treenaan floristitaitojani, mutta tulin onneksi järkiini. En oppisi sitomaan niin hyvin, että saisin toivomani kimpun :)
VastaaPoistaMulla on onneksi täysi luotto veljen tyttöystävään. Hänellä on vähän sentään kasveihin liittyvää koulutustakin kun taas ite varmaan vaan saisin kaikki kukat saman tien lakastumaan... Toivottavasti ei kimppu kuole sit h-hetkellä käsiin. :D
PoistaSitä täälläkin toivotaan... Että hengissä pysyis ;)
Poista