Mitä jos sittenkin teemahäät?

Pari viikkoa kiusannut pöpö on nyt nujerrettu ja eilen uskalsin pitkästä aikaa ihan jumppaan asti. Pelkäsin, että tauon jälkeen on paikat ihan kipeinä mutta onneksi ainakaan vielä kroppa ei ole alkanut kiukutella.

Flunssan takia ei ole ihan hirveästi tullut puuhattua hääasioitakaan, mitä nyt buukkasin meille trubaduurin ja pohdiskelin vähän musiikkiasioita muutenkin. Sulhokin oli kuulemma lähettänyt save the date -tekstarit kavereilleen, jotka aikoo kutsua. Siitä tulikin sitten mieleen taas yksi isoa asia, joka on vielä ihan täysin auki, nimittäin kutsut. Niitä varten taas pitäisi ehkä alkaa miettiä, minkälaista fiilistä häihimme haluamme (l. minä haluan).

 

Sulho oli alun perin sitä mieltä, ettei välttämättä halua häitä lainkaan. Sain onneksi miehen mielen muuttumaan, joskin parilla vaatimuksella: pienet juhlat, ei teemabileitä. Ensimmäisen vaatimuksen kanssa jouduin vähän nieleskelemään pettymystä mutta jälkimmäisen kanssa olen ihan fine. Hääthän on jo itsessään teemabileet, joten miksi siihen pitäisi sotkea mitään ylimääräistä? Toisaalta teeman valitseminen helpottaa varmasti niin kutsujen, muiden paperituotteiden kuin koristelunkin suunnittelussa. Luulen kuitenkin, että meidän tapauksessa tähän riittävät värit, joiden pohjalta noita elementtejä lähdetään miettimään.



Näillä mennään.

Aloin kuitenkin pohdiskella, että mitäpä jos sittenkin. Elokuvateemaiset, merihenkiset tai industial-

estetiikalla maustetut häät olisivat ainakin tämän morsion mieleen ja toisivat varmasti lisäarvoa myös vieraille. Nämä kun on kuitenkin jo nähty, upeasti toteutettuina ja dokumentoituna vieläpä, olisi hauska keksiä jotain erilaista. Tässä pari vaihtoehtoa, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen.

 

Tiede-/nörttiteema

Let's face it, me ollaan Sulhon kanssa aika nöröjä. Kaivelen työkseni nenääni labrassa ja ihmettelen mikä niissä kokeissa taas meni pieleen. Sulhokin haaveilee päätyvänsä isona kemistin hommiin. Kotona möllötetään toinen tietokoneen edessä ja toinen (= minä) sohvalla xboxin ohjain kourassa. Vihkisormuksiinkin on kaiverrettu IRC-komento. Tämä teema sopisi siis meille paremmin kuin hyvin. Jos nyt ei ihan halua labratakeissa mennä naimisiin niin teeman voisi tuoda helposti esiin paperituotteiden ohella esimerkiksi kattauksessa, koristelussa ja miksei kakussakin.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Bunsen-vaahtiksia omnom! Kuva

 

Pelaajanörttipuolta saisi häihin helposti mukaan musiikin kautta. Ainakin tällaiselle Final Fantasy -fanille tämä, tämä, tämä ja tämä biisi ovat sen verran tärkeitä, että liittäisin ne mielelläni myös häihini. Portal-intoilijoiden (joita emme tosin ole) kakku olisi tietenkin companion cube.

 

The cake is a lie. Kuva

 

Supersankari-/sarjakuvateema

Joillekin prinssi Uljas vaan on liian lälly ja unelmien mies on pikemminkin naamioitu, spandex-asuinen supersankari. Tai sitten ei. Joka tapauksessa sarjakuvateemasta varmasti revittyä loputtomasti huvia myös häitä järjestäessä.
 

Kuva



Kuva

 

Kuva



Kuva

Kuva

Ihan kokolateksiin ja viittaan en mekkoani vaihtaisi mutta esimerkiksi sukkanauha tai kengät voisivat hyvin mukailla teemaa. Myös photobooth, jos sellainen on juhliin tulossa, on varsin ilmeinen paikka, johon teeman voi ujuttaa minimivaivalla.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Ihan näin pitkälle en tosin teema vetäisi, mutta kukin tyylillään:

 

Kuva

Nytpä kävikin niin, että kuvia selatessani sytyin aika paljon ajatukselle mittapullojuomalaseista ja bunsenvaahtiksista supersankarikutsuista puhumattakaan, tuuliviiri kun olen. Milläköhän sitä saisi Sulhon muuttamaan (taas) mielensä...

Vihkisormukset

Ai niin, tämmöset käytiin hakemassa viime viikolla.

Ei oo blingiä, ei oo Kalevalaa, vaan kihlasormusten kanssa yksi yhteen (pintaa lukuun ottamatta tietty) käsityönä tehdyt. Tykkään!

 

Enpä ole aiemmin koruja teettänyt mutta häämessuilta bongattua Oz Jewelia voin suositella hyvillä mielin. Palvelu oli todella ystävällistä ja erityisesti nopeaa, sillä sainne sormukset kotiin alle kuukaudessa.

 

Milläköhän sitä malttaisi odottaa syyskuuhun? Sulho jo uhkaili piilottavansa sormukset, etten ihan päivittäin pääsisi niitä hipelöimään.

Sitoutua vai eikö, kas siinä pulma

Ihanaa ystävänpäivää! Sulho totesi aamulla, että ystävänpäivän meininki on muuttunut ystävien muistamisesta enemmänkin pariskuntapäiväksi. Mekin olemme ystävien kanssa hengaamisen sijasta viettämässä tänään ihan kahdestaan treffi-iltaa 50 Shades of Grey -leffan (lol!) merkeissä. Aihetta liipaten ajattelin turista tännekin hieman omia ajatuksiani parisuhteesta ja sitomisesta sitoutumisesta.

Kuva

Bongasin tällä viikolla mielenkiintoisen kolumnin Hesarista. Kirjoittaja Elina Tanskanen pohdiskelee tekstissään, miten sitoutuminen on "hullujen hommaa". Ihminen muuttuu eikä se, jonka vierestä heräät ole sama henkilö, johon alun perin ihastuit. Sitoutumiskammo on Tanskasen mielestä luonnollinen reaktio. Varmasti näin onkin, jos parisuhdetta lähtee vertaamaan sumussa tietämättään kallionjyrkänteen reunalla ajelemiseen. Mielestäni sinne sumuun ei kuitenkaan kannata alunperinkään lähteä ellei tiedosta mahdollisuutta siellä piilevistä vaaranpaikoista.

Tanskasen tavoin  koen edenneemme Sulhon kanssa suhteessamme nopeasti. Muutimme yhteen noin yhdeksän kuukauden tuntemisen jälkeen ja vuosi siitä eteenpäin olimmekin jo kihloissa. Häitä juhlittaessa olemme olleet yhdessä noin 2,5 vuotta. Mistään ihan pikapanosta pikanaimisesta pikahäistä ei toki ole kyse mutta omassa kaveripiirissäni olemme suorastaan salamapari. Koska takanamme ei ole kymmentä vuotta yhteistä taivalta on varmasti paljon asioita, joita en Sulhosta tiedä ja joita hän ei tiedä minusta, mikä on ihan täysin okei. Kuten todettua, ihminen ei (onneksi) ole mikään staattinen olento, joten onko toisesta edes tarpeellista saati mahdollista tietää kaikkea?

 

Monet ystäväni ovat myös todenneet, etteivät välttämättä edes koskaan aio avioitua vaikka vakavissaan ovatkin puoliskojensa suhteen, mikä on tietenkin ihan fine. Nykymaailmassa parisuhteen laillistaminen ei ole mikään vaatimus perheen perustamiselle tai juuri millekään muullekaan, vaikka muutamat pykälät toki ovatkin avioituneiden parien puolella. Syystä tai toisesta olen saanut osakseni jopa pientä tylytystä kerrottuani naima-aikeistamme. Ellen halua konservatiivin leimaa otsaani pitäisi ilmeisesti pitää kaikki ovet avoimina ja vältellä tällaisten raskaiden päätösten tekoa. Ajelehtimistaanhan voi aina perustella sitoutumiskammolla.

Kuva

Sitoutuminen ei ole pelottavaa. Päin vastoin se on tapa osoittaa toiselle, että sinun kanssasi en pelkää eikä sinun tarvitse myöskään pelätä. Jos parisuhteessaan ei syystä tai toisesta tunne oloaan turvalliseksi, voi olla syytä miettiä onko kumpikin osapuoli mukana yhtä suurella panoksella. Sitoutuminen nimittäin vaatii, että on valmis laittamaan pokeritermeillä all-in. Riski on toki olemassa, mutta kuten Tanskanenkin tekstissään toteaa, on sen tiedostamisen ohella tärkeää olla tietoinen myös siitä, mitä sen ottamisen avulla voi saavuttaa. Sumun hälvettyä kallionjyrkänteellä ajelijalle saattaa paljastua ei vain vierellä ammottava pudotus vaan myös henkeäsalpaavan kaunis maisema.

Nyt alkaa mennä sen verran diipiksi shitiksi ja self help -matskuksi, että taidan siirtyä tenttikirjojen pariin. Rakkaudellista ystävänpäivää vielä kerran kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti!

 

 

Vielä yksi polttarihaaste

Minä kun kerran muutkin!

Well tied knot -blogin Emma haastoi minutkin mukaan Marijan hauskaan polttarihaasteeseen. Alan olla vähän myöhässä tämän kanssa mutta niinpä olen aika usein muutenkin. En ole juurikaan miettinyt koko polttareita, sillä ne saavat mielestäni ihan luvan kanssa olla yksi niistä harvoista häihin liittyvistä asioista, joiden järjestelyyn en osallistu lainkaan, mitä nyt ehkä vieraslistan verran.

1. Kuka on vastuussa polttareideni järjestämisestä?

Kaasot, osallistujien avustuksella toki. Olen itse asiassa jo ennen kuin koko häistä oli tietoakaan skumppapäissäni vannottanut yhtä kaasoistani järjestämään minulle eeppiset polttarit, jos koskaan alkaa näyttää siltä, että olen menossa naimisiin.

2. Ketkä osallistuvat polttareihini?

Varmaankin samat Suomessa asuvat kaverini, jotka olen kutsumassa häihinkin. Tästä oli itse asiassa keskustelua fb-ryhmässä jonkun pohdiskeltua voiko polttareihin kutsua kavereita, joita ei aio kutsua häihin. Jos häistä on tulossa erityisen pienet tai kavereita kutsutaan muutenkin vähän niin miksei. Itse tosin haluan juurikin ne parhaimmat kaverit mukaan häihin ja myös polttareita olisi kiva viettää saman jengin seurassa. Lisäksi tuli mieleen, että omalla listallani on pelkkiä naisia mutta jos läheisiin ystäviini kuuluisi miehiä, olisivat hekin ilman muuta mukana polttareissa.

3. Mitä odotan polttareiltani?

En ole itse asiassa koskaan ollut polttareissa, joten kaikki odotukseni perustuvat mielikuviin. Toivoisin rentoa ja hauskaa päivä yhdessä ystävien kanssa sekä kunnon irtiottoa hääjärjestelyistä.

 

4. Millaista ohjelmaa polttareissani on?

Bull Mentulaa, rahkahaastetta ja penkkipunnerrusta! No ei sentään. Pidän urheilemisesta, joten olisi mahtavaa, jos ohjelmassa olisi jotain liikunnallista. Kävin jonkin aikaa sirkuskoulussa ja suosikkejani olivat ehdottomasti trapetsi ja nuorallakävely, joten ehkä joku rengastrapetsi- tai ilmajoogatunti voisi olla hauskaa. Tai jousiammunta, bollywood-tanssi tai heppailu. Tai riippuliito! Noh, tuli varmaan selväksi, että hauskaa aktiviteettia, johon kaikki pääsisivät osallistumaan. Lisäksi vähän ruokaa, vähän juomaa ja ehkä vähän kreisibailausta niin oon ihan valmis jättämään neitielämän taakseni.

 

5. Mitä en halua polttareiden sisältävän?

Benji-hyppy. Ei mistään hinnasta. En pelkää mitenkään kuollakseni korkeita paikkoja mutta olen ihan kauhuissani ajatuksesta, että niskani napsahtaa katki siinä vaiheessa kun naru nykäisee takaisin. Eli joo ei. Lisäksi minkään sortin nolaaminen tai hassut vaatteet eivät kiinnosta yhtään, saati myyntihommat.

 

Laitan hyvän toki kiertämään ja haastan seuraavat blogit mukaan:

 

Purppurasade

Punatulkun häät

 

Voipi olla, että toinen tai molemmat on haastettu jo kertomaan polttariunelmiaan mutta tuleepahan lisäpainetta osallistua. ;)

Tiistaiylläreitä

Piti kirjoitella ihan muista asioista tänne mutta iloiset tiistaiyllärit ajavat kyllä kaiken ohitse!

Ninkan hiuskorukilpailun finaaliviisikko on julkistettu ja kävi niin mahtava juttu, että myös oma ehdotukseni on mukana äänestyksessä! Hiphop tuonne blogiin ja/tai facebookiin äänestämään suosikkejanne!

 

Eikä siinä vielä kaikki! Sulho oli saanut kultasepältä tekstarin ja vihkisormuksemme ovat kuulemma valmiit! Harmi, että tällä viikolla olemme molemmat aika kiireisiä emmekä välttämättä pääse niitä noutamaan. En malta ollenkaan odottaa, että pääsen sovittelemaan rinkulaani! Valokuvaan sen kyllä joka kulmasta tänne blogiinkin kunhan saan sen käsiini.

 

Jakaakseni hyvää mieltä tässä vielä vähän lovee suoraan meidän sohvalta!

 

 

Tilannekatsaus tammikuulta

Sinne hujahti sitten se tammikuu. Olen työstänyt hiki hatussa ensimmäistä artikkelikäsikirjoitustani ja sekös vasta onkin ollut raastavaa puuhaa. Onneksi esikoinen on nyt lentänyt pesästä eikä tässä vaiheessa voi kuin odotella tuleeko se raukka bumerangina takaisin. Lisäksi ollaan majoitettu nelisen viikkoa ulkomailta Suomeen opiskelemaan tullutta kaveriani sohvallamme, mikä tuntui alun perin hyvältä idealta mutta osoittautui niin parisuhteen kuin hermojenikin kannalta melko rankaksi. Onneksi kaverilleni löytyi vihdoin oma kämppä ja päästään taas kekkaloimaan täällä alasti hengailemaan ihan keskenään. <3

 

Sulho yllätti aamupalalla. Itse tehdyt, lämpimät sämpylät, omnom!

Päästiin yllätyskalakylpyyn Kampissa. Kutitti mutta oli myös aika hauskaa. Myöhemmin kuulin, että lienee myös semi eäinrääkkäystä kyseinen homma, nyyhk. :(

Tuntuu, että kaiken muun kiireen ja stressin keskellä hääjutut ovat olleet vähän holdilla mutta kun tarkemmin asiaa pohdiskelin niin on tässä kaikenlaista tapahtunut. Ollaan käyty häämessuilla, ostettu vihkisormukset, varattu hotelli hääyöksi, varattu vihkijä, valkattu valokuvaaja(t), pohdittu bändiasiaa, käyty sovittamassa Sulholle pukua, vaihdettu muutama sana häämatkasta ja ostettu ensimmäiset tilpehöörit eli kaksi kappaletta hanallisia booliastioita Clas Ohlssonilta. Näistä kaikista (paitsi ehkä juomatonkista) aion varmasti kirjoitella vielä tarkemmin. Minulla on myös muutama postausaihio takataskussa, joten stay tuned!

 

Näitäpä olen haukkana vahdannut fb-kirppiksellä jo jonkun aikaa mutta jostain syystä pönikät menevät aina nenän edestä ja/tai sijaitsevat jossain perähikiällä, josta niitä tällainen autoton kaupunkilaispelle ei saa haettua. Onneksi Clasulta löytyi ja kaksin kappalein vieläpä! <3

Kaiken bloggaamisen, ystävänpäivätreffien ja töiden ohjella helmikuussa pitäisi varmaan alkaa vihdoin pähkäillä kutsuja ja tietenkin tehdä lopullinen lista kutsuvieraista. Emme aio lähettää save the date -kortteja mutta olemme hienovaraisesti vihjailleet jo päivämäärästämme ns. varmoille vieraille. Lisäksi puhuimme ohjelmanakin napanneen kaasoni kanssa siitä, että pitäisi istua alas ja ihan tosissaan alkaa miettiä päivän kulkua ja juhlan ohjelmapuolta. Ei tässä ainakaan aika pitkäksi tule käymään! Onneksi häihinkin on sentään  ruhtinaalliset 7,5 kuukautta aikaa, joten ihan hirveä paniikkikiire ei vielä ole. Terv. Se, joka nuolaisi ennen kuin tipahti.

 

Missäs vaiheessa muilla morsioilla/sulhioilla on olleet tässä vaiheessa suunnitelmat? Aika monella tuntuu olevan häät reippaasti ennen meitä, joten tuo rajapyykki lienee myös aika monella jo ohitettu.