Hääkuvausarvonta

Hiphei vielä toistamiseen sunnuntai-illan kunniaksi kaikki morsiot, morsot, morsmaikut ja miksei toki myös tänne eksyneet sulhaset, sulhot ja sulkitkin! Nyt olisi hyvä tilaisuus voittaa esimerkiksi kihla- tai hääkuvaus. Valokuvaaja Janne Miettisen kilpailuun voi osallistua 28.6.-20.7.2015 välisenä aikana osoitteessa

http://www.jannemiettinen.fi/wedding-blog/blogi/osallistu-arvontaan/ 

Meillä on itse asiassa jo kuvaajat varattuna mutta osallistuin itse arvontaan mahdolliset huomenlahja- tai trash the dress -kuvat mielessä. Tosin en kyllä tiedä raaskinko lähteä rönttäämään prinsessaunelmaani saati poseeraamaan puolipukeissa, joten täytyy toivoa parasta mahdollista arpaonnea teille kaikille muille! ;)

Rakkautta ilmassa

Vihkitilaisuutemme tulee todennäköisesti olemaan ulkosalla, jos vain sää antaa myöten. Suomenlinnassa on kuitenkin se ongelma, että vaikka itse tilaisuuden järjestäminen onnistuu kunhan siitä ilmoittaa etukäteen hoitokunnalle, ei minkäänlaisten katosten tai muiden rakennelmien pystyttäminen ole sallittua. Olisi kuitenkin kiva merkitä rikostapahtumapaikka jotenkin ja jostain syystä olen kovasti mieltynyt ajatukseen ilmapalloista.



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Ilmapalloihin liittyy myös se pieni riski, että niistä tulee helposti mieleen lastenkutsut, mikä taas ei tietenkään häiden tapauksessa ole toivottua. Lisäksi foliopallot, kaikenlaiset tekstit ja eritoten pyllysydänilmikset ovat mielestäni jossain määrin mauttomia. Pari jättipalloa silkkinauhoilla ja ehkä tasseleilla istuvat paremmin omiin mieltymyksiini.

Lisäksi palloja voisi hyvin käyttää myös potrettikuvissa. Tosin pelkään hieman, että saarella tuulee sen verran kovaa, että tämä jää haaveeksi. 

Kuva

Kuva

Kuva

Tai toisaalta, jos tuuli tuivertaa eikä poseeraaminenkaan huvita niin myös morsiamen ja sulhasen korvaaminen heliumtäytteisillä onnistuu.




Kuva

Kuva

Juhannuspuuhia

Vanha kansanviisaus sanoo:

Jos katsoo juhannusyönä kaivoon ja näkee siellä tulevan miehensä

niin hukkunuthan se on, perkele.
 

Pidetäänpä siis niistä sulhoista ja muista turrukoista huolta juhannusta juhliessa! Itsehän jätin ovelasti omani kaupunkiin töihin kartuttamaan hääbudjettia ja karkasin muutamaksi päiväksi huitomaan hyttysiä kaverini mökille. Ei huono! 





Veil me up, Scotty!

Sain pari sen verran painavaa kehotusta päivittää blogia, että pakkohan sitä oli tulla tänne raapustelemaan. Kutsu-urakka on edelleen pahasti levällään, vihkipaikkaa ei ole varmistettu ja voisi kai noita suodatinpussiruusujakin väkerrellä lisää. Omia hääsuunnitelmia hidastaa myös se, että sain kutsun ystäväni häihin Japaniin ensi keväälle ja olen jo sormet syyhyten selaillut lentoja kutsujen näpräämisen sijasta.

 

Vaikka vähän tuntuukin siltä, että homma junnaa paikallaan niin ainakin yksi asia on nyt hoidossa. Hankin nimittäin hunnun. Take this waltz -hääblogin Leena sattui pohtimaan asiaa juuri sopivasti (hyvin muuten pohtikin, lukekaa, jos yhtään huntuhistoria kiinnostaa) ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kuten Leena, myös minä yskin aluksi mielikuvalle puhtoisesta neitsytmorsiamesta, joka talutetaan sokkona teuraalle  alttarille. Onneksi google-sormeni ovat nopeat ja tehokkaat, joten aika nopeasti kävi selväksi, että hunnulla on alun perin ollut hieman eri merkitys.

 



Kuva





Kuva

 

Kuva
 

Kuva

Morsmaikut tuossa edellä eivät siis suinkaan siveyttään itseään verhoa vaan fiksuina naisina suojautuvat pahoilta hengiltä. Lisäksi järjestettyjen avioliittojen tapauksessa on tietenkin ollut kätevää, ettei sulhanen pääse säikähtämään morsoa ennen kuin vihkiminen on suoritettu. Sulho on mua onneksi tässä jo jonkin aikaa katsellut karkamatta, enkä ehkä näe henkiä omalla kohdallani kovin suurena uhkana mutta parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi täytyyhän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja olla morsian oikein urakalla.

 

Kuva

Testasin hääpukuani sovittaessani paria erilaista huntua, joista rättimalli tuon edellisen kuvan hengessä miellytti omaa silmää pitsireunaista enemmän. Yli sadan euron hinta pari tuntia päässä pidettävästä rievusta (nii mites se tonni siitä puvusta...) kuitenkin kirpaisi aika pahasti, joten päädyin kytistelemään naamakirjan hääkirppareille. Ja hyvä niin, sillä bongasin sieltä tylli-ihanuuden, joka on tosin vielä toistaiseksi hieman liian pitkä, kevyet 270 cm, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla telkkarista tulleen Frendien ekan jakson ja hääbarbien innoittamana piti iskeä se heti pään päälle töröttämään.

  

 

"Tapsu kyllä siitä ihan hyvä tulee", sanoi äitini Sulholle nähdessään tämän kuvan. Mitäköhän lie tarkoitti...

 Jos ei jumppavaatteet ja kuvien kämälaatu niin viimeistään taustapyyhkeet ja avonaiset kaapinovet kruunaavat hääblogieleganssin. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että mekon kanssa vähän kevennettynä ja oikeaan kohtaan eli niskaan aseteltuna huntuhomma menee ihan nappiin.

Tuo oma valintanihan on aika perinteinen mutta olisi kiva kuulla, jos joku toinen morsian on uskaltautunut/aikoo uskaltautua laittamaan päähänsä jonkun vähän modernimman hunnun!