keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Veil me up, Scotty!

Sain pari sen verran painavaa kehotusta päivittää blogia, että pakkohan sitä oli tulla tänne raapustelemaan. Kutsu-urakka on edelleen pahasti levällään, vihkipaikkaa ei ole varmistettu ja voisi kai noita suodatinpussiruusujakin väkerrellä lisää. Omia hääsuunnitelmia hidastaa myös se, että sain kutsun ystäväni häihin Japaniin ensi keväälle ja olen jo sormet syyhyten selaillut lentoja kutsujen näpräämisen sijasta.
 
Vaikka vähän tuntuukin siltä, että homma junnaa paikallaan niin ainakin yksi asia on nyt hoidossa. Hankin nimittäin hunnun. Take this waltz -hääblogin Leena sattui pohtimaan asiaa juuri sopivasti (hyvin muuten pohtikin, lukekaa, jos yhtään huntuhistoria kiinnostaa) ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kuten Leena, myös minä yskin aluksi mielikuvalle puhtoisesta neitsytmorsiamesta, joka talutetaan sokkona teuraalle  alttarille. Onneksi google-sormeni ovat nopeat ja tehokkaat, joten aika nopeasti kävi selväksi, että hunnulla on alun perin ollut hieman eri merkitys.
 



Kuva
 
Kuva
 
Kuva
Morsmaikut tuossa edellä eivät siis suinkaan siveyttään itseään verhoa vaan fiksuina naisina suojautuvat pahoilta hengiltä. Lisäksi järjestettyjen avioliittojen tapauksessa on tietenkin ollut kätevää, ettei sulhanen pääse säikähtämään morsoa ennen kuin vihkiminen on suoritettu. Sulho on mua onneksi tässä jo jonkin aikaa katsellut karkamatta, enkä ehkä näe henkiä omalla kohdallani kovin suurena uhkana mutta parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi täytyyhän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja olla morsian oikein urakalla.
 
Kuva
Testasin hääpukuani sovittaessani paria erilaista huntua, joista rättimalli tuon edellisen kuvan hengessä miellytti omaa silmää pitsireunaista enemmän. Yli sadan euron hinta pari tuntia päässä pidettävästä rievusta (nii mites se tonni siitä puvusta...) kuitenkin kirpaisi aika pahasti, joten päädyin kytistelemään naamakirjan hääkirppareille. Ja hyvä niin, sillä bongasin sieltä tylli-ihanuuden, joka on tosin vielä toistaiseksi hieman liian pitkä, kevyet 270 cm, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla telkkarista tulleen Frendien ekan jakson ja hääbarbien innoittamana piti iskeä se heti pään päälle töröttämään.
  
 

"Tapsu kyllä siitä ihan hyvä tulee", sanoi äitini Sulholle nähdessään tämän kuvan. Mitäköhän lie tarkoitti...
 Jos ei jumppavaatteet ja kuvien kämälaatu niin viimeistään taustapyyhkeet ja avonaiset kaapinovet kruunaavat hääblogieleganssin. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että mekon kanssa vähän kevennettynä ja oikeaan kohtaan eli niskaan aseteltuna huntuhomma menee ihan nappiin.

Tuo oma valintanihan on aika perinteinen mutta olisi kiva kuulla, jos joku toinen morsian on uskaltautunut/aikoo uskaltautua laittamaan päähänsä jonkun vähän modernimman hunnun!

2 kommenttia:

  1. Ihan huikeen hauskat kuvat!! Awww!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei pidä ottaa häähömpöttelyäkään liian vakavasti. ;)

      Poista

Mitäs sulla on mielessä? :)