Rasti ruutuun

Tuntuuko teistäkin, että päivitykset täällä pyörivät tasan yhden aiheen ympärillä? Eiköhän tämä mekkokirjoittelu nyt hieman tästä ala laantua, sillä *rumpujen pärinää* The Dress on löytynyt!



Tidii!


Niin ja kyseessähän ei ole tuo kuvassa päälläni oleva mekko, vaikka sen tyylisestäkin (ilman kasarirusettia tosin) ehdin jossain vaiheessa jo haaveilla. Tiedän Sulhon käyvän täällä aina silloin tällöin kurkkimassa, joten siitä huolimatta, että mieleni tekisi täyttää koko blogi kuvilla ihanasta unelmamekostani, täytyy yrittää pysyä lujana ja säilyttää salaisuus seuraavat 8,5 kuukautta.

 

Sen verran voin paljastaa, että puku löytyi Lavem by Muotitalo Tyynelä -myymälästä Helsingistä (jossa sai muuten erinomaista palvelua!) ja siinä on juurikin samanlainen muhkea tyllihelma kuin aiemmin ihastelemassani Alcanarissa. Lisäplussina puvussa on myös toivomani nyöritys ja täydellinen sweetheart-pääntie. Eikä se, että mekko saa vyötäröni näyttämään superkapealta ole sekään mikään huono juttu. ;) Budjetti tosin paisuu puvun takia hieman (taas, huoh) mutta ainakaan sen kanssa ei tule pelkäämääni fiilistä, että joutuisin tyytymään huonompaan vaihtoehtoon.

 

Ihan voiton puolella ei hääjärjestelyiden kanssa toki olla, sillä vielä pitäisi löytää kengät, sormus ja ehkä sulhanenkin vaatettaa kutsujen ja ohjelman suunnittelusta puhumattakaan. Toisaalta pakko sanoa, että on aika huojentunut olo kun mekkoasian voi tältä erää ruksia pois tekemättömien juttujen listalta!

Rauhallisia joulunpyhiä

Terveisiä täältä sohvalta suklaan ja joululahjakirjojen keskeltä! Tuli eilen niin kiire paketoimisen ja puuron syömisen kanssa, että jäi jouluntoivotuksen tekemättä täällä blogin puolella. Vielä onneksi ehtii!

 

Pääosassa ovat tällä hetkellä toki joulusta ja upeasta lumisesta säästä nauttiminen mutta ihan kokonaan tauolle eivät hääsuunnitelmatkaan ole joutuneet. Palaillaan niihin kuitenkin taas ensi viikolla.

Toivottavasti siellä ruudun toisellakin puolella on joulu sujunut rauhallisissa merkeissä eikä jouluruokaähky ole yltynyt turhan pahaksi! ;)

 

Kuva

Joulupuuhia, lisää mekkoja ja vähän pohdintaakin

Saatiinhan sitä lunta maahan tänne Helsinkiinkin! Ihanaa kun on niin valoisaa ja raikasta. Ei yhtään harmita puuhata joulusiivousta kun ulkona ei tule kaatamalla vettä. Onneksi suurin osa siivouksesta on jo hoidettu ja voi olla, että suunniteltu vaatekaappien järjestäminen jää sittenkin ensi vuodelle. Vielä pitäisi paketoida lahjoja ja uskaltautua ruokaryysikseen ennen kuin voi täysillä syventyä syömiseen ja sohvalla makoiluun.



Laitanpas kuvan meidän eläintarhasta ja sen vartijasta. Nämä piparit on jo tosin syöty aikaa sitten.

Pikkutiikeri Takima ihmettelee lumista maisemaa.

Joulusta huolimatta myös hääasiat pyörivät jatkuvasti mielessä, mikä ei liene yllätys. Muiden blogeja lueskellessa tuntuu, että meillä on tosi monta asiaa vielä hoitamatta ja niiden suhteen pitääkin alkaa alkuvuodesta tosissaan sykkiä. Valokuvaaja, kampaaja ja meikkaaja sekä  hääyön hotelli ovat listan kärjessä sekä tietenkin vihkijän hankkiminen. Onneksi Sulho lupasi ottaa nakin tuosta viimeisestä. Vaikka ollaankin hieman jälkijunassa näiden kanssa niin uskoisin kaiken tarvittavan järjestyvän, sillä ainakin naamakirjan Häät 2015 -ryhmän mukaan meidän päivämme ei onneksi ole se kaikkein suosituin.

 

Suunnittelun ja mietiskelyn ohella olen saanut jotain konkreettistakin aikaan, sillä kävimme viime sunnuntaina kahden kaason ja äitini kanssa Stockmannilla katsomassa hääpukuja. Palvelu oli erittäin hyvää, samoin valikoima. Myyjä tuntui todella tietävän minkälaisia mekkoja heiltä löytyy ja osasi ehdottaa sovitettavia malleja sen perusteella, mistä olin aiemmissa puvuissa pitänyt.

 

Olen ollut aika skeptinen sen suhteen, että oikean mekon muka tunnistaa kun sen saa päällensä. Kyseessä on kuitenkin vain mekko, jonka ei tavallaan pitäisi aiheuttaa mitään mielettömiä tunnekuohuja. Arvaattekin varmaan jo mihin tämä on menossa. Nähdessäni itseni peilistä Pronoviaksen Alcanar päällä olin vähällä alkaa itkeä. Mallikuvissa puku ei todellakaan pääse oikeuksiinsa, sillä helma on huomattavasti ilmavampi ja "pilvimäisempi".

 



Kuva

 Seuraava itku meinasi tirahtaa kun näin hintalapun. Olkoonkin, ettei mikään vaate koskaanikinä ole näyttänyt päälläni yhtä kauniilta, en yksinkertaisesti halua laittaa paria tonnia kiinni mekkoon, jota käytän kerran. Voi olla, että pelkäisin likaavani tai muuten tuhoavani puvun niin paljon, että koko hääpäivä menisi pelkäksi stressaamiseksi. Yritän vielä vilkuilla, jos jostain sattuisi ilmestymään kyseinen kaunotar käytettynä mutta olen melko lailla jo alistunut siihen, etten saa unelmieni pukua päälleni häihin.
Lesson learned: Sovita vain mekkoja, jotka istuvat budjettiin.

Pitkällisen jaarittelun kautta päästäänkin aiheeseen, josta halusin oikeasti kirjoittaa. Tuo edellä kuvaamani mekkoepisodi laittoi minut miettimään häihin liittyviä unelmia ja odotuksia sekä kompromisseja, joita niiden suhteen joutuu väistämättä tekemään. Aihe liippaa aika läheltä jo aiemmin pohtimaani annoskateudeksi nimittämääni fiilistä mutta tämä kumpuaa enemmänkin omista toiveista ja haaveista kuin siitä, että hääblogeista ja Pinterestistä inspiroituminen meinaa lähteä lapasesta.

Olen esimerkiksi pienestä asti haaveillut pääseväni kävelemään kirkon käytävää pitkin valtavan laahuksen kanssa Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa taustalla. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon enkä muutenkaan ole kovin kiinnostunut kyseisen putiikin toiminnasta, joten olen joutunut jo aikaa sitten hautaamaan kyseisen unelman ja tyytymään ajatukseen siviilivihkimisestä.

Juurikin ajatus siitä, että joudun tyytymään johonkin vaihtoehtoon, oli se sitten toisiksi kaunein mekko tai tavalliset keksit macaronsien sijasta hääkakun kylkiäisinä, vaivaa minua. Ymmärrän toki, että elämässä ei aina saa mitä haluaa ja joskus se aluksi vähemmän miellyttävältä tuntuva vaihtoehto voi osoittautua lopulta paremmaksi. Olen eniten huolissani siitä, että jokin valinta jää häiritsemään minua niin paljon, että se syö osan hääpäivän tunnelmasta ja harmittaa eritoten jälkikäteen.

Typeräähän tällaista on murehtia mutta murehdin kuitenkin.
Onko teillä muilla taipumusta samaan ja oletteko päässeet siitä yli?
 

Dreaming of a white but not Christmas

Elämässä tulee (toivottavasti) vain yksi mahdollisuus pukeutua kokovalkoiseen prinsessamekkoon. Aion toki ottaa tästä tilaisuudesta kaiken irti mutta toisaalta hirvittää ajatella, että iskisin yhden päivän käytössä olevaan kolttuun kiinni tuhansia euroja. Elättelen erityisesti toivoa siitä, että sattuisin löytämään silmääni miellyttävän prinsessaunelman jostain käytettynä. (Saa vinkata jos kaapistasi löytyy noin kokoa 38 oleva kolttu vailla uutta omistajaa!)

 

Minkälaisesta puvusta sitten haaveilen? Pienillä hihoilla tai dekolteen peittävällä pitsillä sekä sweetheart-pääntiellä varustetusta A-linjaisesta tylliunelmasta, jossa voi hyvin olla tai olla olematta strassivyö. Ehdoton kammotukseni on merenneitohelma, sillä takapuoleni on riittävän leveä jo valmiiksi enkä todellakaan toivo sitä korostettavan yhtään enempää.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Toisaalta käytyäni sovittamassa pukuja parissa liikkeessä ajatukset ovat hiukan muuttuneet alkuperäisistä unelmista. Ehkä puvussa voisi sittenkin olla jonkinlainen leveähkö vyö (sanotaanko sitä smokkivyöksi?) tai vyötärö voisi olla tiputettu.



Kuva

Kuva

Kuva

Jälkimmäisessä puvussa on ehdottomasti liikaa blingiä mutta malli on ihana. Huomasin tosin pukuja sovittaessani, että vaikka malli olisi kuinka ihana tahansa, jos kimalletta on liikaa mekko tuskin pääsee jatkoon siitä huolimatta, että se olisi mahdollista tilata ilman paljetteja.

 

Olen menossa kaasoni mukaan iltapuvun lyhennykseen ja ajattelin samalla tutkailla kyseisen liikkeen hääpukuvalikoimaa. Lisäksi varasin ensi viikonlopuksi myös ajan Stockmannille pukujen sovitukseen. Stockan edustamia merkkejä ovat ainakin Pronovias, Ladybird sekä Lilly, joista erityisesti viimeisen muutamaan malliin olen kovin ihastunut. Edellisistä kuvista varmaan muuten huomaa, että Mori Lee on aika lähellä sydäntäni mutta en uskalla edes sovittaa kyseisen merkin pukuja, sillä budjetti todennäköisesti räjähtäisi käsiin, jos menisin rakastumaan sellaiseen.

 

Onneksi en ole puvun kanssa ihan tyhjän päällä ja minulla on jo mielessä kolme mahdollista vaihtoehtoa. Harmi vain, että siinä on kaksi liikaa. ;)

 

Nytpä siirryn mekkounelmista zombie-viihteen pariin ja pistän Walking Deadin pyörimään. Mukavaa sunnuntaita!

Kiirettä, kekkereitä ja kaasoja

Onpas ollut hoppu! Huomaa, että vuoden loppu lähestyy, sillä työt kasaantuvat ja vapaa-aikakin on täynnä kaikenmaailman pippaloita. Ei tässä ole ehtinyt edes blogiin kirjoittelemaan. Juttua kyllä olisi, sillä viikon sisään on ehtinyt pikkujoulujen ja itsenäisyyspäivätanssien lisäksi tapahtua kaikenlaista häihinkin liittyvää.

 

Itsenäisen Suomen juhlimisen (tanssit Casinolla, fab! :D)  lisäksi viime viikonlopun ohjelmassa oli myös hieman jännitystä. Olimme nimittäin kutsuneet vanhempamme ja sisaruksemme luoksemme "pikkujouluihin". Todellisuudessahan tarkoituksena oli kertoa vihdoin ja viimein hääaikeistamme, iik! Olin sen verran jännittynyt, etten edes saanut kuvia napsittua valtavasta ruokavuorestamme.

Paljastin uutiset viikonloppuna myös kahdelle kolmesta kaasostani, jotka peloistani huolimatta molemmat suostuivat hommaan. Pelkäsin myös, että joudun suostuttelemaan molempia lupaamalla, ettei askartelusessioihin tarvitse osallistua mutta molemmat lupautuivat vähintään henkiseksi tueksi mukaan väkertämään. Ihanat kaasot! <3

 

Nyt kun kaikki tärkeimmät (ja oikeastaan kaikki muutkin, kiitos naamakirjan) tietävät häistä voin hyvällä omalla tunnolla alkaa esiintyä täälläkin ihan omalla naamalla ja nimellä, jee! Täällä kirjoittelee siis Noora, 27-vuotias jatko-opiskelija. Paria vuotta vanhempi Sulho, Tapani, lähti tänä syksynä takaisin kuluttamaan koulun penkkiä maisteritutkinto tavoitteena. Naputtelen meistä vielä erikseen ihan oman postauksen, sillä mikäs sen mukavampaa kuin itsestään puhuminen, heh-heh.

 



Olen myös aloittanut puvun metsästämisen ihan käytännössä ja käynyt sekä Lovebirdsissä että Zazabellassa ihan kokeilemassa valkoisia unelmia. The mekkoa ei ehkä vielä löytynyt mutta etenkin jälkimmäisessä oli useampi oikein hyvä kandidaatti. Näistäkin vielä lissää myöhemmin.

 

Niin paljon kirjoitettavaa, niin vähän aikaa! Onneksi kohta on jo joulu (ai niin siihenkin pitäisi jotenkin valmistautua...) ja voin keskittyä ihan täysipäiväisesti syömään nukkumaan  bloggaamaan!

 

Kenkähaaveita

Olen jo pitkään haaveillut hankkivani Minna Parikan kengät. Häihin nyt tulee palamaan muutenkin sen verran pätäkkää, että siinä konkurssissa muutaman satasen uhraaminen hyviin kenkiin ei pitäisi tuntua juuri miltään. Tai näin ainakin yritän itselleni (ja Sulholle) uskotella. Ihan käytännön kannalta Parikan kenkiä on kehuttu erityisen mukaviksi jaloissa koroista huolimatta, mikä on tietenkin iso plussa hääpäivää ajatellen.

 

Unelmieni malli on joko Jodie (eli se "perusmalli") tai Little Lulu. Puvun kohdalla hyväksyn sen, että siihen tulee pukeuduttua vain kerran mutta kengät tahdon käyttöön myös myöhemmin. Tästä syystä en hyvin suurella todennäköisyydellä tule hankkimaan valkoisia vaan mustat kengät. Lisäksi kengissä on ehdottomasti oltava umpikärjet, sillä jostain syystä avokärkiset tai peeptoe-malliset jalkineet tuntuvat usein hiertävän minulla todella kipeät rakkulat varpaisiin.

Jodie. Kuva

Little Lulu. Kuva

Tänään kauppareissulta tarttui mukaan Häät-lehti ja satuin bongaamaan sieltä yllättävän haastajan edellisille ihanuuksille. Kyseessä ovat Harriet Wilden Peony-avokkaat. Tässä menevät nyt kyllä molemmat kengille asettamani kriteerit (musta väri ja umpikärjet) ihan nurin mutta katsokaa nyt miten upeat ne on!

Kuva


Harriet Wilden kokoelmassa näytti olevan muitakin aika upeita kenkiä mutta nämä ovat ehdottomasti omat suosikkini.

 

Toisin kuin tilan kanssa kenkiä en kuitenkaan uskalla ostaa sovittamatta. Jalkani on suurin piirtein koko 37,647, mikä hankaloittaa erityisesti sopivien korkokenkien ostamista. Useimmiten koko 37 puristaa ja 38 lonksuu/putoaa jalasta. Olisikohan kyseisen suunnittelijan kenkiä myynnissä jossain suomalaisessa liikkeessä? Kenkiensovitusreissu Lontooseen toki kiinnostaa mutta ei oikein sovi tämän tuhkimon budjettiin tällä hetkellä.

 

Tai sitten pitäydyn alkuperäisessä suunnitelmassani ja panostan suomalaiseen designiin. Ei huono sekään vaihtoehto.

Ihana, ihana Myllysali

Juhlapaikkaa varatessa jouduttiin tekemään aika nopeita päätöksiä, sillä ollaan tosiaan häiden kanssa hieman myöhään liikkeellä. Emme myöskään voineet käydä tutustumassa eri tiloihin paikan päällä, joten valinta oli tehtävä sokkona. Kriteereinä meillä oli sijainti mieluiten Helsingissä ja ennen kaikkea meren lähettyvillä sekä kohtuullinen hinta. Halusimme myös valita itse cateringin sekä tuoda omat juomat. Suomenlinnan tilat täyttivät nämä vaatimukset, joskin häiden järjestäminen saarella voikin aiheuttaa vielä harmaita hiuksia.

 

Suomenlinnan juhlapaikoista myös Ruutikellari olisi ollut vapaana ja soveltunut noin 50 hengen häillemme mutta kuvien perusteella Myllysali vaikutti huomattavasti valoisammalta ja miellyttävämmältä. Olin silti hieman huolissani siitä, että joutuisin pettymään. Pelkäsin erityisesti, ettei tilaa olisi tarpeeksi ja että esimerkiski Tenalji von Ferseniin verrattuna Myllysali ei tuntuisi oikein miltään.

Kävimme tänään tutustumassa Myllysaliin Linnoituksen joulutapahtuman yhteydessä olleessa näytössä ja ihastuin ihan täysillä! Marraskuun hämärästä huolimatta sali oli valoisa ja holvikattoineen juurikin niin upea kuin kuvien perusteella saattoi odottaa. Itse asiassa tykästyin Myllysaliin jopa enemmän kuin Tenaljii, joka tuntui ainakin tämänpäiväisessä valaistuksessa kovin pimeältä.

 

Pari jälkimmäistä kuvaa ovat huomattavasti lähempänä todellisuutta kuin ensimmäinen. Kameran käyttö vaatinee vielä jonkin verran harjoitusta. Ihmetyttää myös miksen ottanut enempää kuvia kun kerran olisi ollut tilaisuus. Noh, näillä mennään.

Tilavuokraan kuuluu itse salin lisäski myös ylimääräinen huone, johon on mahdollista sijoittaa esimerkiksi photobooth tai muuta mukavaa. Tiloissa on lisäksi suihku ja erillinen pukeutumishuone, joten alan kallistua entistä enemmän sille kannalle, että myös vihkiminen voitaisiin hoitaa saarella, sillä sadesään sattuessa myös Myllysali tai sen yhteydessä oleva pikkuhuone sopivat tarkoitukseen. Ainoa miinus on, että Myllysaliin ei kuulu varsinaista parkkipaikkaa, mutta ilmeisesti auton voi pysäköidä tarvittaessa lähettyville, joten tämäkään ei ole iso ongelma.

 

Täytyy myös kehua paikalla ollutta henkilökuntaa. Saimme todella ystävällistä palvelua ja saimme vastaukset kaikkiin kysymyksiimme. Voimme kuulemma mahdollisesti päästä laittamaan tilaa jo perjantaina, jos siellä ei ole muuta tilaisuutta mutta tämä selviää valitettavasti vasta hääviikolla. Täytyy siis tehdä todennäköisesti kahdet suunnitelmat sen mukaan kummalle päivälle päivälle koristelu ja pöytien roudausurakka osuu.

Kotimatkalla sain myös kiskottua Sulhon sormuskauppaan. Unelmien vihkisormusta ei löytynyt mutta nyt minulla on ainakin jonkinlainen ajatus siitä, mitä oikein etsin.

Pitopalvelun valinta

Terveisiä jostain Alppien yltä! Mahtavaa kun nykyään onnistuu blogin päivittäminenkin lentokoneesta käsin. ;) Ajattelin rustailla nyt vihdoin kasaan jo aiemmin aloittamani catering-postauksen. Aika pitkä teksti tulossa, yrittäkää kestää!

Sulho on koko seurustelumme ajan painottanut, ettei halua isoja häitä. Itse olen ollut hieman eri kannalla, sillä haluaisin juhliimme sekä sukulaisia että ystäviä. Koska päädyimme järjestämään häät melko lyhyellä varoitusajalla, jouduin jo ihan budjettisyistä joustamaan ja puristamaan vieraslistan noin 50 henkeen, joka sisältää lähimmät ystävät ja lähisukulaiset eli vanhemmat, sisarukset sekä isovanhemmat. Vähän pelottaa jo kuinka ilmoittaa asia sukulaisille mutta siitä lisää joku toinen kerta.

Saatuamme tilan varattua aloitin pitopalveluiden kilpailutuksen. Suurin osa vastasi nopeasta noin vuorokauden sisällä pyynnön lähettämisestä mutta osaa joutui odottelemaan. Joidenkin yritysten sivuilla olevissa lomakkeissa oli myös kohta, johon sai laittaa toiveen siitä mihin mennessä tarjouksen haluaa sähköpostiinsa. Olisi ehkä vain reippaasti pitänyt laittaa vastausajaksi pari päivää viikon sijasta, sillä pyyntöjä tuli läheteltyä liukuhihnataktiikalla ja ehdinkin melko nopeasti unohtaa minkä verran olin aikaa millekin yritykselle antanut.  

Mitään ihan mielettömiä kriteereitä minulla ei lähtökohtaisesti ollut, sillä:



...ja Sulhoa kans! Kuva

En mene eri firmojen kustannusarvioihin sen tarkemmin, sillä tarjoukset ovat usein tapauskohtauksia. Yhteenvetona voisin sanoa, että kaikkien tähän listaamieni tarjoukset Flow cateringia lukuun ottamatta osuivat välille 45e-65e/henkilö sisältäen sekä henkilökunnan, astiat että kuljetukset Suomenlinnaan. Suurin osa yrityksistä antoi tarjouksen, jossa kustannukset oli eritelty per henkilö, joten Excelin pyörittelyltä (jonka muuten Sulho hoiti omatoimisesti <3) ei voinut välttyä.

Sweet Pepper

Vastaus tuli nopeasti vielä samana päivänä tarjouspyynnön lähettämisestä mutta valitettavasti heidän varauskalenterinsa oli jo täynnä kyseisen päivän kohdalta. Tämän olisi itse asiassa voinut päätellä, sillä Sulho oli juhlapaikkaa etsiessämme ottanut yhteyttä Sweet Pepperiin heidän juhlatilaansa Soutupaviljonkia koskien ja tilassa tosiaan oli jo varaus...

Hima & Sali

Nopea vastaus mutta edellisen tavoin jo varattu toivomanamme päivänä. Hima & Sali olisi voinut olla myös mielenkiintoinen juhlapaikka, jos teollisuusmiljöö sattuu nappaamaan.

Soupster

Nopea ja ystävällinen vastaus. Muutama menuehdotus, jotka ovat muokattavissa mieleisiksi. Mukavaa erityisesti, että alkupalat ja pääruoat olivat täysin erillisinä menuina, joita voi yhdistellä mielensä mukaan. Olivat myös laskeneet alustavan kustannusarvion, joka tosin oli hieman harhaanjohtava, sillä siinä ei oltu huomioitu sitä, että juhlamme on lauantaina, mikä vaikuttaa henkilökunnan kustannuksiin ja astioiden kuljetuskustannuksiin. Astiat tulevat erillisen vuokrausfirman kautta ja olisivat olleet mielestäni melko kalliit. Käsittääkseni ne olisi ollut mahdollista vuokrata myös itse mutta eiköhän tässä ole jo tarpeeksi liikkuvia osasia muutenkin.

Fannyssa ja Dylanissa useasti brunssilla käyneenä Soupsterin oli yksi ennakkosuosikeistani. Valitettavasti se oli myös kallein vaihtoehto siitä huolimatta, että olisimme valinneet edullisimmat menuvaihtoehdot.

 

Flow Catering

Nopea vastaus täältäkin. Eivät osallistu tarjouskilpailuihin, minkä tiedon bongasinkin jostain hääblogista jälkeenpäin. Antoivat kyllä arvion häämenun kustannuksista per henkilö mutta se oli mielestäni melko kallis, joten Flow putosi listalta melko nopeasti.

 

Spoontrading

Jälleen nopea vastaus. Vain yksi menuehdotus, joka tosin näytti ihan hyvältä. Saamistamme tarjouksista toisiksi halvin.

 

Soda Catering

Vastausta sai odotella muutaman päivän mutta Sulhon soitettua Sodaan saimme tarjouksen vielä saman päivän aikana. Etuna tässä firmassa olisi ollut sijainti Suomenlinnassa, minkä ansiosta catering olisi todennäköisesti voinut olla tarvittaessa paikalla juhlien loppuun asti ilman huolta lauttaan ehtimisestä. Isona miinuksena se, ettei tarjoukseen ollut laskettu mukaan kakkua. Toisaalta viestissä oli mainittu Sodan kaksi yhteystyökonditoriaa, Konditoria pH7 ja Patisserie Teemu ja Markus, joten kakun hinnan lisääminen ei ollut kovin suuri lisäurakka Excel-rumbaan. Menua mahdollisuus muokata mieleiseksi ja mahdollisuus saada apua muiden palveluiden, kuten vesibussikuljetuksien ja kukkien, järjestämisessä.

 

Bastion Catering

Osaan tarjouspyyntö lomakkeista pyydettiin laittamaan päivämäärä, johon mennessä tarjouksen toivotaan olevan perillä. Kun tarjousta ei alkanut kuulua parin päivän sisällä käskytin Sulhon soittamaan Bastion Cateringiin, josta kerrottiin että se on kyllä tulossa mutta he eivät olleet pitäneet kiirettä, sillä olin antanut viikon verran vastausaikaa... Bastion Cateringin etuna olisi niin ikään sijainti Suokissa. Heiltä on myös mahdollista saada ns. sormukset käteen -paketti, joka sisältää suurin piirtein kaiken tilavarauksista koristeluun ja paperituotteiden suunnitteluun. Ihan mielenkiintoinen vaihtoehto mutta taidan olla liian kontrollifriikki sellaiseen.  

 

Pitopalvelu Hupli

Huplia on kehuttu sekä blogeissa että foorumeilla enkä tarjouksen perusteella ihmettele miksi. Sain erikseen menuehdotukset sekä infoa suunnittelupalaverista, joka onnistuu joko naamatusten tai puhelimen välityksellä. Puhelinpalaverin valitseville kokonaishinta on hieman halvempi, mikä on tietenkin hyvä vaihtoehto, jos (ja kun) budjetti sattuu olemaan tiukka. Myös Huplilla menun muokkaaminen mieleiseksi onnistuu. Erityisenä plussana myös se, että sain könttätarjouksen, joka sisälsi suurin piirtein kaiken tarvittavan eikä kustannuksia tarvinnut alkaa itse excelöimään. Toisaalta menuihin kuuluvat (kerma)kakkuvaihtoehdot eivät oikein miellyttäneet ja mieluisammista olisi pitänytkin sitten maksaa lisähintaa.

 

Ateriax

Nopeat, ystävälliset ja palveluhenkiset vastaukset kyselyihin. Tarjous hieman persoonaton, sillä samat tiedot löytyvät myös Ateriaxin sivuilta. Toisaalta erityisenä plussana mahdollisuus osallistua tasting-tilaisuuteen, jossa menut pääsee testaamaan etukäteen. Lisäksi myös kakkua (joka tulee muuteen edelläkin mainitusta Konditoria pH7:stä) on mahdollista kokeilla etukäteen ja Ateriax tarjoaa nettisivujensa mukaan kaksi maisteluleivosta ilmaiseksi. Kaiken tämän jälkeen tuntui hieman oudolta, että kyseessä on kaikkein edullisin vaihtoehto. Voiko halvalla saada hyvää? Googlailin hieman ja mielipiteitä Ateriaxista oli sekä puolesta että vastaan. Alkuruokia oli kehuttu erityisesti mutta pääruoat eivät olleet kaikkia miellyttäneet. Myös henkilökunta ja pöytäliinojen kunto olivat saaneet jonkin verran risuja. Suurin osa kommenteista oli kuitenkin muutamia vuosia vanhoja, joten niiden perusteella on hankala sanoa mitään nykytilanteesta.

Picantina Food Oy
Picantinasta oli meidän hääpäivämme ehditty jo myymään, joten emme saaneet heiltä tarjousta. Erityisen harmillista, sillä vastausviestien perusteella henkikökunta vaikutti todella symppikseltä!

Suomenlinnan Panimo
Olin jo ehtinyt untohtaa koko catering-rumban kun sähkäpostiini tipahti tällä viikolla tarjous Suomenlinnan Panimolta. Noh, pitopalvelu on kuitenkin jo valittu ja varattu emmekä taida lähteä sitä vaihtamaan.

Valintamme kohdistui lopulta (ei lainkaan yllättäen) Ateriaxiin siitäkin huolimatta, että kyseinen lafka on saanut hieman runtua internetin syövereissä. Menua pääsee kuitenkin maistelemaan etukäteen ja se on muokattavissa mieleiseksi, joten en ole kovin huolissani siitä, että juhlissamme olisi tarjolla huonoa ruokaa. Lisäksi erityisen hyvän vaikutuksen teki se, että kysellessäni mahdollisuuksia muista iltapalavaihtoehdoista kuin sivuilla mainitut salaatit ja piiraat vastaus tuli nopeasti ja kaikki käy -asenteella varustettuna. Mahtavaa!

Jos tätä sattuu lukemaan joku, jolla on kokemuksia Ateriaxista suuntaan tai toiseen niin näpynäpy kommenttia tulemaan! :)

Unia ja unelmia





Kuva

Liian överi vai maailman ihanin?

 

Näin muuten ensimmäisen hääpainajaiseni. Oltiin sitten päätetty jättää juhlista ilmoittaminen viime hetkelle ja pudotettiin pommi noin tuntia ennen vihkimistä. Kaaoshan siitä seurasi ja kekkerit olivat lopulta noin 5 h myöhässä. Myös pahin pelkoni toteutui ja ystäväni kieltäytyi kaasopuuhista. Onneksi oli sentään vaan uni kyseessä! Vähän jo jännittää suostuuko kyseinen ystävä hommaan... 

Diamonds are not this girl's best friends

Miten voikaan tulla hyvälle tuulelle yhdestä pienestä rinkulasta? Kävin eilen vihdoin hakemassa kihlasormukseni kultasepältä. Sain sen oikeastaan harjoituskäyttöön jo pari viikkoa sitten mutta se kiristi sen verran ikävästi, että sitä oli hieman suurennettava.

 

Kyseessä on siis perinteinen valkokultainen puolipyöreä sormus ilman timangeja tai muuta blingiä. Kävimme valkkaamassa sormukset Sulhon kanssa yhdessä ja vaikka alun perin haaveilin flakasta ei mikään kokeilemistani oikein istunut sormeen. Tähän malliin on todennäköisesti myös helpompi sovittaa vihkisormus.

 

Paljastettakoon tässä nyt sen verran, ettei sormuksia ostettu Suomesta ja oli kyllä aika työn takana yrittää koruliikkeissä selittää mitä haluamme. Ilmeisesti täälläpäin ei ole tapana hankkia kihloja sekä miehelle että naiselle. Lisäksi jotkut myyjät yrittivät sovittaa Sulhon sormusta oikeaan nimettömään, mikä herätti hieman hämmennystä. Onneksi osuimme lopulta liikkeeseen, jossa toiveemme meni perille. Sattui niin mukavasti, että herra kultaseppä vielä valmisti sormukset omin kätösin, joten saimme prikulleen mitä pyysimme.

 

Nyt voikin sitten alkaa pohdiskella seuraavaa rinkulaa. Timantit ovat ikuisia ja tytön parhaita ystäviä mutta en oikein välitä niistä. Olen katsellut Kalevalan mallistoa ja siellä onkin pari ihan ok vaihtoehtoa mutta ei oikein mitään sellaista, jonka haluaisin välttämättä sormeeni loppuelämäkseni. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin teettää sormus mutta sitä varten pitäisi sitten olla joku idea siitä, mitä haluaa...

Annoskateudesta

Olipa kerran pariskunta, jotka rakastivat toisiaan aivan erityisen paljon. Niin paljon, että eräänä päivänä he päättivät mennä naimisiin. Pariskunta kutsui paikalle joukon ystäviä sekä sukulaisia ja sanoivat kaikkien näiden edessä toisilleen "tahdon" merkkinä halustaan jakaa kaikki tulevat päivänsä toistensa kanssa. Sen jälkeen sekä vieraat että vastavihityt bilettivät villisti ja elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka muistellen tuota ratkiriemukasta päivää hymyt huulillaan. Sen pituinen se.

Edellisestä sadusta jäi toki pois se kuinka morsian oli vähällä panikoida ja perua koko juhlat jo heti alkuunsa alettuaan selailla hääblogeja ja tajuttuaan, ettei häiden järjestäminen ole mikään leikin asia. Juhlia varten ei suinkaan riitä halu juhlistaa rakkautta ja sitoutumista vaan tarvitaan myös juhlatila, sinne tarjoilut sekä tietenkin teema tai vähintään teemavärit, joiden perusteella suunnitellaan koristelu paperituotteista ja STD-korteista (lol, anteeksi, olen idiootti kun nauran tälle) lähtien. Teemaa on hyvä hyödyntää myös pukeutumisessa ja ainakin pakottaa kaasot sen henkeen sopiviin mekkoihin. Photobooth, karkkibuffet, kihlasormukseen täydellisesti sopiva timanttivihkirinkula, dokumentaarinen valokuvaus, videokuvaus, livemusiikki, peruskauraa.

 

Vielä muutama viikko sitten en osannut edes kuvitella haluavani häihimme mitään edellä mainituista. Nyt tuntuu siltä, että juhlat ovat automaattisesti pilalla, jos en niitä saa. Okei, timanttirinkulaa en kyllä oikeasti tahdo mutta muut kyllä, kyllä, kyllä. Ruokapöydässäkin kärsin usein annoskateudesta ja hääblogien keskellä sama tunne on hiipinyt myös juhlien suunnitteluun. 

  

Jos unohdetaan kaikki hössötys ja hifistely, haluan ennen kaikkea häät, joista on iloa sekä itselleni, Sulholle että vieraille. Ja noh, ihan loppuviimeksi naimisiin maailman upeimman tyypin kanssa. Vaaditaanko siihen välttämättä monogrammeja, pompomeja, ilmapalloja tai tuolihuppuja? Tuskinpa.

Milläköhän sen vielä muistaisi kun pahin annoskateus iskee?

 

Hei me mennään naimisiin alle vuoden päästä lauantaina...

Päässä pyörii miljoona asiaa, joista haluaisin kirjoittaa mutta en saa lauseen lausetta suollettua ruudulle. Itsesensuuri, huspois! Tai ei sentään, kyllä sitä joku roti täytyy säilyttää. Aion kyllä aikanaan pitää tätä blogia ihan omalla naamallani, joten sitä suuremmalla syyllä lienee parasta pitää pahimmat kiukuttelut ja napinat näppäimistön tällä puolella. Vai?

Asiaan.

Vaikka kihlautumisestamme on vasta noin 1,5 viikkoa olemme saaneet jo valittua sekä hääpäivän että varattua paikan. Juhliamme kilistellään 12.9.2015 Suomenlinnassa Myllysalissa. Logistisesti paikka saa karvat pystyyn jo nyt mutta toisaalta halusin ehdottomasti hääpaikan meren lähettyviltä ja muissa vaihtoehdoissa tunnuttiin myyvän tässä vaiheessa eioota. Paljastan tässä nyt tietämättömyyteni mutta minulle oli ihan valtava shokki, että häiden järjestelyssä vuosikaan ei välttämättä riitä, jos halajaa pitää juhlansa elokuisena lauantaina järkevällä budjetilla. Mitämitämitä?! Noh, onneksi Myllysali sattui olemaan vapaana viimeisenä toivelistamme päivänä, joten pidetään sitten syyshäät!

Kuva


(Muistin taas miksi kyllästyin aiemmin blogin pitämiseen. Miksi näiden kuvien lisäämisen pitää olla  näin raastavaa?!)

Kuvissa tila näyttää ihanan valoisalta ja rakastan noita ikkunoita! Olen yrittänyt kaivella kuvia Myllysalissa järjestetyistä häistä ja yhden setin löysinkin. Sen selaamisen mukana tipahti kivi sydämeltä, sillä hyvin ovat bibikset näyttäneet onnistuneen eikä paikka ole ihan superahdas. Meille on tulossa "vain" noin 50 vierasta eikä tuonne paljon enempiä mahtuisikaan mutta tilaa pitäisi keksiä vielä bändille ja noh, olisi se kai ihan mukavaa mahtua liikkumaankin. Varmaan olisi ollut hyvä idea käydä katsomassa paikkaa eikä ostaa sikaa säkissä mutta näillä mennään!

 

Hääpaikan varaamisen lisäksi olen aloittanut cateringien pommittamisen tarjouspyynnöillä. Näistä saan varmasti kirjoitettua ihan oman postauksen tulevaisuudessa mutta täytyy tässä vaiheessa sanoa, että huhhuh. Sanoisin, ettei hääpäivämme voi mitenkään olla kesän suosituimpia mutta nyt jo useampi firma on ilmoittanut olevansa buukattuna. Eniten harmittaa Picantinan missaaminen, sillä tarjouspyyntööni vastannut henkilö vaikutti supersympaattiselta!

 

Edellä mainittujen kriittisten tehtävien ohella olen toki myös selaillut mekkoja, katsellut kampauksia ja ihan vain yrittänyt totutella ajatukseen, että olen ihan oikeasti menossa alle vuoden päästä naimisiin. Jouduin viemään kihlasormukseni vielä takaisin kultasepälle venytettäväksi, joten sekään ei ole sormessa muistuttamassa siitä, että nyt on tosi kyseessä. Onneksi töissä on ollut aika kiire, joten en ole ehtinyt liikaa miettiä asiaa.

Aaargh, no nyt! Onnistuin melkein tuhoamaan koko merkinnän ennen sen julkaisemista! Katsotaan päättyykö tämän blogin taru ennen aikojaan vai riittävätkö bloggarinnan hermot maaliviivalle asti...



Kick-off

Ihanaa. Kamalaa. Innostavaa. Jännittävää. Kutkuttavaa. Pelottavaakin.

Kaikki edelliset pätevät sekä blogin aloittamiseen että häiden suunnitteluun (apua, sanoinko juuri "häiden suunnittelu", sehän tarkoittaa, että olen menossa naimisiin!?!). Täytyy tunnustaa, että vaikka blogia olenkin yrittänyt pitää aiemmin olen siitä lähes yhtä pihalla kuin juhlien järjestämisestä. Molemmat vaati(ne)vat järjestelmällisyyttä ja etenkin kärsivällisyyttä, mikä voi osoittautua pieneksi haasteeksi. Toisaalta kihlat on jo ostettu, juhlapaikka varattu ja tietenkin tärkeinpänä Sulhon kosintaan vastattu myöntävästi, joten noita edellä mainittuja olisi hyvä alkaa löytyä. Myös ripaus DIY-henkeä olisi kiva bonus mutta ehkä parempi olla toivomatta liikoja.

Blogin nimestä huolimatta hääprojekti on toki minun ja Sulhon yhteinen. Vouhottajan lisäksi satun olemaan sitä tyyppiä, joka saa kaivettua stressin aihetta lähes mistä tahansa, joten tämän morsianprojektini tarkoitus on pitää sekä hajoilu että häähirviö aisoissa. Toteutuuko tavoite, se jää nähtäväksi. Apuna on onneksi kaasoni, joka lupasi ns. vetää minua dunkkuun, jos bridezillailen liikaa.

Ja noh, ehkä tämä blogin pitäminen voi olla ihan hauskaakin.

Emme ole vielä kertoneet naima-aikeistamme perheillemme tai ystävillemme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, sillä haluan tehdä sen mieluummin naamatusten kuin läväyttämällä sormusten kuvat Facebookiin. Se ei harmikseni onnistu vielä hetkeen, joten yritän pitää matalaa profiilia ja blogin toistaiseksi mahdollisimman anonyymina. Lähipiirini ei tosin ole kovin häähenkistä (saati hääblogihenkistä), joten epäilen, ettei kukaan tänne edes eksy mutta enpä ollut minäkään ja tässä sitä ollaan. Jos jostain syystä tunnistat minut tai Sulhon, kilttipienimurunen ÄLÄ KERRO ÄIDILLE!

Tästä se nyt sitten lähtee.