Pakkasta ja pettymyksiä

Olen ehkä täälläkin kertaan jos toiseenkin mouhonnut, että meille on tulossa siviilivihkiminen. Koska juhlat ovat Suomenlinnassa, lääniä ja ihania ulkotiloja riittää. Sopivan paikan löydyttyä vihkitilaisuudelle pitää toki vielä hakea lupa mutta sen ei käsittääkseni pitäisi olla mikään ongelma. Se, mikä on osoittautunut ongelmalliseksi on löytää paikka, jossa vihkiminen voitaisiin hoitaa siinä tapauksessa, että taivaalta sataa kissoja, koiria, sammakoita, heinäsirkkoja ja tietenkin vettä, joka lässäyttää kampaukseni sekunneissa. Suokissa minkäänlaisten katosten tai muiden pystyttäminen ei valitettavasti ole sallittua enkä ole kovin innoissani siitä, että vihkiminen tapahtuisi turistien täyttämässä kusitunnelissa.

 

Käytyämme katsomassa Myllysalia marraskuun lopulla kyselin henkilökunnalta, jos heillä olisi jotain ajatuksia siitä missä siviilivihkimisen voisi suorittaa mutta hei eivät valitettavasti oikein osanneet auttaa. Vasta kotona keksin, että Tenalji von Ferseniä ja omaa juhlatilaamme yhdistävä käytävä voisi hyvin sopia varapaikaksi. Varauskalenterin mukaan myös Tenaljissa juhlitaan samana päivänä mutta tuskinpa alle tunnin kestävä, toiseen päähän rajattu vihkitilaisuus ketään häiritsee.

 

Noh, ilmeisesti häiritsee. Kävimme anoppien ja veljeni + veljen tyttöystävän voimin tänään toistamiseen katsomassa Myllysalia Suomenlinnan loppiaistapahtuman yhteydessä olleen avoimen näytön takia. Kyselin samalla tuosta käytävän käytöstä ja vastaus oli hyvin ehdoton ei. Käytävää ei saa lukittua siten, että sieltä ei pääsisi myös Tenalji von Fersenin puolelle, joten turvallisuusnäkökulmasta sen rajaaminen käyttöön vain siinä tapauksessa, että sama taho on vuokrannut molemmat juhlatilat, on ihan ymmärrettävää. Miksi oviin sen sijaan on asennettu tällaiset lukot on mielestäni vähän kummallista. En varmasti ole ainoa, joka tätä on kysellyt, sen verran nopeasti vastaus tuli.

Ilmeemme kun kuulimme, ettei käytävää ole mahdollista saada käyttöön vihkitilaisuutta varten.

Pettymys oli ihan valtava ja oli aika lähellä, etten saanut siinä paikalla ensimmäisiä morsianraivareitani. Eikä siinä itkua nieleskellessä tietenkään auttanut, että äidit/anopit kilpaa ideoivat, miten vihkimisen voisi tarvittaessa toimittaa juhlatilassa. Kun en vaan halua! Pakko sanoa, että hiukan alkoi kaduttaa, koko Myllysalin valkkaaminen juhlapaikaksi.

Onneksi kuppi kahvia ja jättipala mustikkapiirakkaa sekä tietenkin ihana pakkaspäivän Suomenlinna piristivät sen verran, että kiukku ja harmistus unohtuivat.

  

 

Nyt pitäisi sitten alkaa kartoittaa seuraavaa vaihtoehtoa vihkipaikalle. Tavallaan, jos seremonia olisikin jossain muualla kuin saarella ei vieraille tarvitsisi keksiä niin paljoa ohjelmaa siksi aikaa kun olemme Tapsun kanssa kuvattavina, sillä juhlapaikalle siirtymiseen saa tuhlattua tovin jos toisenkin. Paras idea tähän mennessä oli veneen vuokraaminen mutta se taas tulee räjäyttämään jo valmiiksi paisuneen budjetin ihan totaalisesti. Hyvästi bändi, hyvästi macaronsit, hyvästi Parikat...

 

Apu kelpaa myös teiltä (kaikilta viideltä) lukijaltani! Otan mielelläni vastaan ehdotuksia kommentteihin tai sähköpostiin paikoista Kauppatorin lähettyviltä, jotka sopivat sivarivihkimiselle. Kaikki vinkit ovat kullanarvoisia!

Tämä morsio alkaa nyt siirtyä kohti sohvaa ja pian alkavaa televisiohistorian jäätävintä ohjelmaa Treffit alttarilla.

 

Ihana, ihana Myllysali

Juhlapaikkaa varatessa jouduttiin tekemään aika nopeita päätöksiä, sillä ollaan tosiaan häiden kanssa hieman myöhään liikkeellä. Emme myöskään voineet käydä tutustumassa eri tiloihin paikan päällä, joten valinta oli tehtävä sokkona. Kriteereinä meillä oli sijainti mieluiten Helsingissä ja ennen kaikkea meren lähettyvillä sekä kohtuullinen hinta. Halusimme myös valita itse cateringin sekä tuoda omat juomat. Suomenlinnan tilat täyttivät nämä vaatimukset, joskin häiden järjestäminen saarella voikin aiheuttaa vielä harmaita hiuksia.

 

Suomenlinnan juhlapaikoista myös Ruutikellari olisi ollut vapaana ja soveltunut noin 50 hengen häillemme mutta kuvien perusteella Myllysali vaikutti huomattavasti valoisammalta ja miellyttävämmältä. Olin silti hieman huolissani siitä, että joutuisin pettymään. Pelkäsin erityisesti, ettei tilaa olisi tarpeeksi ja että esimerkiski Tenalji von Ferseniin verrattuna Myllysali ei tuntuisi oikein miltään.

Kävimme tänään tutustumassa Myllysaliin Linnoituksen joulutapahtuman yhteydessä olleessa näytössä ja ihastuin ihan täysillä! Marraskuun hämärästä huolimatta sali oli valoisa ja holvikattoineen juurikin niin upea kuin kuvien perusteella saattoi odottaa. Itse asiassa tykästyin Myllysaliin jopa enemmän kuin Tenaljii, joka tuntui ainakin tämänpäiväisessä valaistuksessa kovin pimeältä.

 

Pari jälkimmäistä kuvaa ovat huomattavasti lähempänä todellisuutta kuin ensimmäinen. Kameran käyttö vaatinee vielä jonkin verran harjoitusta. Ihmetyttää myös miksen ottanut enempää kuvia kun kerran olisi ollut tilaisuus. Noh, näillä mennään.

Tilavuokraan kuuluu itse salin lisäski myös ylimääräinen huone, johon on mahdollista sijoittaa esimerkiksi photobooth tai muuta mukavaa. Tiloissa on lisäksi suihku ja erillinen pukeutumishuone, joten alan kallistua entistä enemmän sille kannalle, että myös vihkiminen voitaisiin hoitaa saarella, sillä sadesään sattuessa myös Myllysali tai sen yhteydessä oleva pikkuhuone sopivat tarkoitukseen. Ainoa miinus on, että Myllysaliin ei kuulu varsinaista parkkipaikkaa, mutta ilmeisesti auton voi pysäköidä tarvittaessa lähettyville, joten tämäkään ei ole iso ongelma.

 

Täytyy myös kehua paikalla ollutta henkilökuntaa. Saimme todella ystävällistä palvelua ja saimme vastaukset kaikkiin kysymyksiimme. Voimme kuulemma mahdollisesti päästä laittamaan tilaa jo perjantaina, jos siellä ei ole muuta tilaisuutta mutta tämä selviää valitettavasti vasta hääviikolla. Täytyy siis tehdä todennäköisesti kahdet suunnitelmat sen mukaan kummalle päivälle päivälle koristelu ja pöytien roudausurakka osuu.

Kotimatkalla sain myös kiskottua Sulhon sormuskauppaan. Unelmien vihkisormusta ei löytynyt mutta nyt minulla on ainakin jonkinlainen ajatus siitä, mitä oikein etsin.

Hei me mennään naimisiin alle vuoden päästä lauantaina...

Päässä pyörii miljoona asiaa, joista haluaisin kirjoittaa mutta en saa lauseen lausetta suollettua ruudulle. Itsesensuuri, huspois! Tai ei sentään, kyllä sitä joku roti täytyy säilyttää. Aion kyllä aikanaan pitää tätä blogia ihan omalla naamallani, joten sitä suuremmalla syyllä lienee parasta pitää pahimmat kiukuttelut ja napinat näppäimistön tällä puolella. Vai?

Asiaan.

Vaikka kihlautumisestamme on vasta noin 1,5 viikkoa olemme saaneet jo valittua sekä hääpäivän että varattua paikan. Juhliamme kilistellään 12.9.2015 Suomenlinnassa Myllysalissa. Logistisesti paikka saa karvat pystyyn jo nyt mutta toisaalta halusin ehdottomasti hääpaikan meren lähettyviltä ja muissa vaihtoehdoissa tunnuttiin myyvän tässä vaiheessa eioota. Paljastan tässä nyt tietämättömyyteni mutta minulle oli ihan valtava shokki, että häiden järjestelyssä vuosikaan ei välttämättä riitä, jos halajaa pitää juhlansa elokuisena lauantaina järkevällä budjetilla. Mitämitämitä?! Noh, onneksi Myllysali sattui olemaan vapaana viimeisenä toivelistamme päivänä, joten pidetään sitten syyshäät!

Kuva


(Muistin taas miksi kyllästyin aiemmin blogin pitämiseen. Miksi näiden kuvien lisäämisen pitää olla  näin raastavaa?!)

Kuvissa tila näyttää ihanan valoisalta ja rakastan noita ikkunoita! Olen yrittänyt kaivella kuvia Myllysalissa järjestetyistä häistä ja yhden setin löysinkin. Sen selaamisen mukana tipahti kivi sydämeltä, sillä hyvin ovat bibikset näyttäneet onnistuneen eikä paikka ole ihan superahdas. Meille on tulossa "vain" noin 50 vierasta eikä tuonne paljon enempiä mahtuisikaan mutta tilaa pitäisi keksiä vielä bändille ja noh, olisi se kai ihan mukavaa mahtua liikkumaankin. Varmaan olisi ollut hyvä idea käydä katsomassa paikkaa eikä ostaa sikaa säkissä mutta näillä mennään!

 

Hääpaikan varaamisen lisäksi olen aloittanut cateringien pommittamisen tarjouspyynnöillä. Näistä saan varmasti kirjoitettua ihan oman postauksen tulevaisuudessa mutta täytyy tässä vaiheessa sanoa, että huhhuh. Sanoisin, ettei hääpäivämme voi mitenkään olla kesän suosituimpia mutta nyt jo useampi firma on ilmoittanut olevansa buukattuna. Eniten harmittaa Picantinan missaaminen, sillä tarjouspyyntööni vastannut henkilö vaikutti supersympaattiselta!

 

Edellä mainittujen kriittisten tehtävien ohella olen toki myös selaillut mekkoja, katsellut kampauksia ja ihan vain yrittänyt totutella ajatukseen, että olen ihan oikeasti menossa alle vuoden päästä naimisiin. Jouduin viemään kihlasormukseni vielä takaisin kultasepälle venytettäväksi, joten sekään ei ole sormessa muistuttamassa siitä, että nyt on tosi kyseessä. Onneksi töissä on ollut aika kiire, joten en ole ehtinyt liikaa miettiä asiaa.

Aaargh, no nyt! Onnistuin melkein tuhoamaan koko merkinnän ennen sen julkaisemista! Katsotaan päättyykö tämän blogin taru ennen aikojaan vai riittävätkö bloggarinnan hermot maaliviivalle asti...