Häähirviöstä keksimonsteriksi

Olen ihan uskomattoman perso makealle. Voi siis kuulostaa vähän jännältä, että häämuodikas karkkibuffet ei jotenkin tunnun omalta jutulta. Jos juhlimassa olisi myös paljon lapsia voisi se olla ihan hauska ohjelmanumero mutta aikuisten juhliin en sellaista halua. Drinkkibuffet sen sijaan...

Ihan pelkällä hääkakulla ei kuitenkaan tämän morsiamen makeanhimoa sammuteta. Aiemmat macarons-kokeiluni olivat sen verran kamala kokemus, että olen puoliksi jo luovuttanut sen suhteen, että väsäisin niitä itse. Voi siis olla, että budjettisyistä joudun luopumaan noista ranskanherkuista. Mutta mitäpä niiden tilalle?

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Omista jauhosormistani ei olisi tällaisia väkertämään ja veikkaan, että tilaaminen käy lopulta yhtä kalliiksi kuin macaronsit mutta onhan nää aika hempeitä!

Mitäpä muut morsiot olette ajatelleet laittaa kakun kylkeen? Lusikkaleivät, kaneliässät tai hannatädit ei oikein inspaa ainakaan tätä keksimonsteria.

Semmosta mä vaan mietin, että...

...jos sulhanen on sulho niin onko morsian sit morso?

Ei näin -häät top 5

Käväisinpä viikonloppuna risteilemässä Tukholmaan noin 100 kaverin kanssa. Ohjelmaan kuului muun muassa katuperformanssi ja lastenkutsut ongintoineen ja täytekakkuineen. Mennessä merenkäynti oli lievästi sanottuna kovaa mutta onneksi paluumatkalla keinutti vähemmän ja pääsin myös rehaamaan laivan promenadille törkeän hauskaan silent discoon. On muuten parasta! Ideana on siis, että kaikilla osallistujilla on musiikkia varten omat kuulokkeet. Kuulostaa ehkä vähän typerältä ja epäsosiaaliselta mutta on kaikkea muuta. Terveisin Yksi niistä Sennheiser-ihmisistä. (Yritin jo saada noita kuulokkeita meidän häihinkin mutta idea torpattiin Sulhon toimesta aika totaalisesti, nyyhk...)

Kuulin myös villiä huhua, että terminaalissa oli ennen lähtöä bongattu ihan oikea morsian. Itsehän en kyseistä ilmestystä nähnyt mutta inspiroiduin ajatuksesta oikein blogipostauksen verran. Tässäpä teille siis ei näin -häiden top 5 Nooran tapaan. Enjoy!

Disclaimer! Jos listalleni ovat päätyneet juuri sinun unelmahääsi, älä ota pahalla. Voit sen sijaan esimerkiksi kirjoittaa kommentteihin anonyymin viestin, jossa lyttäät minut morsiamena ja ihmisenä tai tukkia sähköpostini nigerialaiskirjeillä. Tai vaikka perustella miksi olen täysin väärässä tämän listani suhteeni. Se kiinnostaa itse asiassa aika paljon enemmän kuin nuo aiemmat vaihtoehdot.

Kuva

Juuh elikkäs.

1. No ne laivahäät

Ymmärrän, että on tavattu laivalla, on pussattu ekaa kertaa laivalla, on vähän heiluteltu peittoa laivalla ja vielä menty kihloihinkin laivalla mutta ei ne buffetin savupororieskarullat nyt niin hyviä olleet, että niiden takia pitäisi järjestää häätkin laivalla. Voisin väittää, että ei auta edes megasuperexecutivecommodore suite siinä vaiheessa kun kakkoskannen spurdospärdeurpo laattaa mekolle. Sanonpa vaan.

2. Pikahäät

Pikaiset joot maistraatissa tai drive-in -kappeli Vegasissa ja se on sitten siinä. Ei kiitos! Tykkään juhlista ja tykkään huomiosta, joten miksipä en ottaisi ilosta irti kun se kerran on mahdollista. Party 4 love, hell yeah!

3. Kirkkohäät

Teknisesti unelmani olisi kyllä päästä raahaamaan kymmenmetristä prinsessarättiä pitkin kirkon käytävää (kyllä, olen tosissani) mutta ei nyt vaan oikein iske ne sen jälkeen tulevat turinat. Avioliittoon riittää mielestäni kaksi ihmistä eikä siihen väliin tarvita parituhatta vuotta sitten mahdollisesti elänyttä tyyppiä, sen isää tai mitään henkiä. En oikein keksi mitään järkevää syytä tulla vihityksi kirkollisin menoin ilman minkäänlaista vakaumusta tai uskoa koko hommaan, jos sen tekee vain ja ainoastaan sen takia, että on se nyt vaan hemmetin upeaa mennä naimisiin Tuomiokirkossa.

 

Kuva

4. Satuhäät

Tai mitkä tahansa muut telkkariin kaiken maailman jamppojen ja jaanojen pällisteltäväksi päätyvät häät. En todellakaan halua, että pahenevia bridezilla-kohtauksiani saati muuta urpoiluani vatvotaan twitterissä tai että häihimme yhdistetään millään tavalla Enyan Orinoco Flow'ta. Vaikka tähän voisi toki todeta, että itsehän tässä tuuppaan häitäni internetskiin ilpojen ym. ihmeteltäväksi...

5. Rantahäät
Olen aika perusnihkeä negaajaämmä noin keskimäärin, joten olishan se nyt kiva, ettei hääpäivänä olisi hiekkaa haaruksissa.



Kuva

Bubbling under
Megahäät, teemahäät, häät raskaana ja navettahäät

Nyt kun olen taas tuupannut blogin täyteen memejä voisin seuraavaksi yrittää postailla jotain ihan oikeasti meidän häihin liittyvää. Tässä on onneksi ollut kaikenlaista aiheeseen liittyvää jännää ilmassa tällä viikolla, joten ihan tyhjästä ei tarvitse nyhjästä!

Pakkasta ja pettymyksiä

Olen ehkä täälläkin kertaan jos toiseenkin mouhonnut, että meille on tulossa siviilivihkiminen. Koska juhlat ovat Suomenlinnassa, lääniä ja ihania ulkotiloja riittää. Sopivan paikan löydyttyä vihkitilaisuudelle pitää toki vielä hakea lupa mutta sen ei käsittääkseni pitäisi olla mikään ongelma. Se, mikä on osoittautunut ongelmalliseksi on löytää paikka, jossa vihkiminen voitaisiin hoitaa siinä tapauksessa, että taivaalta sataa kissoja, koiria, sammakoita, heinäsirkkoja ja tietenkin vettä, joka lässäyttää kampaukseni sekunneissa. Suokissa minkäänlaisten katosten tai muiden pystyttäminen ei valitettavasti ole sallittua enkä ole kovin innoissani siitä, että vihkiminen tapahtuisi turistien täyttämässä kusitunnelissa.

 

Käytyämme katsomassa Myllysalia marraskuun lopulla kyselin henkilökunnalta, jos heillä olisi jotain ajatuksia siitä missä siviilivihkimisen voisi suorittaa mutta hei eivät valitettavasti oikein osanneet auttaa. Vasta kotona keksin, että Tenalji von Ferseniä ja omaa juhlatilaamme yhdistävä käytävä voisi hyvin sopia varapaikaksi. Varauskalenterin mukaan myös Tenaljissa juhlitaan samana päivänä mutta tuskinpa alle tunnin kestävä, toiseen päähän rajattu vihkitilaisuus ketään häiritsee.

 

Noh, ilmeisesti häiritsee. Kävimme anoppien ja veljeni + veljen tyttöystävän voimin tänään toistamiseen katsomassa Myllysalia Suomenlinnan loppiaistapahtuman yhteydessä olleen avoimen näytön takia. Kyselin samalla tuosta käytävän käytöstä ja vastaus oli hyvin ehdoton ei. Käytävää ei saa lukittua siten, että sieltä ei pääsisi myös Tenalji von Fersenin puolelle, joten turvallisuusnäkökulmasta sen rajaaminen käyttöön vain siinä tapauksessa, että sama taho on vuokrannut molemmat juhlatilat, on ihan ymmärrettävää. Miksi oviin sen sijaan on asennettu tällaiset lukot on mielestäni vähän kummallista. En varmasti ole ainoa, joka tätä on kysellyt, sen verran nopeasti vastaus tuli.

Ilmeemme kun kuulimme, ettei käytävää ole mahdollista saada käyttöön vihkitilaisuutta varten.

Pettymys oli ihan valtava ja oli aika lähellä, etten saanut siinä paikalla ensimmäisiä morsianraivareitani. Eikä siinä itkua nieleskellessä tietenkään auttanut, että äidit/anopit kilpaa ideoivat, miten vihkimisen voisi tarvittaessa toimittaa juhlatilassa. Kun en vaan halua! Pakko sanoa, että hiukan alkoi kaduttaa, koko Myllysalin valkkaaminen juhlapaikaksi.

Onneksi kuppi kahvia ja jättipala mustikkapiirakkaa sekä tietenkin ihana pakkaspäivän Suomenlinna piristivät sen verran, että kiukku ja harmistus unohtuivat.

  

 

Nyt pitäisi sitten alkaa kartoittaa seuraavaa vaihtoehtoa vihkipaikalle. Tavallaan, jos seremonia olisikin jossain muualla kuin saarella ei vieraille tarvitsisi keksiä niin paljoa ohjelmaa siksi aikaa kun olemme Tapsun kanssa kuvattavina, sillä juhlapaikalle siirtymiseen saa tuhlattua tovin jos toisenkin. Paras idea tähän mennessä oli veneen vuokraaminen mutta se taas tulee räjäyttämään jo valmiiksi paisuneen budjetin ihan totaalisesti. Hyvästi bändi, hyvästi macaronsit, hyvästi Parikat...

 

Apu kelpaa myös teiltä (kaikilta viideltä) lukijaltani! Otan mielelläni vastaan ehdotuksia kommentteihin tai sähköpostiin paikoista Kauppatorin lähettyviltä, jotka sopivat sivarivihkimiselle. Kaikki vinkit ovat kullanarvoisia!

Tämä morsio alkaa nyt siirtyä kohti sohvaa ja pian alkavaa televisiohistorian jäätävintä ohjelmaa Treffit alttarilla.

 

Kick-off

Ihanaa. Kamalaa. Innostavaa. Jännittävää. Kutkuttavaa. Pelottavaakin.

Kaikki edelliset pätevät sekä blogin aloittamiseen että häiden suunnitteluun (apua, sanoinko juuri "häiden suunnittelu", sehän tarkoittaa, että olen menossa naimisiin!?!). Täytyy tunnustaa, että vaikka blogia olenkin yrittänyt pitää aiemmin olen siitä lähes yhtä pihalla kuin juhlien järjestämisestä. Molemmat vaati(ne)vat järjestelmällisyyttä ja etenkin kärsivällisyyttä, mikä voi osoittautua pieneksi haasteeksi. Toisaalta kihlat on jo ostettu, juhlapaikka varattu ja tietenkin tärkeinpänä Sulhon kosintaan vastattu myöntävästi, joten noita edellä mainittuja olisi hyvä alkaa löytyä. Myös ripaus DIY-henkeä olisi kiva bonus mutta ehkä parempi olla toivomatta liikoja.

Blogin nimestä huolimatta hääprojekti on toki minun ja Sulhon yhteinen. Vouhottajan lisäksi satun olemaan sitä tyyppiä, joka saa kaivettua stressin aihetta lähes mistä tahansa, joten tämän morsianprojektini tarkoitus on pitää sekä hajoilu että häähirviö aisoissa. Toteutuuko tavoite, se jää nähtäväksi. Apuna on onneksi kaasoni, joka lupasi ns. vetää minua dunkkuun, jos bridezillailen liikaa.

Ja noh, ehkä tämä blogin pitäminen voi olla ihan hauskaakin.

Emme ole vielä kertoneet naima-aikeistamme perheillemme tai ystävillemme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, sillä haluan tehdä sen mieluummin naamatusten kuin läväyttämällä sormusten kuvat Facebookiin. Se ei harmikseni onnistu vielä hetkeen, joten yritän pitää matalaa profiilia ja blogin toistaiseksi mahdollisimman anonyymina. Lähipiirini ei tosin ole kovin häähenkistä (saati hääblogihenkistä), joten epäilen, ettei kukaan tänne edes eksy mutta enpä ollut minäkään ja tässä sitä ollaan. Jos jostain syystä tunnistat minut tai Sulhon, kilttipienimurunen ÄLÄ KERRO ÄIDILLE!

Tästä se nyt sitten lähtee.