Liebster Award

Häihin aikaa alle viikko ja stressitasot alkavat olla aika korkealla. Hajotin viime viikolla kaiken kukkuraksi selkäni, joka on kyllä huomattavasti parempi kuin lähtötilanteessa mutta ei oikein kestä esimerkiksi tanssimista. Saa nähdä kuinka meidän valssin käy...

Kun kaikki menee pieleen, useimmiten ensimmäisenä mieleen tulee syyttä Murphya. Tällä kertaa täytyy kuitenkin kiittää Miss Murphya, joka piristi tätä stressimorsianta nimeämällä minut blogissaan Liebster Awardin saajaksi. Kiitos tuhannesti! Enpä ollut aiemmin kyseiseen tunnustukseen törmännyt ja piti heti käydä lukemassa täältä, mistä oikein on kysymys. Lyhykäisyydessään tarkoitus on toisaalta auttaa lukijoita löytämään uusia blogeja, toisaalta saada pienemmille blogeille lisää yleisöä.

 

Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

 

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 1000 (tai joidenkin sääntöjen mukaan alle 200, ei varmaan ole kovin kriittistä) lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

 

Miss Murphy kysyi ja minä vastasin:

 

1. Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?

Hieman päivästä riippuen joko prinsessa tai hävittäjälentäjä. Liekö pakkomielle muhkeahelmaiseen morsiuspukuun peruja näistä haaveista?

 2. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Ehdottomasti iltaihminen. Vanhat kämppikseni naureskelevat usein sille, kuinka aamuisin raahauduin keittiöön lähinnä öristen ja vasta muutaman kahvikupillisen jälkeen aloin osoittaa selkeitä elonmerkkejä. Polttareitani varten minua herättämään tulleet ystäväni olivat myös kuulemma olleet hieman huolissaan siitä, kuinka reagoin äkkiherätykseen...

 3. Voisitko kuvitella osallistuvasti Satuhäät-ohjelmaan?

Fifty-sixty. Tavallaan olisi ollut kiva saada koko hääprojekti dokumentoitua mutta toisaalta en todellakaan halua, että ihmiset arvostelevat häämme kotisohviltaan.

 4. Mikä on puolisosi paras ominaisuus?

Rauhallisuus ja luotettavuus. Isona bonuksena myös aamupuuron ja -kahvinkeittäminen lähes joka aamu. :D

 5. Minkä kappaleen valitsisit juuri nyt Youtubesta?

Jostain syystä ensimmäisenä tuli mieleen hääkliseinen Yiruman River Flows in You mutta Youtuben etusivulla minulle ehdotettiin Maroon 5 Sugaria, joka on tällä hetkellä yksi suosikkivideoistani. Maroon 5, valitsen sinut!

 6. Mikä on ollut mieleenpainuvin lomareissusi?

Ehkä viime kesän Eurooppa-seikkailu parin kaverini kanssa. Mieleenpainuvinta reissulla oli varmasti yöllinen odottelu puolalaisella Kostrzy tai tuttavallissemmin Köntsän juna-asemalla.

 7. Mistä haaveilet?

Tällä hetkellä erityisesti siitä, että pääsisin Banksyn Dismalandiin. Kyseinen toive ei tosin tule toteutumaan (typerät häät), joten lisäksi haaveilen valmiista väitöskirjasta, omasta asunnosta ja teacup pomeranian -hauvasta.

 

Kuva

8. Kuka on esikuvasi?

Apua, tämä on ehkä vaikein kysymys tähän asti! Varsinaista esikuvaa minulla ei kyllä taida olla mutta arvostan valtavasti esimerkiksi väitöskirjani ohjaajaa, joka mielestäni  sekä erinomainen tutkija ja opettaja/ohjaaja että hyvä tyyppi.

 9. Kuuluuko juusto voileivässä kinkun alle vai päälle? (tästä "kiistelemme" mieheni kanssa ;))

Ehdottomasti päälle. Ja kaikki loput sitten juuston päälle.  

 10. Mikä asia saa sinut ärsyyntymään/suuttumaan välittömästi?

Ajattelemattomuus ja se, miten vaikeaa joillekin on ymmärtää yksinkertaisia asioita. Voi tosin olla, että mitä pidemmälle opiskelen, sitä enemmän irtaudun todellisuudesta ja mikä minulle on yksinkertaista, ei ehkä ole sitä suurimmalle osalle jengistä... :D

 11. Mikä olisi pahinta, mitä hääpäivänä voisi mennä pieleen?

Kaatosade. Ehdottomasti. Könkkään vaikka pää kainalossa ja riekaleisessa mekossa pellemeikki naamalla vihittäväksi kunhan saadaan seremonia pidettyä suunnitelman mukaisesti ulkona. Nyt kaikki sormet ristiin, että ensi lauantaina on nätti sää!

 

 

Omat kysymykseni:

 

1. Mikä on suosikkivuodenaikasi?

2. Jos saisit valita vapaasti, mikä olisi unelmiesi asuinpaikka?

3. Mikä on unelmiesi häämatkakohde?

4. Oletko koskaan harkinnut ryhtyväsi vegaaniksi? Jos olet jo vegaani, kerro syy valinnallesi.

5. Mikä on bravuurisi keittiössä? (Mieluiten ruokalaji mutta muutkin toki käyvät ;) )

6. Kaupunki vai maaseutu?

7. Häävalssi vai -tanssi?

8. Mikä on rohkein tekosi?

9. Mikä on viimeisin sarja, jota olet seurannut televisiosta/ahminut Netflixistä?

10. Antaisitko/olisitko antanut anoppisi suunnitella häänne kokonaan?

11. Usko, toivo vai rakkaus? 

 

 

Moni hääblogi onkin jo tämän palkinnon saanut. Omat nimeämiseni menevät seuraaville blogeille, joita ei toivoakseni kukaan muu ole vielä ehtinyt palkita.

 

1. CONCRETE WEDDING

2. Puzzle Bride

3. Cutting the Cake

 

 



Jännäys

Nytkö se sitten alkaa?

 

Kovasti olen täälläkin tainnut väittää, että ei jännitä mutta eilen nukkumaan mennessä tajusin, että neljän viikon päästä juhlat on jo juhlittu. Vielä pitäisi ehtiä pitää palaveri cateringin kanssa, sopia aika koekampaukselle, räpeltää ohjelmat, menut sekä bingolappuset ja hoitaa noin tuhat muuta pikkuhommaa. Niin ja ei tämä elämä ikävä kyllä pelkkää hääsuunnittelua ole, joten muullekin puuhailulle (kuten esim. töille) pitäisi jäädä aikaa.

Kuva

Milläköhän tämän pitäisi aisoissa, ettei mene ihan stressipaniikiksi loppua kohden?

Pukuhuolesi kaikki heitä

Miten voikaan yksi mekko tehdä naisen näin onnelliseksi? Pääsin eilen vihdoin ja viimein sovittamaan sitä ainutta oikeaa ihan oikeassa koossa ja sehän istui kuin hansikas. Töpöjalkojani varten sitä pitää toki lyhentää ja liikkumisen helpottamiseksi helmaan tehdä nostot mutta muita muokkauksia ei tarvita.  

 

About ainoa julkaisukelpoinen kuva sovituksesta sulhovaaran takia ja tietekin armottoman derppailun ohella näyttää siltä, että olisin about alasti. Nice!

Huomaa muuten tuosta kuvasta aika hyvin, että kärsin ihan järkyttävästä bad hair daysta. Note to self: varaa aika kampaajalle asap!

Samalla reissulla käytiin myös sovittamassa pukua tai siis shakettia Sulholle ja tällä kertaa liikkeestä löytyi onneksi valmiina riittävän pitkät ja oikean malliset housut. Plastronin kanssa olikin sitten taas oma säätämisensä mutta päädyttiin lopulta teetättämään sellainen, jotta saadaan juuri oikean värinen ja mallinen rätti miehelle kaulaan. Jääpähän Sulhollekin sitten joku muisto hääpäivästä - jos ei esim. vaimoa lasketa mukaan.

 

Hähää, oman puvun pidän piilossa ja Sulhon vaatteet esittelen koko maailmalle, hähää! Rätti kaulassa mallaa vaan plastronin väriä ja taskuliinakin lähtee tietty pois kun sulhasella nyt vaan kuuluu olla viehe. Ai joo ja kengätkin pitäis olla mattaa eikä kiiltoa.

Kuvittelin, että hulinaviikonloppujen jälkeen tämä olisi vihdoin rauhallisempi ja pääsisin ihan tositeolla taas miettimään hääasioita ja raapustelemaan tänne rauhassa mutta mitäpä vielä. Noiden pukujen sovitusten lisäksi olen auttanut kaverin muutossa, jynssännyt kämppää (oli muuten aika sotku kun noilla kahdella pörrömönkiäisellä on karvanlähtöaika), skypettänyt Japanissa asuvan ystäväni kanssa, tehnyt vähän töitä, uskaltautunut Hulluille päiville ja juossut kultasepänliikkeissä etsimässä Sulholle kelloa. Oli tarkoitus jossain välissä urheillakin mutta puhti loppui kesken.

 

Onneksi ihan tyhjin vatsoin ei tätä kaikkea tarvinnut tehdä. Käytettiin nimittäin eilen kihlajaislahjaksi saamamme Farangin lahjakortti ja käytiin kiskaisemassa thaityyliset fine dining -maistelumenusetit viineineen. Rakastan tofua ja sitä olisin voinut yhden annoksen sijasta syödä vaikka kokonaisen menun verran. Kaiken kaikkiaan hyvää oli mutta juteltiin jälkikäteen Sulhon kanssa, että about samoja makuja saa vähän edukkaammistakin thaikkupaikoista Helsingissä.

  

Tätä syötiin. Tulipas taas nälkä.



Omnom. Drinksujen nimet oli osuvasti Ping Pong ja Lady Boi,

 

Nyt taidan linnoittautua loppuillaksi sohvalle salamurhahommiin. Onneksi tuleva työviikko on vain nelipäiväinen! Pääsiäisenä olisi tarkoitus vihdoin kokeilla suodatinpaperiruusujen tekemistä. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, joten jännityksellä odotan, mitä siitä tulee. Sulho on omaksi onnekseen töissä, joten miespolo säästyy toivottavasti pahimmilta askarteluturhautumisilta...

Ei mitään uutta häärintamalla

Alkuspurtin jälkeen hääjärjestelyjen suhteen on tässä pari viime viikkoa ollut ilmassa pientä turnausväsymystä. Tuntuu, että eihän tässä mikään kiire ole mutta nuohan taitavat olla juuri ne kuuluisat viimeiset sanat. Vielä olisi esimerkiksi lopullinen vieraslista vahvistamatta ja kutsujakin pitäisi varmaan alkaa miettiä vähitellen. Mielessä on myös pyörinyt pari postausaihetta tänne blogiin mutta sohvalla rötvääminen ja Temptation Islandin katsominen on tuntunut paljon houkuttelevamalta puuhalta. Sosiaalipornon ja köllöttelyn lisäksi häähöösäämiseltä aikaa ovat vieneet muun muassa Sulhon yllätyskolmekymppiset sekä lautapelailupainotteinen mökkireissu.
 

 

 

Ensi viikonloppuna pääsen vielä turisteilemaan ulkomaalaisen kaverini kanssa mutta sen jälkeen voinkin taas keskittyä rauhassa tylleihin ja pitseihin. Sekä minulle että Sulholle on pukujen sovitusaika varattuna parin viikon päähän. Ehkä the Dress auttaa taas pääsemään takaisin morsianmoodiin.

 

Ja jos ei auta niin onhan tässä vielä jotakuinkin tasan puoli vuotta aikaa vielä häihin. ;)

Shoes made for walking (down the aisle)

Sain tällä viikolla tekstiviestin, joka olisi varmasti saanut keskivertomorsiamen kiljumaan riemusta. Oma reaktioni oli riemun sijasta lähempänä paniikkia. Pukuni on nimittäin saapunut liikkeeseen, noin kaksi kuukautta aiemmin ilmoitettua aiemmin. Sovitukseen tarvitsee tietenkin mukaan sekä kengät että alusvaatteet, eikä minulla ollut viestin saapuessa kuin epämääräinen ajatus kummistakaan. Aikamuoto (ja postauksen otsikko) taitavat kieliä, että ainakin kenkäongelma on ratkennut.

 

Haaveilin aiemmin sipsuttelevani hääpäivänämme Minna Parikan kengissä. Ehdin jopa saada pienen pakkomielteen harmaista Angora-mallin söpöläisistä, joita ei vaan yksinkertaisesti saa enää mistään. Nettikauppoja selatessa eteen sattuivat myös mustavalkoiset Catulat, jotka olisivat olleet lähes täydelliset. Poistuva malli ilmeisesti sekin, joten kokoja ei vaan enää löytynyt. 

Kuva

 

Kuva

 Parin päivän tuskaisan nettikauppaselailun jälkeen päädyin lopulta äitini kanssa ihan liveshoppailemaan kenkiä. Puoli tuntia urakan aloittamisen jälkeen kävelin ulos Fredalla sijaitsevasta ihanasta Red Shoe -liikkeestä kenkäkassia kantaen.

 

 

Enpä olisi uskonut ikinä hankkivani noin paljon kultaan taittavia saati teräväkärkisiä kenkiä mutta nämä ovat ihan uskomattoman sievät! Ja ennen kaikkea ihanan pehmeät jalassa. Voi olla, että yritän ujuttaa tuota samaa sävyä muuallekin, sillä se on itse asiassa huomattavasti parempi esimerkiksi mekkoni kanssa kuin kylmä hopeanharmaa.

 

Onnistuneista kenkäkaupoista innostuneena päätin ryhtyä hieman uhkarohkeaksi. Rokkityttö Monika pohdiskeli tällä viikolla blogissaan  ihanien vaaleanpunaisten macaronsien valmistamista. Vaikka itse sanonkin, olen aika hyvä tekemään marenkia ja jostain syystä kuvittelin, ettei noiden manteliherkkujen tekeminen voi sen kummempaa olla. Noooh....

 

 

Kuva

Ostin mantelijauhoa sen verran reippaasti, että täytynee jatkaa harjoittelua. On tässä vielä syyskuuhun aikaa. ;)

Mitä jos sittenkin teemahäät?

Pari viikkoa kiusannut pöpö on nyt nujerrettu ja eilen uskalsin pitkästä aikaa ihan jumppaan asti. Pelkäsin, että tauon jälkeen on paikat ihan kipeinä mutta onneksi ainakaan vielä kroppa ei ole alkanut kiukutella.

Flunssan takia ei ole ihan hirveästi tullut puuhattua hääasioitakaan, mitä nyt buukkasin meille trubaduurin ja pohdiskelin vähän musiikkiasioita muutenkin. Sulhokin oli kuulemma lähettänyt save the date -tekstarit kavereilleen, jotka aikoo kutsua. Siitä tulikin sitten mieleen taas yksi isoa asia, joka on vielä ihan täysin auki, nimittäin kutsut. Niitä varten taas pitäisi ehkä alkaa miettiä, minkälaista fiilistä häihimme haluamme (l. minä haluan).

 

Sulho oli alun perin sitä mieltä, ettei välttämättä halua häitä lainkaan. Sain onneksi miehen mielen muuttumaan, joskin parilla vaatimuksella: pienet juhlat, ei teemabileitä. Ensimmäisen vaatimuksen kanssa jouduin vähän nieleskelemään pettymystä mutta jälkimmäisen kanssa olen ihan fine. Hääthän on jo itsessään teemabileet, joten miksi siihen pitäisi sotkea mitään ylimääräistä? Toisaalta teeman valitseminen helpottaa varmasti niin kutsujen, muiden paperituotteiden kuin koristelunkin suunnittelussa. Luulen kuitenkin, että meidän tapauksessa tähän riittävät värit, joiden pohjalta noita elementtejä lähdetään miettimään.



Näillä mennään.

Aloin kuitenkin pohdiskella, että mitäpä jos sittenkin. Elokuvateemaiset, merihenkiset tai industial-

estetiikalla maustetut häät olisivat ainakin tämän morsion mieleen ja toisivat varmasti lisäarvoa myös vieraille. Nämä kun on kuitenkin jo nähty, upeasti toteutettuina ja dokumentoituna vieläpä, olisi hauska keksiä jotain erilaista. Tässä pari vaihtoehtoa, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen.

 

Tiede-/nörttiteema

Let's face it, me ollaan Sulhon kanssa aika nöröjä. Kaivelen työkseni nenääni labrassa ja ihmettelen mikä niissä kokeissa taas meni pieleen. Sulhokin haaveilee päätyvänsä isona kemistin hommiin. Kotona möllötetään toinen tietokoneen edessä ja toinen (= minä) sohvalla xboxin ohjain kourassa. Vihkisormuksiinkin on kaiverrettu IRC-komento. Tämä teema sopisi siis meille paremmin kuin hyvin. Jos nyt ei ihan halua labratakeissa mennä naimisiin niin teeman voisi tuoda helposti esiin paperituotteiden ohella esimerkiksi kattauksessa, koristelussa ja miksei kakussakin.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Bunsen-vaahtiksia omnom! Kuva

 

Pelaajanörttipuolta saisi häihin helposti mukaan musiikin kautta. Ainakin tällaiselle Final Fantasy -fanille tämä, tämä, tämä ja tämä biisi ovat sen verran tärkeitä, että liittäisin ne mielelläni myös häihini. Portal-intoilijoiden (joita emme tosin ole) kakku olisi tietenkin companion cube.

 

The cake is a lie. Kuva

 

Supersankari-/sarjakuvateema

Joillekin prinssi Uljas vaan on liian lälly ja unelmien mies on pikemminkin naamioitu, spandex-asuinen supersankari. Tai sitten ei. Joka tapauksessa sarjakuvateemasta varmasti revittyä loputtomasti huvia myös häitä järjestäessä.
 

Kuva



Kuva

 

Kuva



Kuva

Kuva

Ihan kokolateksiin ja viittaan en mekkoani vaihtaisi mutta esimerkiksi sukkanauha tai kengät voisivat hyvin mukailla teemaa. Myös photobooth, jos sellainen on juhliin tulossa, on varsin ilmeinen paikka, johon teeman voi ujuttaa minimivaivalla.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Ihan näin pitkälle en tosin teema vetäisi, mutta kukin tyylillään:

 

Kuva

Nytpä kävikin niin, että kuvia selatessani sytyin aika paljon ajatukselle mittapullojuomalaseista ja bunsenvaahtiksista supersankarikutsuista puhumattakaan, tuuliviiri kun olen. Milläköhän sitä saisi Sulhon muuttamaan (taas) mielensä...

Sitoutua vai eikö, kas siinä pulma

Ihanaa ystävänpäivää! Sulho totesi aamulla, että ystävänpäivän meininki on muuttunut ystävien muistamisesta enemmänkin pariskuntapäiväksi. Mekin olemme ystävien kanssa hengaamisen sijasta viettämässä tänään ihan kahdestaan treffi-iltaa 50 Shades of Grey -leffan (lol!) merkeissä. Aihetta liipaten ajattelin turista tännekin hieman omia ajatuksiani parisuhteesta ja sitomisesta sitoutumisesta.

Kuva

Bongasin tällä viikolla mielenkiintoisen kolumnin Hesarista. Kirjoittaja Elina Tanskanen pohdiskelee tekstissään, miten sitoutuminen on "hullujen hommaa". Ihminen muuttuu eikä se, jonka vierestä heräät ole sama henkilö, johon alun perin ihastuit. Sitoutumiskammo on Tanskasen mielestä luonnollinen reaktio. Varmasti näin onkin, jos parisuhdetta lähtee vertaamaan sumussa tietämättään kallionjyrkänteen reunalla ajelemiseen. Mielestäni sinne sumuun ei kuitenkaan kannata alunperinkään lähteä ellei tiedosta mahdollisuutta siellä piilevistä vaaranpaikoista.

Tanskasen tavoin  koen edenneemme Sulhon kanssa suhteessamme nopeasti. Muutimme yhteen noin yhdeksän kuukauden tuntemisen jälkeen ja vuosi siitä eteenpäin olimmekin jo kihloissa. Häitä juhlittaessa olemme olleet yhdessä noin 2,5 vuotta. Mistään ihan pikapanosta pikanaimisesta pikahäistä ei toki ole kyse mutta omassa kaveripiirissäni olemme suorastaan salamapari. Koska takanamme ei ole kymmentä vuotta yhteistä taivalta on varmasti paljon asioita, joita en Sulhosta tiedä ja joita hän ei tiedä minusta, mikä on ihan täysin okei. Kuten todettua, ihminen ei (onneksi) ole mikään staattinen olento, joten onko toisesta edes tarpeellista saati mahdollista tietää kaikkea?

 

Monet ystäväni ovat myös todenneet, etteivät välttämättä edes koskaan aio avioitua vaikka vakavissaan ovatkin puoliskojensa suhteen, mikä on tietenkin ihan fine. Nykymaailmassa parisuhteen laillistaminen ei ole mikään vaatimus perheen perustamiselle tai juuri millekään muullekaan, vaikka muutamat pykälät toki ovatkin avioituneiden parien puolella. Syystä tai toisesta olen saanut osakseni jopa pientä tylytystä kerrottuani naima-aikeistamme. Ellen halua konservatiivin leimaa otsaani pitäisi ilmeisesti pitää kaikki ovet avoimina ja vältellä tällaisten raskaiden päätösten tekoa. Ajelehtimistaanhan voi aina perustella sitoutumiskammolla.

Kuva

Sitoutuminen ei ole pelottavaa. Päin vastoin se on tapa osoittaa toiselle, että sinun kanssasi en pelkää eikä sinun tarvitse myöskään pelätä. Jos parisuhteessaan ei syystä tai toisesta tunne oloaan turvalliseksi, voi olla syytä miettiä onko kumpikin osapuoli mukana yhtä suurella panoksella. Sitoutuminen nimittäin vaatii, että on valmis laittamaan pokeritermeillä all-in. Riski on toki olemassa, mutta kuten Tanskanenkin tekstissään toteaa, on sen tiedostamisen ohella tärkeää olla tietoinen myös siitä, mitä sen ottamisen avulla voi saavuttaa. Sumun hälvettyä kallionjyrkänteellä ajelijalle saattaa paljastua ei vain vierellä ammottava pudotus vaan myös henkeäsalpaavan kaunis maisema.

Nyt alkaa mennä sen verran diipiksi shitiksi ja self help -matskuksi, että taidan siirtyä tenttikirjojen pariin. Rakkaudellista ystävänpäivää vielä kerran kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti!

 

 

Vielä yksi polttarihaaste

Minä kun kerran muutkin!

Well tied knot -blogin Emma haastoi minutkin mukaan Marijan hauskaan polttarihaasteeseen. Alan olla vähän myöhässä tämän kanssa mutta niinpä olen aika usein muutenkin. En ole juurikaan miettinyt koko polttareita, sillä ne saavat mielestäni ihan luvan kanssa olla yksi niistä harvoista häihin liittyvistä asioista, joiden järjestelyyn en osallistu lainkaan, mitä nyt ehkä vieraslistan verran.

1. Kuka on vastuussa polttareideni järjestämisestä?

Kaasot, osallistujien avustuksella toki. Olen itse asiassa jo ennen kuin koko häistä oli tietoakaan skumppapäissäni vannottanut yhtä kaasoistani järjestämään minulle eeppiset polttarit, jos koskaan alkaa näyttää siltä, että olen menossa naimisiin.

2. Ketkä osallistuvat polttareihini?

Varmaankin samat Suomessa asuvat kaverini, jotka olen kutsumassa häihinkin. Tästä oli itse asiassa keskustelua fb-ryhmässä jonkun pohdiskeltua voiko polttareihin kutsua kavereita, joita ei aio kutsua häihin. Jos häistä on tulossa erityisen pienet tai kavereita kutsutaan muutenkin vähän niin miksei. Itse tosin haluan juurikin ne parhaimmat kaverit mukaan häihin ja myös polttareita olisi kiva viettää saman jengin seurassa. Lisäksi tuli mieleen, että omalla listallani on pelkkiä naisia mutta jos läheisiin ystäviini kuuluisi miehiä, olisivat hekin ilman muuta mukana polttareissa.

3. Mitä odotan polttareiltani?

En ole itse asiassa koskaan ollut polttareissa, joten kaikki odotukseni perustuvat mielikuviin. Toivoisin rentoa ja hauskaa päivä yhdessä ystävien kanssa sekä kunnon irtiottoa hääjärjestelyistä.

 

4. Millaista ohjelmaa polttareissani on?

Bull Mentulaa, rahkahaastetta ja penkkipunnerrusta! No ei sentään. Pidän urheilemisesta, joten olisi mahtavaa, jos ohjelmassa olisi jotain liikunnallista. Kävin jonkin aikaa sirkuskoulussa ja suosikkejani olivat ehdottomasti trapetsi ja nuorallakävely, joten ehkä joku rengastrapetsi- tai ilmajoogatunti voisi olla hauskaa. Tai jousiammunta, bollywood-tanssi tai heppailu. Tai riippuliito! Noh, tuli varmaan selväksi, että hauskaa aktiviteettia, johon kaikki pääsisivät osallistumaan. Lisäksi vähän ruokaa, vähän juomaa ja ehkä vähän kreisibailausta niin oon ihan valmis jättämään neitielämän taakseni.

 

5. Mitä en halua polttareiden sisältävän?

Benji-hyppy. Ei mistään hinnasta. En pelkää mitenkään kuollakseni korkeita paikkoja mutta olen ihan kauhuissani ajatuksesta, että niskani napsahtaa katki siinä vaiheessa kun naru nykäisee takaisin. Eli joo ei. Lisäksi minkään sortin nolaaminen tai hassut vaatteet eivät kiinnosta yhtään, saati myyntihommat.

 

Laitan hyvän toki kiertämään ja haastan seuraavat blogit mukaan:

 

Purppurasade

Punatulkun häät

 

Voipi olla, että toinen tai molemmat on haastettu jo kertomaan polttariunelmiaan mutta tuleepahan lisäpainetta osallistua. ;)

Tiistaiylläreitä

Piti kirjoitella ihan muista asioista tänne mutta iloiset tiistaiyllärit ajavat kyllä kaiken ohitse!

Ninkan hiuskorukilpailun finaaliviisikko on julkistettu ja kävi niin mahtava juttu, että myös oma ehdotukseni on mukana äänestyksessä! Hiphop tuonne blogiin ja/tai facebookiin äänestämään suosikkejanne!

 

Eikä siinä vielä kaikki! Sulho oli saanut kultasepältä tekstarin ja vihkisormuksemme ovat kuulemma valmiit! Harmi, että tällä viikolla olemme molemmat aika kiireisiä emmekä välttämättä pääse niitä noutamaan. En malta ollenkaan odottaa, että pääsen sovittelemaan rinkulaani! Valokuvaan sen kyllä joka kulmasta tänne blogiinkin kunhan saan sen käsiini.

 

Jakaakseni hyvää mieltä tässä vielä vähän lovee suoraan meidän sohvalta!

 

 

Tilannekatsaus tammikuulta

Sinne hujahti sitten se tammikuu. Olen työstänyt hiki hatussa ensimmäistä artikkelikäsikirjoitustani ja sekös vasta onkin ollut raastavaa puuhaa. Onneksi esikoinen on nyt lentänyt pesästä eikä tässä vaiheessa voi kuin odotella tuleeko se raukka bumerangina takaisin. Lisäksi ollaan majoitettu nelisen viikkoa ulkomailta Suomeen opiskelemaan tullutta kaveriani sohvallamme, mikä tuntui alun perin hyvältä idealta mutta osoittautui niin parisuhteen kuin hermojenikin kannalta melko rankaksi. Onneksi kaverilleni löytyi vihdoin oma kämppä ja päästään taas kekkaloimaan täällä alasti hengailemaan ihan keskenään. <3

 

Sulho yllätti aamupalalla. Itse tehdyt, lämpimät sämpylät, omnom!

Päästiin yllätyskalakylpyyn Kampissa. Kutitti mutta oli myös aika hauskaa. Myöhemmin kuulin, että lienee myös semi eäinrääkkäystä kyseinen homma, nyyhk. :(

Tuntuu, että kaiken muun kiireen ja stressin keskellä hääjutut ovat olleet vähän holdilla mutta kun tarkemmin asiaa pohdiskelin niin on tässä kaikenlaista tapahtunut. Ollaan käyty häämessuilla, ostettu vihkisormukset, varattu hotelli hääyöksi, varattu vihkijä, valkattu valokuvaaja(t), pohdittu bändiasiaa, käyty sovittamassa Sulholle pukua, vaihdettu muutama sana häämatkasta ja ostettu ensimmäiset tilpehöörit eli kaksi kappaletta hanallisia booliastioita Clas Ohlssonilta. Näistä kaikista (paitsi ehkä juomatonkista) aion varmasti kirjoitella vielä tarkemmin. Minulla on myös muutama postausaihio takataskussa, joten stay tuned!

 

Näitäpä olen haukkana vahdannut fb-kirppiksellä jo jonkun aikaa mutta jostain syystä pönikät menevät aina nenän edestä ja/tai sijaitsevat jossain perähikiällä, josta niitä tällainen autoton kaupunkilaispelle ei saa haettua. Onneksi Clasulta löytyi ja kaksin kappalein vieläpä! <3

Kaiken bloggaamisen, ystävänpäivätreffien ja töiden ohjella helmikuussa pitäisi varmaan alkaa vihdoin pähkäillä kutsuja ja tietenkin tehdä lopullinen lista kutsuvieraista. Emme aio lähettää save the date -kortteja mutta olemme hienovaraisesti vihjailleet jo päivämäärästämme ns. varmoille vieraille. Lisäksi puhuimme ohjelmanakin napanneen kaasoni kanssa siitä, että pitäisi istua alas ja ihan tosissaan alkaa miettiä päivän kulkua ja juhlan ohjelmapuolta. Ei tässä ainakaan aika pitkäksi tule käymään! Onneksi häihinkin on sentään  ruhtinaalliset 7,5 kuukautta aikaa, joten ihan hirveä paniikkikiire ei vielä ole. Terv. Se, joka nuolaisi ennen kuin tipahti.

 

Missäs vaiheessa muilla morsioilla/sulhioilla on olleet tässä vaiheessa suunnitelmat? Aika monella tuntuu olevan häät reippaasti ennen meitä, joten tuo rajapyykki lienee myös aika monella jo ohitettu.

Ei näin -häät top 5

Käväisinpä viikonloppuna risteilemässä Tukholmaan noin 100 kaverin kanssa. Ohjelmaan kuului muun muassa katuperformanssi ja lastenkutsut ongintoineen ja täytekakkuineen. Mennessä merenkäynti oli lievästi sanottuna kovaa mutta onneksi paluumatkalla keinutti vähemmän ja pääsin myös rehaamaan laivan promenadille törkeän hauskaan silent discoon. On muuten parasta! Ideana on siis, että kaikilla osallistujilla on musiikkia varten omat kuulokkeet. Kuulostaa ehkä vähän typerältä ja epäsosiaaliselta mutta on kaikkea muuta. Terveisin Yksi niistä Sennheiser-ihmisistä. (Yritin jo saada noita kuulokkeita meidän häihinkin mutta idea torpattiin Sulhon toimesta aika totaalisesti, nyyhk...)

Kuulin myös villiä huhua, että terminaalissa oli ennen lähtöä bongattu ihan oikea morsian. Itsehän en kyseistä ilmestystä nähnyt mutta inspiroiduin ajatuksesta oikein blogipostauksen verran. Tässäpä teille siis ei näin -häiden top 5 Nooran tapaan. Enjoy!

Disclaimer! Jos listalleni ovat päätyneet juuri sinun unelmahääsi, älä ota pahalla. Voit sen sijaan esimerkiksi kirjoittaa kommentteihin anonyymin viestin, jossa lyttäät minut morsiamena ja ihmisenä tai tukkia sähköpostini nigerialaiskirjeillä. Tai vaikka perustella miksi olen täysin väärässä tämän listani suhteeni. Se kiinnostaa itse asiassa aika paljon enemmän kuin nuo aiemmat vaihtoehdot.

Kuva

Juuh elikkäs.

1. No ne laivahäät

Ymmärrän, että on tavattu laivalla, on pussattu ekaa kertaa laivalla, on vähän heiluteltu peittoa laivalla ja vielä menty kihloihinkin laivalla mutta ei ne buffetin savupororieskarullat nyt niin hyviä olleet, että niiden takia pitäisi järjestää häätkin laivalla. Voisin väittää, että ei auta edes megasuperexecutivecommodore suite siinä vaiheessa kun kakkoskannen spurdospärdeurpo laattaa mekolle. Sanonpa vaan.

2. Pikahäät

Pikaiset joot maistraatissa tai drive-in -kappeli Vegasissa ja se on sitten siinä. Ei kiitos! Tykkään juhlista ja tykkään huomiosta, joten miksipä en ottaisi ilosta irti kun se kerran on mahdollista. Party 4 love, hell yeah!

3. Kirkkohäät

Teknisesti unelmani olisi kyllä päästä raahaamaan kymmenmetristä prinsessarättiä pitkin kirkon käytävää (kyllä, olen tosissani) mutta ei nyt vaan oikein iske ne sen jälkeen tulevat turinat. Avioliittoon riittää mielestäni kaksi ihmistä eikä siihen väliin tarvita parituhatta vuotta sitten mahdollisesti elänyttä tyyppiä, sen isää tai mitään henkiä. En oikein keksi mitään järkevää syytä tulla vihityksi kirkollisin menoin ilman minkäänlaista vakaumusta tai uskoa koko hommaan, jos sen tekee vain ja ainoastaan sen takia, että on se nyt vaan hemmetin upeaa mennä naimisiin Tuomiokirkossa.

 

Kuva

4. Satuhäät

Tai mitkä tahansa muut telkkariin kaiken maailman jamppojen ja jaanojen pällisteltäväksi päätyvät häät. En todellakaan halua, että pahenevia bridezilla-kohtauksiani saati muuta urpoiluani vatvotaan twitterissä tai että häihimme yhdistetään millään tavalla Enyan Orinoco Flow'ta. Vaikka tähän voisi toki todeta, että itsehän tässä tuuppaan häitäni internetskiin ilpojen ym. ihmeteltäväksi...

5. Rantahäät
Olen aika perusnihkeä negaajaämmä noin keskimäärin, joten olishan se nyt kiva, ettei hääpäivänä olisi hiekkaa haaruksissa.



Kuva

Bubbling under
Megahäät, teemahäät, häät raskaana ja navettahäät

Nyt kun olen taas tuupannut blogin täyteen memejä voisin seuraavaksi yrittää postailla jotain ihan oikeasti meidän häihin liittyvää. Tässä on onneksi ollut kaikenlaista aiheeseen liittyvää jännää ilmassa tällä viikolla, joten ihan tyhjästä ei tarvitse nyhjästä!

Mennään naimisiin -häämessu Wanhassa Satamassa

Tämän postauksen otsikon oli alun perin tarkoitus olla jotain tyyliin Häämessut eli matka helvettiin ja takaisin. Mielikuvani hää- tai ylipäänsä lähes mistä tahansa messuista, lähinnä kauneuteen ja muotiin keskittyvistä messuista, on, että siellä on lähinnä kuumaa, ahdistavaa ja sali täynnä hysteerisiä naisia kaikenmaailman lippulappusten, arvontojen ja näytteiden perässä. Suurin piirtein Hullut päivät potenssiin kaksi siis. Olen aika usein väärässä ja - onneksi - niin myös tällä kertaa.



 

Kaikki kolme kaasoani jakavat todennäköisesti tuon alkuperäisen käsitykseni häämessuista, eikä kukaan heistä uskaltanut lähteä seurakseni tänä viikonloppuna Helsingissä Wanhassa Satamassa järjestettyille Mennään naimisiin -messuille. Onneksi minulla on maailman paras ja ihanin mies, joka tuli seurakseni täysin mukisematta! <3 Ja hyvä, että tulikin, sillä messujen parasta antia oli ehdottomasti se, että taidettiin löytää meille vihkisormukset! Kyllä, luit oikein, meille molemmille tulee vielä toiset rinkulat kihlojen vierelle. Näistä varmasti lisää kunhan saadaan ne tilattua ja asia varmistettua.

Lisäksi messuilla oli myös Kämp Groupin hotellien edustajia, joita pääsin jututtamaan hääyön hotelliin ja jatkopaikkaan liittyen. Yhdistelmä Klaus K ja Ahjo olisi mieluisin mutta voi olla, että pienen selvittelyn jälkeen päädytään toisaalle.

Tämän lisäksi käväisin myös Ninkan pisteellä sovittelemassa aivan ihanaa hiuskorua, joka sopii myös olkaimeksi tai vyöksi pukuun. Voi olla, että lopulta oikeat kukat voittavat mutta onhan tuo nyt ihan käsittämättömän upea koriste! Niin ja kampaajasta puheenollen, sekin asia taitaa olla järjestyksessä sillä äitini kampaajaystävä tulee tekemään minulle sekä kampauksen että meikin, jes!

Ehkä isoin miinus messuilla sekä omasta että Sulhon mielestä oli se, että siellä oli todella vähän mitään miehille suunnattua. Toki pukuliikkeillä oli esillä muutamia miesten pukuja ja heiltä sai tietenkin kysellä mitä mieleen juolahti. Silti esimerkiksi muotinäytöksessä oli vain muutama hassu miesten puku. Olisimme kaivanneet näitä lisää ja ehkäpä vielä jotain muutakin sulhasen laittautumiseen liittyvää. Lisäksi kimppukilpailun kimput eivät iskeneet sitten yhtään. Miksi niissä kaikissa piti olla niin paljon vihreää?

Jäikö muille Wanhassa Satamassa käyneille samanlainen fiilis? Onko muilla häämessuilla huomioitu myös sulhot vähän paremmin?

Aika paljon on vielä asioita auki ja järjesteltävää mutta paniikkifiilikset, jotka tuntuivat viikolla pulpahtelevan pintaan silloin tällöin on nyt toivottavasti edes hetkeksi selätetty. Kyllä tää tästä!

 

Uusi vuosi 2015

Onnellista uutta vuotta kaikille ja erityisesti meille tämän vuoden hääpareille! ;) Ihmeellistä voida sanoa, että tänä vuonna menen naimisiin, iik!

Vuosi 2015 toivoteltiin tervetulleeksi viiden ruokalajin ja skumpan voimin. Juuri ennen vuodenvaihdetta huomattiin porukan yhtäkkiä jakautuneen kahtia kaikkien sinkkujen tehtyä äkkilähdön uuden vuoden tansseihin kun taas me pariskunnat (+ yksi puolikas pariskunnasta) päädyttiin läheisille kalliolle katsomaan raketteja. Täytyy toivoa, ettei tämä ollut mikään enne, sillä ihan kiva olisi niiden sinkkukavereidenkin kanssa vielä silloin tällöin riekkua, vaikka rouviintuminen vääjämättä lähestyykin.

 

 Jos viime vuodelta pitäisi summata muutama mielenjäänyt asia niin päällimmäisenä on tietenkin kihlautumisemme. Siihen liittyy myös toinen merkittävä asia, nimittäin 3 kuukautta kestänyt työkomennus Espanjaan. Reissu oli sen verran rankka henkisesti, että ilman vierailulle tulleen Sulhon yllätystä olisi siitä varmasti jäänyt huomattavasti huonompi maku suuhun. Onneksi tuo mies on noin fiksu ja ihana, että tiesi millä minua piristää.

 

 

Aika paljon tuli muutenkin matkusteltua. Keväällä seilattiin hotellireissulle Tukholmaan Sulhon kanssa ja käväisin myös konferenssimatkalla paijailemassa kenguruja Australiassa. Kesällä reissattiin kavereiden kanssa Euroopassa pari viikkoa. Hyvä, että tuli viime vuonna koluttua ulkomaita niin ei tarvitse välttämättä nyt ennen häitä lähteä mihinkään, vaan voi keskittyä niiden järjestämiseen ja tietenkin budjetin kerryttämiseen.

 

Tälle vuodelle en haluasi tehdä mitään lupauksia (lupausarpajaisissa voitettuja kiinan ja akrobatian opettelua lukuun ottamatta ;D) tai asettaa erityisiä odotuksia. Häät tulevat toki olemaan isossa osassa mutta täytyy yrittää myös jättää aikaa muille jutuille. Töissä ainakin on luvassa vähän uudenlaisia hommia ja uusi projekti, joita odotan innolla. Lisäksi tälle vuodelle osuvat ainakin yhden kaasoni ja Sulhon kolmekymppiset, joten aihetta juhlaan riittää.

2015, tästä tulee hyvä!