Ihanaa. Kamalaa. Innostavaa. Jännittävää. Kutkuttavaa. Pelottavaakin.
Kaikki edelliset pätevät sekä blogin aloittamiseen että häiden suunnitteluun
(apua, sanoinko juuri "häiden suunnittelu", sehän tarkoittaa, että olen menossa naimisiin!?!). Täytyy tunnustaa, että vaikka blogia olenkin yrittänyt pitää aiemmin olen siitä lähes yhtä pihalla kuin juhlien järjestämisestä. Molemmat vaati(ne)vat järjestelmällisyyttä ja etenkin kärsivällisyyttä, mikä voi osoittautua pieneksi haasteeksi. Toisaalta kihlat on jo ostettu, juhlapaikka varattu ja tietenkin tärkeinpänä Sulhon kosintaan vastattu myöntävästi, joten noita edellä mainittuja olisi hyvä alkaa löytyä. Myös ripaus DIY-henkeä olisi kiva bonus mutta ehkä parempi olla toivomatta liikoja.
Blogin nimestä huolimatta hääprojekti on toki minun ja Sulhon yhteinen. Vouhottajan lisäksi satun olemaan sitä tyyppiä, joka saa kaivettua stressin aihetta lähes mistä tahansa, joten tämän morsianprojektini tarkoitus on pitää sekä hajoilu että häähirviö aisoissa. Toteutuuko tavoite, se jää nähtäväksi. Apuna on onneksi kaasoni, joka lupasi ns. vetää minua dunkkuun, jos bridezillailen liikaa.
Ja noh, ehkä tämä blogin pitäminen voi olla ihan hauskaakin.
Emme ole vielä kertoneet naima-aikeistamme perheillemme tai ystävillemme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, sillä haluan tehdä sen mieluummin naamatusten kuin läväyttämällä sormusten kuvat Facebookiin. Se ei harmikseni onnistu vielä hetkeen, joten yritän pitää matalaa profiilia ja blogin toistaiseksi mahdollisimman anonyymina. Lähipiirini ei tosin ole kovin häähenkistä (saati hääblogihenkistä), joten epäilen, ettei kukaan tänne edes eksy mutta enpä ollut minäkään ja tässä sitä ollaan. Jos jostain syystä tunnistat minut tai Sulhon, kilttipienimurunen ÄLÄ KERRO ÄIDILLE!
Tästä se nyt sitten lähtee.
