Jännäys

Nytkö se sitten alkaa?

 

Kovasti olen täälläkin tainnut väittää, että ei jännitä mutta eilen nukkumaan mennessä tajusin, että neljän viikon päästä juhlat on jo juhlittu. Vielä pitäisi ehtiä pitää palaveri cateringin kanssa, sopia aika koekampaukselle, räpeltää ohjelmat, menut sekä bingolappuset ja hoitaa noin tuhat muuta pikkuhommaa. Niin ja ei tämä elämä ikävä kyllä pelkkää hääsuunnittelua ole, joten muullekin puuhailulle (kuten esim. töille) pitäisi jäädä aikaa.

Kuva

Milläköhän tämän pitäisi aisoissa, ettei mene ihan stressipaniikiksi loppua kohden?

Veil me up, Scotty!

Sain pari sen verran painavaa kehotusta päivittää blogia, että pakkohan sitä oli tulla tänne raapustelemaan. Kutsu-urakka on edelleen pahasti levällään, vihkipaikkaa ei ole varmistettu ja voisi kai noita suodatinpussiruusujakin väkerrellä lisää. Omia hääsuunnitelmia hidastaa myös se, että sain kutsun ystäväni häihin Japaniin ensi keväälle ja olen jo sormet syyhyten selaillut lentoja kutsujen näpräämisen sijasta.

 

Vaikka vähän tuntuukin siltä, että homma junnaa paikallaan niin ainakin yksi asia on nyt hoidossa. Hankin nimittäin hunnun. Take this waltz -hääblogin Leena sattui pohtimaan asiaa juuri sopivasti (hyvin muuten pohtikin, lukekaa, jos yhtään huntuhistoria kiinnostaa) ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kuten Leena, myös minä yskin aluksi mielikuvalle puhtoisesta neitsytmorsiamesta, joka talutetaan sokkona teuraalle  alttarille. Onneksi google-sormeni ovat nopeat ja tehokkaat, joten aika nopeasti kävi selväksi, että hunnulla on alun perin ollut hieman eri merkitys.

 



Kuva





Kuva

 

Kuva
 

Kuva

Morsmaikut tuossa edellä eivät siis suinkaan siveyttään itseään verhoa vaan fiksuina naisina suojautuvat pahoilta hengiltä. Lisäksi järjestettyjen avioliittojen tapauksessa on tietenkin ollut kätevää, ettei sulhanen pääse säikähtämään morsoa ennen kuin vihkiminen on suoritettu. Sulho on mua onneksi tässä jo jonkin aikaa katsellut karkamatta, enkä ehkä näe henkiä omalla kohdallani kovin suurena uhkana mutta parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi täytyyhän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja olla morsian oikein urakalla.

 

Kuva

Testasin hääpukuani sovittaessani paria erilaista huntua, joista rättimalli tuon edellisen kuvan hengessä miellytti omaa silmää pitsireunaista enemmän. Yli sadan euron hinta pari tuntia päässä pidettävästä rievusta (nii mites se tonni siitä puvusta...) kuitenkin kirpaisi aika pahasti, joten päädyin kytistelemään naamakirjan hääkirppareille. Ja hyvä niin, sillä bongasin sieltä tylli-ihanuuden, joka on tosin vielä toistaiseksi hieman liian pitkä, kevyet 270 cm, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla telkkarista tulleen Frendien ekan jakson ja hääbarbien innoittamana piti iskeä se heti pään päälle töröttämään.

  

 

"Tapsu kyllä siitä ihan hyvä tulee", sanoi äitini Sulholle nähdessään tämän kuvan. Mitäköhän lie tarkoitti...

 Jos ei jumppavaatteet ja kuvien kämälaatu niin viimeistään taustapyyhkeet ja avonaiset kaapinovet kruunaavat hääblogieleganssin. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että mekon kanssa vähän kevennettynä ja oikeaan kohtaan eli niskaan aseteltuna huntuhomma menee ihan nappiin.

Tuo oma valintanihan on aika perinteinen mutta olisi kiva kuulla, jos joku toinen morsian on uskaltautunut/aikoo uskaltautua laittamaan päähänsä jonkun vähän modernimman hunnun!

Pukuhuolesi kaikki heitä

Miten voikaan yksi mekko tehdä naisen näin onnelliseksi? Pääsin eilen vihdoin ja viimein sovittamaan sitä ainutta oikeaa ihan oikeassa koossa ja sehän istui kuin hansikas. Töpöjalkojani varten sitä pitää toki lyhentää ja liikkumisen helpottamiseksi helmaan tehdä nostot mutta muita muokkauksia ei tarvita.  

 

About ainoa julkaisukelpoinen kuva sovituksesta sulhovaaran takia ja tietekin armottoman derppailun ohella näyttää siltä, että olisin about alasti. Nice!

Huomaa muuten tuosta kuvasta aika hyvin, että kärsin ihan järkyttävästä bad hair daysta. Note to self: varaa aika kampaajalle asap!

Samalla reissulla käytiin myös sovittamassa pukua tai siis shakettia Sulholle ja tällä kertaa liikkeestä löytyi onneksi valmiina riittävän pitkät ja oikean malliset housut. Plastronin kanssa olikin sitten taas oma säätämisensä mutta päädyttiin lopulta teetättämään sellainen, jotta saadaan juuri oikean värinen ja mallinen rätti miehelle kaulaan. Jääpähän Sulhollekin sitten joku muisto hääpäivästä - jos ei esim. vaimoa lasketa mukaan.

 

Hähää, oman puvun pidän piilossa ja Sulhon vaatteet esittelen koko maailmalle, hähää! Rätti kaulassa mallaa vaan plastronin väriä ja taskuliinakin lähtee tietty pois kun sulhasella nyt vaan kuuluu olla viehe. Ai joo ja kengätkin pitäis olla mattaa eikä kiiltoa.

Kuvittelin, että hulinaviikonloppujen jälkeen tämä olisi vihdoin rauhallisempi ja pääsisin ihan tositeolla taas miettimään hääasioita ja raapustelemaan tänne rauhassa mutta mitäpä vielä. Noiden pukujen sovitusten lisäksi olen auttanut kaverin muutossa, jynssännyt kämppää (oli muuten aika sotku kun noilla kahdella pörrömönkiäisellä on karvanlähtöaika), skypettänyt Japanissa asuvan ystäväni kanssa, tehnyt vähän töitä, uskaltautunut Hulluille päiville ja juossut kultasepänliikkeissä etsimässä Sulholle kelloa. Oli tarkoitus jossain välissä urheillakin mutta puhti loppui kesken.

 

Onneksi ihan tyhjin vatsoin ei tätä kaikkea tarvinnut tehdä. Käytettiin nimittäin eilen kihlajaislahjaksi saamamme Farangin lahjakortti ja käytiin kiskaisemassa thaityyliset fine dining -maistelumenusetit viineineen. Rakastan tofua ja sitä olisin voinut yhden annoksen sijasta syödä vaikka kokonaisen menun verran. Kaiken kaikkiaan hyvää oli mutta juteltiin jälkikäteen Sulhon kanssa, että about samoja makuja saa vähän edukkaammistakin thaikkupaikoista Helsingissä.

  

Tätä syötiin. Tulipas taas nälkä.



Omnom. Drinksujen nimet oli osuvasti Ping Pong ja Lady Boi,

 

Nyt taidan linnoittautua loppuillaksi sohvalle salamurhahommiin. Onneksi tuleva työviikko on vain nelipäiväinen! Pääsiäisenä olisi tarkoitus vihdoin kokeilla suodatinpaperiruusujen tekemistä. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, joten jännityksellä odotan, mitä siitä tulee. Sulho on omaksi onnekseen töissä, joten miespolo säästyy toivottavasti pahimmilta askarteluturhautumisilta...

Tilannekatsaus tammikuulta

Sinne hujahti sitten se tammikuu. Olen työstänyt hiki hatussa ensimmäistä artikkelikäsikirjoitustani ja sekös vasta onkin ollut raastavaa puuhaa. Onneksi esikoinen on nyt lentänyt pesästä eikä tässä vaiheessa voi kuin odotella tuleeko se raukka bumerangina takaisin. Lisäksi ollaan majoitettu nelisen viikkoa ulkomailta Suomeen opiskelemaan tullutta kaveriani sohvallamme, mikä tuntui alun perin hyvältä idealta mutta osoittautui niin parisuhteen kuin hermojenikin kannalta melko rankaksi. Onneksi kaverilleni löytyi vihdoin oma kämppä ja päästään taas kekkaloimaan täällä alasti hengailemaan ihan keskenään. <3

 

Sulho yllätti aamupalalla. Itse tehdyt, lämpimät sämpylät, omnom!

Päästiin yllätyskalakylpyyn Kampissa. Kutitti mutta oli myös aika hauskaa. Myöhemmin kuulin, että lienee myös semi eäinrääkkäystä kyseinen homma, nyyhk. :(

Tuntuu, että kaiken muun kiireen ja stressin keskellä hääjutut ovat olleet vähän holdilla mutta kun tarkemmin asiaa pohdiskelin niin on tässä kaikenlaista tapahtunut. Ollaan käyty häämessuilla, ostettu vihkisormukset, varattu hotelli hääyöksi, varattu vihkijä, valkattu valokuvaaja(t), pohdittu bändiasiaa, käyty sovittamassa Sulholle pukua, vaihdettu muutama sana häämatkasta ja ostettu ensimmäiset tilpehöörit eli kaksi kappaletta hanallisia booliastioita Clas Ohlssonilta. Näistä kaikista (paitsi ehkä juomatonkista) aion varmasti kirjoitella vielä tarkemmin. Minulla on myös muutama postausaihio takataskussa, joten stay tuned!

 

Näitäpä olen haukkana vahdannut fb-kirppiksellä jo jonkun aikaa mutta jostain syystä pönikät menevät aina nenän edestä ja/tai sijaitsevat jossain perähikiällä, josta niitä tällainen autoton kaupunkilaispelle ei saa haettua. Onneksi Clasulta löytyi ja kaksin kappalein vieläpä! <3

Kaiken bloggaamisen, ystävänpäivätreffien ja töiden ohjella helmikuussa pitäisi varmaan alkaa vihdoin pähkäillä kutsuja ja tietenkin tehdä lopullinen lista kutsuvieraista. Emme aio lähettää save the date -kortteja mutta olemme hienovaraisesti vihjailleet jo päivämäärästämme ns. varmoille vieraille. Lisäksi puhuimme ohjelmanakin napanneen kaasoni kanssa siitä, että pitäisi istua alas ja ihan tosissaan alkaa miettiä päivän kulkua ja juhlan ohjelmapuolta. Ei tässä ainakaan aika pitkäksi tule käymään! Onneksi häihinkin on sentään  ruhtinaalliset 7,5 kuukautta aikaa, joten ihan hirveä paniikkikiire ei vielä ole. Terv. Se, joka nuolaisi ennen kuin tipahti.

 

Missäs vaiheessa muilla morsioilla/sulhioilla on olleet tässä vaiheessa suunnitelmat? Aika monella tuntuu olevan häät reippaasti ennen meitä, joten tuo rajapyykki lienee myös aika monella jo ohitettu.

Kiirettä, kekkereitä ja kaasoja

Onpas ollut hoppu! Huomaa, että vuoden loppu lähestyy, sillä työt kasaantuvat ja vapaa-aikakin on täynnä kaikenmaailman pippaloita. Ei tässä ole ehtinyt edes blogiin kirjoittelemaan. Juttua kyllä olisi, sillä viikon sisään on ehtinyt pikkujoulujen ja itsenäisyyspäivätanssien lisäksi tapahtua kaikenlaista häihinkin liittyvää.

 

Itsenäisen Suomen juhlimisen (tanssit Casinolla, fab! :D)  lisäksi viime viikonlopun ohjelmassa oli myös hieman jännitystä. Olimme nimittäin kutsuneet vanhempamme ja sisaruksemme luoksemme "pikkujouluihin". Todellisuudessahan tarkoituksena oli kertoa vihdoin ja viimein hääaikeistamme, iik! Olin sen verran jännittynyt, etten edes saanut kuvia napsittua valtavasta ruokavuorestamme.

Paljastin uutiset viikonloppuna myös kahdelle kolmesta kaasostani, jotka peloistani huolimatta molemmat suostuivat hommaan. Pelkäsin myös, että joudun suostuttelemaan molempia lupaamalla, ettei askartelusessioihin tarvitse osallistua mutta molemmat lupautuivat vähintään henkiseksi tueksi mukaan väkertämään. Ihanat kaasot! <3

 

Nyt kun kaikki tärkeimmät (ja oikeastaan kaikki muutkin, kiitos naamakirjan) tietävät häistä voin hyvällä omalla tunnolla alkaa esiintyä täälläkin ihan omalla naamalla ja nimellä, jee! Täällä kirjoittelee siis Noora, 27-vuotias jatko-opiskelija. Paria vuotta vanhempi Sulho, Tapani, lähti tänä syksynä takaisin kuluttamaan koulun penkkiä maisteritutkinto tavoitteena. Naputtelen meistä vielä erikseen ihan oman postauksen, sillä mikäs sen mukavampaa kuin itsestään puhuminen, heh-heh.

 



Olen myös aloittanut puvun metsästämisen ihan käytännössä ja käynyt sekä Lovebirdsissä että Zazabellassa ihan kokeilemassa valkoisia unelmia. The mekkoa ei ehkä vielä löytynyt mutta etenkin jälkimmäisessä oli useampi oikein hyvä kandidaatti. Näistäkin vielä lissää myöhemmin.

 

Niin paljon kirjoitettavaa, niin vähän aikaa! Onneksi kohta on jo joulu (ai niin siihenkin pitäisi jotenkin valmistautua...) ja voin keskittyä ihan täysipäiväisesti syömään nukkumaan  bloggaamaan!