Ohi on!

Niin ne vaan meni hujauksessa häät, joita suunnittelin ja stressasin vaikka millä mitalla. Onneksi juhlat olivat juuri kaiken vaivan arvoiset ja käteen jäi sormuksen lisäksi ihan valtavan paljon ihania muistoja.



Täydenkuun Kuva

Hääviikko oli sen verran kiireinen, etten ehtinyt edes ajatella koko blogia saati tänne päivittää. Pari pientä kriisiäkin tuli eteen mutta kirjoittelen niistä myöhemmin. Onneksi tässä vaiheessa niille voi jo alkaa hieman naureskella.

 

Nyt ollaan maanantaista asti latailtu akkuja Dubrovnikissa Kroatiassa minihäämatkalla. Kyllä tuli tarpeen! Olen niin tyytyväinen, että Tapani (äääk, sitähän ei muuten voikaan enää sanoa Sulhoksi!) keksi haluta reissuun heti juhlien jälkeen.  Ettei ihan pelkäksi lötköttelyksi ja liian tylsäksi menisi niin on tässä saanut jo jännäillä, miten päästään kotiin perjantaisen lakon takia. Onneksi ainakin toistaiseksi Finskin ulkomaanlentoja ei ole peruttu. Sormet vaan ristiin, sillä vaikka auringosta on kiva nauttia niin meillä on ensi viikonloppuna neljään R&A-leffaan liput ja niihin olisi kiva ehtiä!

Häiden valokuvaus

Jos jokin asia on hääfoorumeita ja Facebookin hääryhmää seuranneena tullut selväksi niin se, että juhlien valokuvaukseen kannattaa panostaa. Päivästä, jonka eteen on nähty valtavasti vaivaa ei oikeastaan jää käteen muuta kuin muistoja (ja noh, sormus tietty) ja niiden virkistämiseksi on varmasti kiva olla muutakin kuin suttuisia pokkarikamerakuvia tai Instagram-päivityksiä.

 

Omat kriteerini valokuvaajan valinnalle olivat melko selkeät. Halusin, että kuvaajalla on huomattavasti aiempaa kokemusta häistä ja mielellään jopa dokumentaarisella otteella kuvaamisesta. Lisäksi portfolion kuvien piti tietenkin miellyttää niin tyylillisesti kuin fiiliksenkin perusteella sekä minua että Sulhoa. Jos totta puhutaan, en ehtinyt kovinkaan monen hääkuvaajan sivuja selata kun iskin silmäni Täydenkuun Kuva -nimiseen yritykseen.



© Täydenkuun Kuva



© Täydenkuun Kuva

 

© Täydenkuun Kuva



© Täydenkuun Kuva



© Täydenkuun Kuva

Täydenkuun Kuvan taustalla on pääkaupunkiseudulla toimiva, dokumentaariseen hääkuvaukseen erikoistunut kuvaajapariskunta Reetta ja Niko. Pidimme heidän kanssaan eilen palaverin Suomenlinnassa ja kävimme läpi niin päivän aikataulua kuin kuvauslokaatioita. Olin  valtavan ilahtunut ja vaikuttunut erityisesti siitä, miten kuvaajat lähtivät heti ideoimaan, minkälaisia kuvia eri tiloissa ja paikoissa voisi ottaa. Molemmat olivat myös rentoja ja mukavia tyyppejä, mikä helpottaa ainakin tämän kuvausjännittäjän mieltä huomattavasti!

 

Lisää Täydenkuun Kuvan otoksia ja infoa löytyy yrityksen nettisivuilta tai blogista. Eilisen keskustelumme perusteella ainakin tämä kesä on ollut Reettalla ja Nikolla kiireistä aikaa, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jos haluat heidät dokumentoimaan hääsi!

Juhannuspuuhia

Vanha kansanviisaus sanoo:

Jos katsoo juhannusyönä kaivoon ja näkee siellä tulevan miehensä

niin hukkunuthan se on, perkele.
 

Pidetäänpä siis niistä sulhoista ja muista turrukoista huolta juhannusta juhliessa! Itsehän jätin ovelasti omani kaupunkiin töihin kartuttamaan hääbudjettia ja karkasin muutamaksi päiväksi huitomaan hyttysiä kaverini mökille. Ei huono! 





Brace yourselves, tourists are coming

Hääsuunnitteluiden alkumetreiltä asti on ollut selvää, että me ei lähdetä häämatkalle. Tai siis, lähdetään kyllä mutta vasta loppuvuodesta 2016. Sulhon bestman viettää silloin hääjuhlaansa Filippiineillä ja kun nyt joka tapauksessa ollaan sinne suunnalle lähdössä niin ajateltiin yhdistää omakin häämatkamme samaan syssyyn. Häihin saa tuhraantumaan sen verran paljon riihikuivaa, että oikeastaan parempi oikeastaan, että jää hyvin aikaa kasvattaa budjettia. Ja mikäs sen kivempaa kuin pari päivää rentoutua kotona kissat kainalossa kaiken hösäämisen jälkeen.

Ja p*skat me mitään yli vuotta häämatkaa odotetaan. :D

Sulho ilmoitti jokin aika sitten varanneensa meille majoituksen Dubrovnikista häiden jälkeiselle viikolle. Oltiin jo kyllä vähän alustavasti arvottu, että jos nyt sitten kuitenkin lähdettäisiin pikkureissulle heti häiden jälkeen ja melkein ostettu liput Budapestiin Hulluilta päiviltä mutta jääty sitten vielä miettimään asiaa. Ilmeisesti päätöstä junnasin vain minä ja Sulho oli jo päättänyt, että nyt mennään eikä meinata. Mikäs siinä, en valita! (No vähän kyllä valitin kun en saanut päällepäsmäröidä tässäkin asiassa mutta lepyin kyllä nopeasti.)

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Sininen meri ja auringossa köllöttely, ah! <3

 

Voi olla, että olen myös hiukan mehuissani siitä, että Game of Thrones -sarjaa on kuvattu Dubrovnikin vanhassa kaupungissa ja läheisellä Lokrumin saarella (siksipä myös postauksen otsikon viittaus). Fanitan kyllä sarjaa enemmän kirjoja mutta onhan se ihan kiva päästä käpäilemään Kuninkaansatamaan ja Qarthiin. Ja vielä häämatkallaan! (Joskaan hääthän ei kyseisessä tarinassa noin keskimäärin ole kauhean hilpeitä tapahtumia olleet...)

 

Kuva

Mistä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen. Tällä hetkellä to do -listan kärjessä on kutsujen suunnittelu ja tilaaminen. Tajusin myös, että eihän niitä kutsuja voi lähettää ellei vihkipaikkaa ole lyöty lukkoon. Olin jotenkin kuvitellut, että sitähän voi käydä vähän etsiskelemässä kesän aikana mutta vieraille olisi kuitenkin varmaan ihan kiva ilmoittaa jo kutsussa, missä se seremonia hoidetaan. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin pistää kutsuun vain joku yhteinen kokoontumispaikka, josta esim. kaaso tai bestman käy porukan noukkimassa. Tämä voisi olla hyvä ajatus siinäkin mielessä, että sateen sattuessa joudutaan hoitamaan homma juhlapaikalla. Noh, ehkä tätä voi vielä pari viikkoa mietiskellä... 



Mitä jos sittenkin teemahäät?

Pari viikkoa kiusannut pöpö on nyt nujerrettu ja eilen uskalsin pitkästä aikaa ihan jumppaan asti. Pelkäsin, että tauon jälkeen on paikat ihan kipeinä mutta onneksi ainakaan vielä kroppa ei ole alkanut kiukutella.

Flunssan takia ei ole ihan hirveästi tullut puuhattua hääasioitakaan, mitä nyt buukkasin meille trubaduurin ja pohdiskelin vähän musiikkiasioita muutenkin. Sulhokin oli kuulemma lähettänyt save the date -tekstarit kavereilleen, jotka aikoo kutsua. Siitä tulikin sitten mieleen taas yksi isoa asia, joka on vielä ihan täysin auki, nimittäin kutsut. Niitä varten taas pitäisi ehkä alkaa miettiä, minkälaista fiilistä häihimme haluamme (l. minä haluan).

 

Sulho oli alun perin sitä mieltä, ettei välttämättä halua häitä lainkaan. Sain onneksi miehen mielen muuttumaan, joskin parilla vaatimuksella: pienet juhlat, ei teemabileitä. Ensimmäisen vaatimuksen kanssa jouduin vähän nieleskelemään pettymystä mutta jälkimmäisen kanssa olen ihan fine. Hääthän on jo itsessään teemabileet, joten miksi siihen pitäisi sotkea mitään ylimääräistä? Toisaalta teeman valitseminen helpottaa varmasti niin kutsujen, muiden paperituotteiden kuin koristelunkin suunnittelussa. Luulen kuitenkin, että meidän tapauksessa tähän riittävät värit, joiden pohjalta noita elementtejä lähdetään miettimään.



Näillä mennään.

Aloin kuitenkin pohdiskella, että mitäpä jos sittenkin. Elokuvateemaiset, merihenkiset tai industial-

estetiikalla maustetut häät olisivat ainakin tämän morsion mieleen ja toisivat varmasti lisäarvoa myös vieraille. Nämä kun on kuitenkin jo nähty, upeasti toteutettuina ja dokumentoituna vieläpä, olisi hauska keksiä jotain erilaista. Tässä pari vaihtoehtoa, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen.

 

Tiede-/nörttiteema

Let's face it, me ollaan Sulhon kanssa aika nöröjä. Kaivelen työkseni nenääni labrassa ja ihmettelen mikä niissä kokeissa taas meni pieleen. Sulhokin haaveilee päätyvänsä isona kemistin hommiin. Kotona möllötetään toinen tietokoneen edessä ja toinen (= minä) sohvalla xboxin ohjain kourassa. Vihkisormuksiinkin on kaiverrettu IRC-komento. Tämä teema sopisi siis meille paremmin kuin hyvin. Jos nyt ei ihan halua labratakeissa mennä naimisiin niin teeman voisi tuoda helposti esiin paperituotteiden ohella esimerkiksi kattauksessa, koristelussa ja miksei kakussakin.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Bunsen-vaahtiksia omnom! Kuva

 

Pelaajanörttipuolta saisi häihin helposti mukaan musiikin kautta. Ainakin tällaiselle Final Fantasy -fanille tämä, tämä, tämä ja tämä biisi ovat sen verran tärkeitä, että liittäisin ne mielelläni myös häihini. Portal-intoilijoiden (joita emme tosin ole) kakku olisi tietenkin companion cube.

 

The cake is a lie. Kuva

 

Supersankari-/sarjakuvateema

Joillekin prinssi Uljas vaan on liian lälly ja unelmien mies on pikemminkin naamioitu, spandex-asuinen supersankari. Tai sitten ei. Joka tapauksessa sarjakuvateemasta varmasti revittyä loputtomasti huvia myös häitä järjestäessä.
 

Kuva



Kuva

 

Kuva



Kuva

Kuva

Ihan kokolateksiin ja viittaan en mekkoani vaihtaisi mutta esimerkiksi sukkanauha tai kengät voisivat hyvin mukailla teemaa. Myös photobooth, jos sellainen on juhliin tulossa, on varsin ilmeinen paikka, johon teeman voi ujuttaa minimivaivalla.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Ihan näin pitkälle en tosin teema vetäisi, mutta kukin tyylillään:

 

Kuva

Nytpä kävikin niin, että kuvia selatessani sytyin aika paljon ajatukselle mittapullojuomalaseista ja bunsenvaahtiksista supersankarikutsuista puhumattakaan, tuuliviiri kun olen. Milläköhän sitä saisi Sulhon muuttamaan (taas) mielensä...

Vielä yksi polttarihaaste

Minä kun kerran muutkin!

Well tied knot -blogin Emma haastoi minutkin mukaan Marijan hauskaan polttarihaasteeseen. Alan olla vähän myöhässä tämän kanssa mutta niinpä olen aika usein muutenkin. En ole juurikaan miettinyt koko polttareita, sillä ne saavat mielestäni ihan luvan kanssa olla yksi niistä harvoista häihin liittyvistä asioista, joiden järjestelyyn en osallistu lainkaan, mitä nyt ehkä vieraslistan verran.

1. Kuka on vastuussa polttareideni järjestämisestä?

Kaasot, osallistujien avustuksella toki. Olen itse asiassa jo ennen kuin koko häistä oli tietoakaan skumppapäissäni vannottanut yhtä kaasoistani järjestämään minulle eeppiset polttarit, jos koskaan alkaa näyttää siltä, että olen menossa naimisiin.

2. Ketkä osallistuvat polttareihini?

Varmaankin samat Suomessa asuvat kaverini, jotka olen kutsumassa häihinkin. Tästä oli itse asiassa keskustelua fb-ryhmässä jonkun pohdiskeltua voiko polttareihin kutsua kavereita, joita ei aio kutsua häihin. Jos häistä on tulossa erityisen pienet tai kavereita kutsutaan muutenkin vähän niin miksei. Itse tosin haluan juurikin ne parhaimmat kaverit mukaan häihin ja myös polttareita olisi kiva viettää saman jengin seurassa. Lisäksi tuli mieleen, että omalla listallani on pelkkiä naisia mutta jos läheisiin ystäviini kuuluisi miehiä, olisivat hekin ilman muuta mukana polttareissa.

3. Mitä odotan polttareiltani?

En ole itse asiassa koskaan ollut polttareissa, joten kaikki odotukseni perustuvat mielikuviin. Toivoisin rentoa ja hauskaa päivä yhdessä ystävien kanssa sekä kunnon irtiottoa hääjärjestelyistä.

 

4. Millaista ohjelmaa polttareissani on?

Bull Mentulaa, rahkahaastetta ja penkkipunnerrusta! No ei sentään. Pidän urheilemisesta, joten olisi mahtavaa, jos ohjelmassa olisi jotain liikunnallista. Kävin jonkin aikaa sirkuskoulussa ja suosikkejani olivat ehdottomasti trapetsi ja nuorallakävely, joten ehkä joku rengastrapetsi- tai ilmajoogatunti voisi olla hauskaa. Tai jousiammunta, bollywood-tanssi tai heppailu. Tai riippuliito! Noh, tuli varmaan selväksi, että hauskaa aktiviteettia, johon kaikki pääsisivät osallistumaan. Lisäksi vähän ruokaa, vähän juomaa ja ehkä vähän kreisibailausta niin oon ihan valmis jättämään neitielämän taakseni.

 

5. Mitä en halua polttareiden sisältävän?

Benji-hyppy. Ei mistään hinnasta. En pelkää mitenkään kuollakseni korkeita paikkoja mutta olen ihan kauhuissani ajatuksesta, että niskani napsahtaa katki siinä vaiheessa kun naru nykäisee takaisin. Eli joo ei. Lisäksi minkään sortin nolaaminen tai hassut vaatteet eivät kiinnosta yhtään, saati myyntihommat.

 

Laitan hyvän toki kiertämään ja haastan seuraavat blogit mukaan:

 

Purppurasade

Punatulkun häät

 

Voipi olla, että toinen tai molemmat on haastettu jo kertomaan polttariunelmiaan mutta tuleepahan lisäpainetta osallistua. ;)

Tilannekatsaus tammikuulta

Sinne hujahti sitten se tammikuu. Olen työstänyt hiki hatussa ensimmäistä artikkelikäsikirjoitustani ja sekös vasta onkin ollut raastavaa puuhaa. Onneksi esikoinen on nyt lentänyt pesästä eikä tässä vaiheessa voi kuin odotella tuleeko se raukka bumerangina takaisin. Lisäksi ollaan majoitettu nelisen viikkoa ulkomailta Suomeen opiskelemaan tullutta kaveriani sohvallamme, mikä tuntui alun perin hyvältä idealta mutta osoittautui niin parisuhteen kuin hermojenikin kannalta melko rankaksi. Onneksi kaverilleni löytyi vihdoin oma kämppä ja päästään taas kekkaloimaan täällä alasti hengailemaan ihan keskenään. <3

 

Sulho yllätti aamupalalla. Itse tehdyt, lämpimät sämpylät, omnom!

Päästiin yllätyskalakylpyyn Kampissa. Kutitti mutta oli myös aika hauskaa. Myöhemmin kuulin, että lienee myös semi eäinrääkkäystä kyseinen homma, nyyhk. :(

Tuntuu, että kaiken muun kiireen ja stressin keskellä hääjutut ovat olleet vähän holdilla mutta kun tarkemmin asiaa pohdiskelin niin on tässä kaikenlaista tapahtunut. Ollaan käyty häämessuilla, ostettu vihkisormukset, varattu hotelli hääyöksi, varattu vihkijä, valkattu valokuvaaja(t), pohdittu bändiasiaa, käyty sovittamassa Sulholle pukua, vaihdettu muutama sana häämatkasta ja ostettu ensimmäiset tilpehöörit eli kaksi kappaletta hanallisia booliastioita Clas Ohlssonilta. Näistä kaikista (paitsi ehkä juomatonkista) aion varmasti kirjoitella vielä tarkemmin. Minulla on myös muutama postausaihio takataskussa, joten stay tuned!

 

Näitäpä olen haukkana vahdannut fb-kirppiksellä jo jonkun aikaa mutta jostain syystä pönikät menevät aina nenän edestä ja/tai sijaitsevat jossain perähikiällä, josta niitä tällainen autoton kaupunkilaispelle ei saa haettua. Onneksi Clasulta löytyi ja kaksin kappalein vieläpä! <3

Kaiken bloggaamisen, ystävänpäivätreffien ja töiden ohjella helmikuussa pitäisi varmaan alkaa vihdoin pähkäillä kutsuja ja tietenkin tehdä lopullinen lista kutsuvieraista. Emme aio lähettää save the date -kortteja mutta olemme hienovaraisesti vihjailleet jo päivämäärästämme ns. varmoille vieraille. Lisäksi puhuimme ohjelmanakin napanneen kaasoni kanssa siitä, että pitäisi istua alas ja ihan tosissaan alkaa miettiä päivän kulkua ja juhlan ohjelmapuolta. Ei tässä ainakaan aika pitkäksi tule käymään! Onneksi häihinkin on sentään  ruhtinaalliset 7,5 kuukautta aikaa, joten ihan hirveä paniikkikiire ei vielä ole. Terv. Se, joka nuolaisi ennen kuin tipahti.

 

Missäs vaiheessa muilla morsioilla/sulhioilla on olleet tässä vaiheessa suunnitelmat? Aika monella tuntuu olevan häät reippaasti ennen meitä, joten tuo rajapyykki lienee myös aika monella jo ohitettu.

Dreaming of a white but not Christmas

Elämässä tulee (toivottavasti) vain yksi mahdollisuus pukeutua kokovalkoiseen prinsessamekkoon. Aion toki ottaa tästä tilaisuudesta kaiken irti mutta toisaalta hirvittää ajatella, että iskisin yhden päivän käytössä olevaan kolttuun kiinni tuhansia euroja. Elättelen erityisesti toivoa siitä, että sattuisin löytämään silmääni miellyttävän prinsessaunelman jostain käytettynä. (Saa vinkata jos kaapistasi löytyy noin kokoa 38 oleva kolttu vailla uutta omistajaa!)

 

Minkälaisesta puvusta sitten haaveilen? Pienillä hihoilla tai dekolteen peittävällä pitsillä sekä sweetheart-pääntiellä varustetusta A-linjaisesta tylliunelmasta, jossa voi hyvin olla tai olla olematta strassivyö. Ehdoton kammotukseni on merenneitohelma, sillä takapuoleni on riittävän leveä jo valmiiksi enkä todellakaan toivo sitä korostettavan yhtään enempää.

 

Kuva

Kuva

Kuva

Toisaalta käytyäni sovittamassa pukuja parissa liikkeessä ajatukset ovat hiukan muuttuneet alkuperäisistä unelmista. Ehkä puvussa voisi sittenkin olla jonkinlainen leveähkö vyö (sanotaanko sitä smokkivyöksi?) tai vyötärö voisi olla tiputettu.



Kuva

Kuva

Kuva

Jälkimmäisessä puvussa on ehdottomasti liikaa blingiä mutta malli on ihana. Huomasin tosin pukuja sovittaessani, että vaikka malli olisi kuinka ihana tahansa, jos kimalletta on liikaa mekko tuskin pääsee jatkoon siitä huolimatta, että se olisi mahdollista tilata ilman paljetteja.

 

Olen menossa kaasoni mukaan iltapuvun lyhennykseen ja ajattelin samalla tutkailla kyseisen liikkeen hääpukuvalikoimaa. Lisäksi varasin ensi viikonlopuksi myös ajan Stockmannille pukujen sovitukseen. Stockan edustamia merkkejä ovat ainakin Pronovias, Ladybird sekä Lilly, joista erityisesti viimeisen muutamaan malliin olen kovin ihastunut. Edellisistä kuvista varmaan muuten huomaa, että Mori Lee on aika lähellä sydäntäni mutta en uskalla edes sovittaa kyseisen merkin pukuja, sillä budjetti todennäköisesti räjähtäisi käsiin, jos menisin rakastumaan sellaiseen.

 

Onneksi en ole puvun kanssa ihan tyhjän päällä ja minulla on jo mielessä kolme mahdollista vaihtoehtoa. Harmi vain, että siinä on kaksi liikaa. ;)

 

Nytpä siirryn mekkounelmista zombie-viihteen pariin ja pistän Walking Deadin pyörimään. Mukavaa sunnuntaita!

Kenkähaaveita

Olen jo pitkään haaveillut hankkivani Minna Parikan kengät. Häihin nyt tulee palamaan muutenkin sen verran pätäkkää, että siinä konkurssissa muutaman satasen uhraaminen hyviin kenkiin ei pitäisi tuntua juuri miltään. Tai näin ainakin yritän itselleni (ja Sulholle) uskotella. Ihan käytännön kannalta Parikan kenkiä on kehuttu erityisen mukaviksi jaloissa koroista huolimatta, mikä on tietenkin iso plussa hääpäivää ajatellen.

 

Unelmieni malli on joko Jodie (eli se "perusmalli") tai Little Lulu. Puvun kohdalla hyväksyn sen, että siihen tulee pukeuduttua vain kerran mutta kengät tahdon käyttöön myös myöhemmin. Tästä syystä en hyvin suurella todennäköisyydellä tule hankkimaan valkoisia vaan mustat kengät. Lisäksi kengissä on ehdottomasti oltava umpikärjet, sillä jostain syystä avokärkiset tai peeptoe-malliset jalkineet tuntuvat usein hiertävän minulla todella kipeät rakkulat varpaisiin.

Jodie. Kuva

Little Lulu. Kuva

Tänään kauppareissulta tarttui mukaan Häät-lehti ja satuin bongaamaan sieltä yllättävän haastajan edellisille ihanuuksille. Kyseessä ovat Harriet Wilden Peony-avokkaat. Tässä menevät nyt kyllä molemmat kengille asettamani kriteerit (musta väri ja umpikärjet) ihan nurin mutta katsokaa nyt miten upeat ne on!

Kuva


Harriet Wilden kokoelmassa näytti olevan muitakin aika upeita kenkiä mutta nämä ovat ehdottomasti omat suosikkini.

 

Toisin kuin tilan kanssa kenkiä en kuitenkaan uskalla ostaa sovittamatta. Jalkani on suurin piirtein koko 37,647, mikä hankaloittaa erityisesti sopivien korkokenkien ostamista. Useimmiten koko 37 puristaa ja 38 lonksuu/putoaa jalasta. Olisikohan kyseisen suunnittelijan kenkiä myynnissä jossain suomalaisessa liikkeessä? Kenkiensovitusreissu Lontooseen toki kiinnostaa mutta ei oikein sovi tämän tuhkimon budjettiin tällä hetkellä.

 

Tai sitten pitäydyn alkuperäisessä suunnitelmassani ja panostan suomalaiseen designiin. Ei huono sekään vaihtoehto.

Hei me mennään naimisiin alle vuoden päästä lauantaina...

Päässä pyörii miljoona asiaa, joista haluaisin kirjoittaa mutta en saa lauseen lausetta suollettua ruudulle. Itsesensuuri, huspois! Tai ei sentään, kyllä sitä joku roti täytyy säilyttää. Aion kyllä aikanaan pitää tätä blogia ihan omalla naamallani, joten sitä suuremmalla syyllä lienee parasta pitää pahimmat kiukuttelut ja napinat näppäimistön tällä puolella. Vai?

Asiaan.

Vaikka kihlautumisestamme on vasta noin 1,5 viikkoa olemme saaneet jo valittua sekä hääpäivän että varattua paikan. Juhliamme kilistellään 12.9.2015 Suomenlinnassa Myllysalissa. Logistisesti paikka saa karvat pystyyn jo nyt mutta toisaalta halusin ehdottomasti hääpaikan meren lähettyviltä ja muissa vaihtoehdoissa tunnuttiin myyvän tässä vaiheessa eioota. Paljastan tässä nyt tietämättömyyteni mutta minulle oli ihan valtava shokki, että häiden järjestelyssä vuosikaan ei välttämättä riitä, jos halajaa pitää juhlansa elokuisena lauantaina järkevällä budjetilla. Mitämitämitä?! Noh, onneksi Myllysali sattui olemaan vapaana viimeisenä toivelistamme päivänä, joten pidetään sitten syyshäät!

Kuva


(Muistin taas miksi kyllästyin aiemmin blogin pitämiseen. Miksi näiden kuvien lisäämisen pitää olla  näin raastavaa?!)

Kuvissa tila näyttää ihanan valoisalta ja rakastan noita ikkunoita! Olen yrittänyt kaivella kuvia Myllysalissa järjestetyistä häistä ja yhden setin löysinkin. Sen selaamisen mukana tipahti kivi sydämeltä, sillä hyvin ovat bibikset näyttäneet onnistuneen eikä paikka ole ihan superahdas. Meille on tulossa "vain" noin 50 vierasta eikä tuonne paljon enempiä mahtuisikaan mutta tilaa pitäisi keksiä vielä bändille ja noh, olisi se kai ihan mukavaa mahtua liikkumaankin. Varmaan olisi ollut hyvä idea käydä katsomassa paikkaa eikä ostaa sikaa säkissä mutta näillä mennään!

 

Hääpaikan varaamisen lisäksi olen aloittanut cateringien pommittamisen tarjouspyynnöillä. Näistä saan varmasti kirjoitettua ihan oman postauksen tulevaisuudessa mutta täytyy tässä vaiheessa sanoa, että huhhuh. Sanoisin, ettei hääpäivämme voi mitenkään olla kesän suosituimpia mutta nyt jo useampi firma on ilmoittanut olevansa buukattuna. Eniten harmittaa Picantinan missaaminen, sillä tarjouspyyntööni vastannut henkilö vaikutti supersympaattiselta!

 

Edellä mainittujen kriittisten tehtävien ohella olen toki myös selaillut mekkoja, katsellut kampauksia ja ihan vain yrittänyt totutella ajatukseen, että olen ihan oikeasti menossa alle vuoden päästä naimisiin. Jouduin viemään kihlasormukseni vielä takaisin kultasepälle venytettäväksi, joten sekään ei ole sormessa muistuttamassa siitä, että nyt on tosi kyseessä. Onneksi töissä on ollut aika kiire, joten en ole ehtinyt liikaa miettiä asiaa.

Aaargh, no nyt! Onnistuin melkein tuhoamaan koko merkinnän ennen sen julkaisemista! Katsotaan päättyykö tämän blogin taru ennen aikojaan vai riittävätkö bloggarinnan hermot maaliviivalle asti...