Häätilpehööreistä tärkein

Miten sitä onnistuukin pienistä, häiden onnistumiseen tuskin vaikuttavista asioista ottamaan itselleen paineita? Olisi varmasti hyödyllisempää varmistaa, että saadaan auto kuljetettua saarelle tai sopia cateringin kanssa palaveriaika kuin soitella konditoriaan kakun väristä ja korkeudesta. Toisaalta nämä ovat toki tärkeitä seikkoja, sillä kuinka muuten sitä osaisi valita häätilpehööreistä tärkeimmän eli täydellisen kakkukoristeen.

Alusta asti on ollut harvinaisen selvää, että kaiken maailman humoristiset pirttihirmukoristeet ja viivitjawagnerit ovat poissa laskuista. Kuten erilaisia kutsumalleja, selailin tuntitolkulla erilaisia vaihtoehtoja kakkukoristeelle. Esimerkiksi Etsystä niitä löytyy kyllä varmasti jokaiseen makuun. Jopa niinkin paljon, että meinasi valinnanvaikeus iskeä.



Kuva



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Oma ehdoton suosikkini olivat nuo jälkimmäisen kuvan kisut. Niille olisi kuitenkin tullut hintaa sen verran paljon (pelkät kissat 65$ ja päälle vielä postit + mahdollisesti tullit), että luovuin ajatuksesta. Seuraavana jonossa oli siluettipariskunta mutta aloin hieman jänistää ulkomailta tilaamista, sillä en ihan luottanut siihen, että paketti ehtii ajoissa perille ja vielä ehjänä kaiken päälle.

Kutsujen aiheuttamassa diy-hurmoksessa olin jo harkinnut niinkin villiä ideaa kuin 3D-printtaamista kun satuin Facebookissa törmäämään PS Puistoon. Pistin heille noin viikko sitten tiedustelua olisiko haluamaani malliin mahdollista tehdä muutoksia. Vastaus tuli todella nopeasti ja niinhän siinä sitten kävi, että valmis koriste kolahti äsken postiluukusta.

 

 

Enpä voisi paljon tyytyväisempi olla! Vaikka kyseessä on suomalainen käsityö, hinnat eivät mielestäni ole mitenkään järjettömiä, sillä esimerkiksi Etsystä tilaamalla olisin todennäköisesti maksanut suurin piirtein saman verran. PS Puistolla ei ilmeisesti toistaiseksi ole muita nettisivuja Facebook-profiilin ohella mutta viimeisimmän päivityksen perusteella sellaiset ovat tuloillaan.

Niin ja mainittakoon nyt vielä, että kyseessä ei ole maksettu mainos vaan ihan henkilökohtaisesti tyytyväisenä asiakkaana haluan suositella kyseistä puljua muille kakkukoristetta metsästäville morsioille.

Rakkautta ilmassa

Vihkitilaisuutemme tulee todennäköisesti olemaan ulkosalla, jos vain sää antaa myöten. Suomenlinnassa on kuitenkin se ongelma, että vaikka itse tilaisuuden järjestäminen onnistuu kunhan siitä ilmoittaa etukäteen hoitokunnalle, ei minkäänlaisten katosten tai muiden rakennelmien pystyttäminen ole sallittua. Olisi kuitenkin kiva merkitä rikostapahtumapaikka jotenkin ja jostain syystä olen kovasti mieltynyt ajatukseen ilmapalloista.



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Ilmapalloihin liittyy myös se pieni riski, että niistä tulee helposti mieleen lastenkutsut, mikä taas ei tietenkään häiden tapauksessa ole toivottua. Lisäksi foliopallot, kaikenlaiset tekstit ja eritoten pyllysydänilmikset ovat mielestäni jossain määrin mauttomia. Pari jättipalloa silkkinauhoilla ja ehkä tasseleilla istuvat paremmin omiin mieltymyksiini.

Lisäksi palloja voisi hyvin käyttää myös potrettikuvissa. Tosin pelkään hieman, että saarella tuulee sen verran kovaa, että tämä jää haaveeksi. 

Kuva

Kuva

Kuva

Tai toisaalta, jos tuuli tuivertaa eikä poseeraaminenkaan huvita niin myös morsiamen ja sulhasen korvaaminen heliumtäytteisillä onnistuu.




Kuva

Kuva

Veil me up, Scotty!

Sain pari sen verran painavaa kehotusta päivittää blogia, että pakkohan sitä oli tulla tänne raapustelemaan. Kutsu-urakka on edelleen pahasti levällään, vihkipaikkaa ei ole varmistettu ja voisi kai noita suodatinpussiruusujakin väkerrellä lisää. Omia hääsuunnitelmia hidastaa myös se, että sain kutsun ystäväni häihin Japaniin ensi keväälle ja olen jo sormet syyhyten selaillut lentoja kutsujen näpräämisen sijasta.

 

Vaikka vähän tuntuukin siltä, että homma junnaa paikallaan niin ainakin yksi asia on nyt hoidossa. Hankin nimittäin hunnun. Take this waltz -hääblogin Leena sattui pohtimaan asiaa juuri sopivasti (hyvin muuten pohtikin, lukekaa, jos yhtään huntuhistoria kiinnostaa) ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kuten Leena, myös minä yskin aluksi mielikuvalle puhtoisesta neitsytmorsiamesta, joka talutetaan sokkona teuraalle  alttarille. Onneksi google-sormeni ovat nopeat ja tehokkaat, joten aika nopeasti kävi selväksi, että hunnulla on alun perin ollut hieman eri merkitys.

 



Kuva





Kuva

 

Kuva
 

Kuva

Morsmaikut tuossa edellä eivät siis suinkaan siveyttään itseään verhoa vaan fiksuina naisina suojautuvat pahoilta hengiltä. Lisäksi järjestettyjen avioliittojen tapauksessa on tietenkin ollut kätevää, ettei sulhanen pääse säikähtämään morsoa ennen kuin vihkiminen on suoritettu. Sulho on mua onneksi tässä jo jonkin aikaa katsellut karkamatta, enkä ehkä näe henkiä omalla kohdallani kovin suurena uhkana mutta parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi täytyyhän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja olla morsian oikein urakalla.

 

Kuva

Testasin hääpukuani sovittaessani paria erilaista huntua, joista rättimalli tuon edellisen kuvan hengessä miellytti omaa silmää pitsireunaista enemmän. Yli sadan euron hinta pari tuntia päässä pidettävästä rievusta (nii mites se tonni siitä puvusta...) kuitenkin kirpaisi aika pahasti, joten päädyin kytistelemään naamakirjan hääkirppareille. Ja hyvä niin, sillä bongasin sieltä tylli-ihanuuden, joka on tosin vielä toistaiseksi hieman liian pitkä, kevyet 270 cm, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla telkkarista tulleen Frendien ekan jakson ja hääbarbien innoittamana piti iskeä se heti pään päälle töröttämään.

  

 

"Tapsu kyllä siitä ihan hyvä tulee", sanoi äitini Sulholle nähdessään tämän kuvan. Mitäköhän lie tarkoitti...

 Jos ei jumppavaatteet ja kuvien kämälaatu niin viimeistään taustapyyhkeet ja avonaiset kaapinovet kruunaavat hääblogieleganssin. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että mekon kanssa vähän kevennettynä ja oikeaan kohtaan eli niskaan aseteltuna huntuhomma menee ihan nappiin.

Tuo oma valintanihan on aika perinteinen mutta olisi kiva kuulla, jos joku toinen morsian on uskaltautunut/aikoo uskaltautua laittamaan päähänsä jonkun vähän modernimman hunnun!

Tilannekatsaus tammikuulta

Sinne hujahti sitten se tammikuu. Olen työstänyt hiki hatussa ensimmäistä artikkelikäsikirjoitustani ja sekös vasta onkin ollut raastavaa puuhaa. Onneksi esikoinen on nyt lentänyt pesästä eikä tässä vaiheessa voi kuin odotella tuleeko se raukka bumerangina takaisin. Lisäksi ollaan majoitettu nelisen viikkoa ulkomailta Suomeen opiskelemaan tullutta kaveriani sohvallamme, mikä tuntui alun perin hyvältä idealta mutta osoittautui niin parisuhteen kuin hermojenikin kannalta melko rankaksi. Onneksi kaverilleni löytyi vihdoin oma kämppä ja päästään taas kekkaloimaan täällä alasti hengailemaan ihan keskenään. <3

 

Sulho yllätti aamupalalla. Itse tehdyt, lämpimät sämpylät, omnom!

Päästiin yllätyskalakylpyyn Kampissa. Kutitti mutta oli myös aika hauskaa. Myöhemmin kuulin, että lienee myös semi eäinrääkkäystä kyseinen homma, nyyhk. :(

Tuntuu, että kaiken muun kiireen ja stressin keskellä hääjutut ovat olleet vähän holdilla mutta kun tarkemmin asiaa pohdiskelin niin on tässä kaikenlaista tapahtunut. Ollaan käyty häämessuilla, ostettu vihkisormukset, varattu hotelli hääyöksi, varattu vihkijä, valkattu valokuvaaja(t), pohdittu bändiasiaa, käyty sovittamassa Sulholle pukua, vaihdettu muutama sana häämatkasta ja ostettu ensimmäiset tilpehöörit eli kaksi kappaletta hanallisia booliastioita Clas Ohlssonilta. Näistä kaikista (paitsi ehkä juomatonkista) aion varmasti kirjoitella vielä tarkemmin. Minulla on myös muutama postausaihio takataskussa, joten stay tuned!

 

Näitäpä olen haukkana vahdannut fb-kirppiksellä jo jonkun aikaa mutta jostain syystä pönikät menevät aina nenän edestä ja/tai sijaitsevat jossain perähikiällä, josta niitä tällainen autoton kaupunkilaispelle ei saa haettua. Onneksi Clasulta löytyi ja kaksin kappalein vieläpä! <3

Kaiken bloggaamisen, ystävänpäivätreffien ja töiden ohjella helmikuussa pitäisi varmaan alkaa vihdoin pähkäillä kutsuja ja tietenkin tehdä lopullinen lista kutsuvieraista. Emme aio lähettää save the date -kortteja mutta olemme hienovaraisesti vihjailleet jo päivämäärästämme ns. varmoille vieraille. Lisäksi puhuimme ohjelmanakin napanneen kaasoni kanssa siitä, että pitäisi istua alas ja ihan tosissaan alkaa miettiä päivän kulkua ja juhlan ohjelmapuolta. Ei tässä ainakaan aika pitkäksi tule käymään! Onneksi häihinkin on sentään  ruhtinaalliset 7,5 kuukautta aikaa, joten ihan hirveä paniikkikiire ei vielä ole. Terv. Se, joka nuolaisi ennen kuin tipahti.

 

Missäs vaiheessa muilla morsioilla/sulhioilla on olleet tässä vaiheessa suunnitelmat? Aika monella tuntuu olevan häät reippaasti ennen meitä, joten tuo rajapyykki lienee myös aika monella jo ohitettu.