Häätilpehööreistä tärkein

Miten sitä onnistuukin pienistä, häiden onnistumiseen tuskin vaikuttavista asioista ottamaan itselleen paineita? Olisi varmasti hyödyllisempää varmistaa, että saadaan auto kuljetettua saarelle tai sopia cateringin kanssa palaveriaika kuin soitella konditoriaan kakun väristä ja korkeudesta. Toisaalta nämä ovat toki tärkeitä seikkoja, sillä kuinka muuten sitä osaisi valita häätilpehööreistä tärkeimmän eli täydellisen kakkukoristeen.

Alusta asti on ollut harvinaisen selvää, että kaiken maailman humoristiset pirttihirmukoristeet ja viivitjawagnerit ovat poissa laskuista. Kuten erilaisia kutsumalleja, selailin tuntitolkulla erilaisia vaihtoehtoja kakkukoristeelle. Esimerkiksi Etsystä niitä löytyy kyllä varmasti jokaiseen makuun. Jopa niinkin paljon, että meinasi valinnanvaikeus iskeä.



Kuva



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Oma ehdoton suosikkini olivat nuo jälkimmäisen kuvan kisut. Niille olisi kuitenkin tullut hintaa sen verran paljon (pelkät kissat 65$ ja päälle vielä postit + mahdollisesti tullit), että luovuin ajatuksesta. Seuraavana jonossa oli siluettipariskunta mutta aloin hieman jänistää ulkomailta tilaamista, sillä en ihan luottanut siihen, että paketti ehtii ajoissa perille ja vielä ehjänä kaiken päälle.

Kutsujen aiheuttamassa diy-hurmoksessa olin jo harkinnut niinkin villiä ideaa kuin 3D-printtaamista kun satuin Facebookissa törmäämään PS Puistoon. Pistin heille noin viikko sitten tiedustelua olisiko haluamaani malliin mahdollista tehdä muutoksia. Vastaus tuli todella nopeasti ja niinhän siinä sitten kävi, että valmis koriste kolahti äsken postiluukusta.

 

 

Enpä voisi paljon tyytyväisempi olla! Vaikka kyseessä on suomalainen käsityö, hinnat eivät mielestäni ole mitenkään järjettömiä, sillä esimerkiksi Etsystä tilaamalla olisin todennäköisesti maksanut suurin piirtein saman verran. PS Puistolla ei ilmeisesti toistaiseksi ole muita nettisivuja Facebook-profiilin ohella mutta viimeisimmän päivityksen perusteella sellaiset ovat tuloillaan.

Niin ja mainittakoon nyt vielä, että kyseessä ei ole maksettu mainos vaan ihan henkilökohtaisesti tyytyväisenä asiakkaana haluan suositella kyseistä puljua muille kakkukoristetta metsästäville morsioille.

Kukkapalaveri floristin kanssa

Onnistuinpa sitten melkein kukkakälläämään itseni. Olin iloisesti jättänyt merkitsemättä kalenteriin tammikuussa häämessuilla sovitun tapaamisen floristin kanssa. Onneksi jonkinlainen pieni muistikuva asiasta oli jäänyt jonnekin takaraivoon ja tajusin alkaa ajoissa kaivella papereitani. Olin tietenkin jo alkuperäisen ajan päälle ehtinyt buukata muuta, mutta kukkakauppa ansaitsi ensimmäiset isot pisteet siitä, että palaverin siirtäminen sujui ongelmitta. 

Kuten aiemmin totesin, olen ihan totaalinen rähmäkäpälä kukkien kanssa. Yritä siinä sitten selittää floristille, mitä haluat kun kukkien nimistä ei ole mitään hajua ja Pinteres-appi puhelimessa ei suostu yhteistyöhön. Ihme kyllä, viesti meni läpi ja päästiin hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä haen. Floristi totesi jo alussa, että ruusun sijasta neilikan tekstuuri sopii ehkä paremmin yhteen harsokukan kanssa, mikä on kyllä ihan totta. Etenkin kun hakusessa on sellainen vähän rento ja boheemi tunnelma eikä mikään pönötysmeininki. 

Piti tietenkin sitten napata mukaan pari neilikkaa ja pari oksaa harsokukkaa ihaan vaan blogikuvitusta varten. ;)

Verinen, tikattu mies ja hempeät kontrastikukat. Sulho kolaroi pyörällä ja nyt jännitetään miltä korva näyttää häihin mennessä. Onneksi hiuksia riittää, jotenn niillä voi sitten piilotella ruttuja.

En kovasta googlen ja pinterestin rämppäämisestä huolimatta vielä onnistunut löytämään juuri toiveideni mukaista kimppua. Vähän harmillista, että kukkakaupassa ei ollut mahdollisuutta nähdä minkälaisia puskia he ovat morsiammille tehneet. Tavallaan ymmärrän perustelun, että kimput ovat aina henkilökohtaisia mutta kyllä se silti tuntuu vähän siltä, että ostan tässä sian säkissä. Mitäs jos neilikat ovat väärän värisiä, kimpuun on laitettu jotain, mitä en halua tai se on muuten vain vääränlainen? Kimppua olisi ilmeisesti hyvä käydä katsomassa häitä edeltävänä päivänä mutta vähän epäilyttää, saako sille enää tehtyä siinä vaiheessa mitään ihmeitä. Näköjään näistä kimppuhommistakin saa aika nopeasti kehitettyä uuden hääneuroosin...

Olen nyt tässä tuijotellut noita kukkia ja hyvältähän ne näyttävät mutta jostain syystä tuntuu siltä, että häissä pitäisi kuitenkin olla ruusuja. Kuulisin mielelläni mielipiteitä siitä, onko tuo harso+neilikka -yhdistelmä liian arkinen? 

Rakkautta ilmassa

Vihkitilaisuutemme tulee todennäköisesti olemaan ulkosalla, jos vain sää antaa myöten. Suomenlinnassa on kuitenkin se ongelma, että vaikka itse tilaisuuden järjestäminen onnistuu kunhan siitä ilmoittaa etukäteen hoitokunnalle, ei minkäänlaisten katosten tai muiden rakennelmien pystyttäminen ole sallittua. Olisi kuitenkin kiva merkitä rikostapahtumapaikka jotenkin ja jostain syystä olen kovasti mieltynyt ajatukseen ilmapalloista.



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Ilmapalloihin liittyy myös se pieni riski, että niistä tulee helposti mieleen lastenkutsut, mikä taas ei tietenkään häiden tapauksessa ole toivottua. Lisäksi foliopallot, kaikenlaiset tekstit ja eritoten pyllysydänilmikset ovat mielestäni jossain määrin mauttomia. Pari jättipalloa silkkinauhoilla ja ehkä tasseleilla istuvat paremmin omiin mieltymyksiini.

Lisäksi palloja voisi hyvin käyttää myös potrettikuvissa. Tosin pelkään hieman, että saarella tuulee sen verran kovaa, että tämä jää haaveeksi. 

Kuva

Kuva

Kuva

Tai toisaalta, jos tuuli tuivertaa eikä poseeraaminenkaan huvita niin myös morsiamen ja sulhasen korvaaminen heliumtäytteisillä onnistuu.




Kuva

Kuva

Kukkia ja kakkua

Hiljaisuus häähömppärintamalla kostautui ja näin viime yönä pitkästä aikaa hääpainajaista. Kaikki peruselementit mekkokatastrofista, vihkipaikkapulmista ja ongelmista vieraiden kanssa olivat toki mukana mutta taidettiin kuitenkin niistä huolimatta päästä naimisiin Sulhon kanssa, huh! Täytyy ehkä ottaa kuitenkin pieni ryhtiliike ihan varmuuden vuoksi, ettei tarvitse kokea öisiä kauhunhetkiä pian uudestaan.

Voi olla, että osasyyllinen uneen oli eilisiltainen kukkasavottani. Hankin jo joskus alkuvuodesta tarvikkeet suodatinpussiruusuihin, mutta en ole saanut itseäni niiden kimppuun aiemmin. Ensimmäisen kukan jälkeen olin vähällä heittää hanskat tiskiin mutta kun jaksoin vähän availla kukkia enemmän ja kihartaa terälehtiä reippaasti tuli ruusuista yllättävän aidon näköisiä! Vai mitäs tykkäätte?

Nämä pitäisi mahdollisesti vielä värjäillä ja varretkin on osittain päällystämättä, sillä kukkateippi pääsi loppumaan. Pitäisi myös keksiä, millä nuo tikkuvarret saa nätisti piilotettua mutta eiköhän näistä ihan kivat pöytäkoristeet saa väsäiltyä. Melkoinen hikipaja on kyllä edessä, sillä yhden kukan tekeminen ei ihan parissa minuutissa onnistu.

Jos joku innostui kukista niin hyvät ohje löytyy esimerkiksi täältä.

Käytiin myös viikonloppuna äidin kanssa mekkometsällä mutta ei tarjonta oli aika onnetonta. Ihan turha reissu ei kuitenkaan ollut sillä käytiin myös kakkukahveilla Konditoria pH 7:ssa, josta myös hääkakkumme tulee. Haluaisin kovasti valkoisen kakun ja siksi maisteluun päätyivät mansikka-jogurtti- sekä vadelma-valkosuklaakakut.

Mansikka-jogurtti

Vadelma-valkosuklaa

Muista blogeista olinkin jo etukäteen lukenut, että tuo vadelma-valkosuklaa on aika äkkimakeaa ja sitä se tosiaan oli. Naureskeltiin äidin kanssa, että meitähän se ei haittaa mutta ehkä olisi kuitenkin kiva, että kakku maistuisi muillekin. Täytynee vielä maistella kakkuja toistamiseen Sulhon kanssa. Lienee parhaita osia hääsuunnittelussa tämä kakkupähkäily. Onneksi valkkasin nyörillisen mekon... ;D