Kukkapalaveri floristin kanssa

Onnistuinpa sitten melkein kukkakälläämään itseni. Olin iloisesti jättänyt merkitsemättä kalenteriin tammikuussa häämessuilla sovitun tapaamisen floristin kanssa. Onneksi jonkinlainen pieni muistikuva asiasta oli jäänyt jonnekin takaraivoon ja tajusin alkaa ajoissa kaivella papereitani. Olin tietenkin jo alkuperäisen ajan päälle ehtinyt buukata muuta, mutta kukkakauppa ansaitsi ensimmäiset isot pisteet siitä, että palaverin siirtäminen sujui ongelmitta. 

Kuten aiemmin totesin, olen ihan totaalinen rähmäkäpälä kukkien kanssa. Yritä siinä sitten selittää floristille, mitä haluat kun kukkien nimistä ei ole mitään hajua ja Pinteres-appi puhelimessa ei suostu yhteistyöhön. Ihme kyllä, viesti meni läpi ja päästiin hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä haen. Floristi totesi jo alussa, että ruusun sijasta neilikan tekstuuri sopii ehkä paremmin yhteen harsokukan kanssa, mikä on kyllä ihan totta. Etenkin kun hakusessa on sellainen vähän rento ja boheemi tunnelma eikä mikään pönötysmeininki. 

Piti tietenkin sitten napata mukaan pari neilikkaa ja pari oksaa harsokukkaa ihaan vaan blogikuvitusta varten. ;)

Verinen, tikattu mies ja hempeät kontrastikukat. Sulho kolaroi pyörällä ja nyt jännitetään miltä korva näyttää häihin mennessä. Onneksi hiuksia riittää, jotenn niillä voi sitten piilotella ruttuja.

En kovasta googlen ja pinterestin rämppäämisestä huolimatta vielä onnistunut löytämään juuri toiveideni mukaista kimppua. Vähän harmillista, että kukkakaupassa ei ollut mahdollisuutta nähdä minkälaisia puskia he ovat morsiammille tehneet. Tavallaan ymmärrän perustelun, että kimput ovat aina henkilökohtaisia mutta kyllä se silti tuntuu vähän siltä, että ostan tässä sian säkissä. Mitäs jos neilikat ovat väärän värisiä, kimpuun on laitettu jotain, mitä en halua tai se on muuten vain vääränlainen? Kimppua olisi ilmeisesti hyvä käydä katsomassa häitä edeltävänä päivänä mutta vähän epäilyttää, saako sille enää tehtyä siinä vaiheessa mitään ihmeitä. Näköjään näistä kimppuhommistakin saa aika nopeasti kehitettyä uuden hääneuroosin...

Olen nyt tässä tuijotellut noita kukkia ja hyvältähän ne näyttävät mutta jostain syystä tuntuu siltä, että häissä pitäisi kuitenkin olla ruusuja. Kuulisin mielelläni mielipiteitä siitä, onko tuo harso+neilikka -yhdistelmä liian arkinen? 

Flower powerless

Seurustelumme alkuaikoina Sulho toi minulle aika usein kukkia, ihana herrasmies kun on. Ei pelkästään kimppuja vaan ihan oikeita ruukkukasveja. Valitettavasti näihin kukkahommiin liittyy yksi pieni ongelma:

 

Viherpeukaloni on ns. keskellä kämmentä enkä saa pidettyä kasveja hengissä yrityksistä huolimatta. Lisäksi meillä on myös täällä pari pientä hortonomia, jotka tykkäävät trimmailla kasveja hampaillaan, joten niiden sijoittelua joutuu miettimään aika tarkkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ruukut dumpataan hyllyjen päälle mahdollisimman pimeään nurkkaan, jonka jälkeen lopputulos taattu.

 

Sad orchid is sad. :(

Häitä suunnitellessa kukkahommat ovat luonnollisesti myös tapetilla. Edellämainituista syistä kasvitietämykseni on melko rajallista enkä muutenkaan ole mitenkään intohimoinen pioni- tai muukaan kukkaistyttö. Kaiken edellisen jälkeen voi kuulostaa vähän ristiriitaiselta, että olen melko tarkka sen suhteen minkälaisen kimpun tahdon hääpäivänä käteeni: yksinkertaisen, keveän, järkevän kokoisen ja mieluiten lähinnä ruusuista sekä harsokukasta kootun.

 

Jotakuinkin näin:

Kuva

Mutta ei näin:

Kuva



Kuva

Kuva



Kertoo varmaan paljon kimppuun liittyvistä vaatimuksista, että onnistuin löytämään yhden hyvän ja kolme ei niin hyvää esimerkkikuvaa. Jälkimmäisetkin ovat siis kauniita ja tyylillisesti kyllä oikeaan suuntaan mutta ruusuja on sen verran paljon, että kimput ovat mielestäni vähän tunkkaisia.

 

Kukka-asiaan on toki onneksi saatavilla myös ihan ammattilaisapua. Varasin pari viikkoa sitten häämessuilla käydessäni suunnitteluajan kukkakauppaan, sillä ajan varaajille luvattiin putiikin pisteellä ihan kiva alennus kukista. Jälkeenpäin olen alkanut kuitenkin hieman katua varauksen tekoa, sillä ihastellessani työnalla ollutta kimppua esittelijä hoki ainoastaan, että se on aivan liian pieni minulle. Niinhän se olikin mutta jos minä nyt jostain syystä haluaisin mennä naimisiin yksi nuupahtanut voikukka kädessä niin kannattaisi varmaan yrittää myydä mieluummin se voikukka torppaamisen sijasta, sillä osaan kyllä mainiosti kävellä seuraavaan liikkeeseen, jossa palvelu pelaa.

 

Voipi myös käydä niin, että veljeni tyttöystävä pääsee kukkahommiin. Sain eilen ihan mahtavia kuvia harjoituskimpusta ja olen hyvin vahvasti kallellaan tähän vaihtoehtoon. Samoin kuin meikin ja kampauksen kanssa, jotka siis tulee tekemään äitini ystävä, olen mieltynyt ajatukseen, että kimppukin on tuntemani ihmisen käsialaa. Mennään naimisiin -lehdessä oli juttu sulhasesta, joka oli sitonut morsiamelleen kimpun ja vaikka ajatus onkin varsin romanttinen luotan tässä asiassa hippasen enemmän Veeraan kuin Tapsuun...

 

Mitenkäs muut morsiot? Tilaatteko ehdottomasti kukkanne liikkeestä vai kelpuuttaisitteko myös itte tein -ratkaisut?