Kutsupulmia

Aikalailla tasan neljä kuukautta häihin hommat on sen verran levällään, että tässä pitäisi alkaa ottaa jonkin sortin ryhtiliikettä. Olen näköjään kuukausi sitten jo haaveillut kutsujen suunnittelusta ja tilaamisesta mutta tuossahan se homma vielä roikkuu työlistan kärjessä. Varsin kohtalaisesti onnistuneesta ruususavotasta huolimatta ihan niin luottavainen en omiin nakkeihini ole, että lähtisin itse väkertämään kutsuja.

Tässä vaiheessa olisi myös suunnatonta apua, jos häille olisi valkannut jonkin teeman. Elättelen toivoa siitä, että kutsujen lisäksi esimerkiksi menut, pöytäkortit, ohjelmat ja miksei vielä kiitoskortitkin saisi sopimaan yhteen. Niin ja sitten olisi tietenkin kiva, jos kutsu olisi jollain tapaa persoonallinen. Meidän naamojen länttääminen kutsuun käväisi mielessä mutta a) meistä ei oikein ole kuvia ja b) eiköhän ne kiitoskortit kuitenkin riitä vieraille meidän pärstöjen ihasteluun.

 

Kuva

Kuva
 

Kuva

 

Kuva

Kuva

Tuo viimeinen on tosin ehkä vähän turhan karmiva. Tekstinä voisi yhtä hyvin olla suomalaisittain "SAUNAN TAKANA TAVATAAN". Siihen vielä meidän naamat kyytipojaksi niin avot! Ei varmaan saataisi yhtään vierasta paikalle juhliin...

 

Helpoimmalla olisi varmaan päässyt, jos olisi vaan palkannut jonkun suunnittelemaan kutsut toiveiden mukaan mutta nyt taitaa olla vähän turhan myöhäistä, joten täytynee valkata sopiva  jostain valmismallistoista. Tai vaan uhmata universumia ja tehdä itse. Tulisi ainakin persoonalliset, jos ei muuta.

 

Onko kaikilla muilla jo kutsut lähetettynä tai vähintään tilattuina?

Flower powerless

Seurustelumme alkuaikoina Sulho toi minulle aika usein kukkia, ihana herrasmies kun on. Ei pelkästään kimppuja vaan ihan oikeita ruukkukasveja. Valitettavasti näihin kukkahommiin liittyy yksi pieni ongelma:

 

Viherpeukaloni on ns. keskellä kämmentä enkä saa pidettyä kasveja hengissä yrityksistä huolimatta. Lisäksi meillä on myös täällä pari pientä hortonomia, jotka tykkäävät trimmailla kasveja hampaillaan, joten niiden sijoittelua joutuu miettimään aika tarkkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ruukut dumpataan hyllyjen päälle mahdollisimman pimeään nurkkaan, jonka jälkeen lopputulos taattu.

 

Sad orchid is sad. :(

Häitä suunnitellessa kukkahommat ovat luonnollisesti myös tapetilla. Edellämainituista syistä kasvitietämykseni on melko rajallista enkä muutenkaan ole mitenkään intohimoinen pioni- tai muukaan kukkaistyttö. Kaiken edellisen jälkeen voi kuulostaa vähän ristiriitaiselta, että olen melko tarkka sen suhteen minkälaisen kimpun tahdon hääpäivänä käteeni: yksinkertaisen, keveän, järkevän kokoisen ja mieluiten lähinnä ruusuista sekä harsokukasta kootun.

 

Jotakuinkin näin:

Kuva

Mutta ei näin:

Kuva



Kuva

Kuva



Kertoo varmaan paljon kimppuun liittyvistä vaatimuksista, että onnistuin löytämään yhden hyvän ja kolme ei niin hyvää esimerkkikuvaa. Jälkimmäisetkin ovat siis kauniita ja tyylillisesti kyllä oikeaan suuntaan mutta ruusuja on sen verran paljon, että kimput ovat mielestäni vähän tunkkaisia.

 

Kukka-asiaan on toki onneksi saatavilla myös ihan ammattilaisapua. Varasin pari viikkoa sitten häämessuilla käydessäni suunnitteluajan kukkakauppaan, sillä ajan varaajille luvattiin putiikin pisteellä ihan kiva alennus kukista. Jälkeenpäin olen alkanut kuitenkin hieman katua varauksen tekoa, sillä ihastellessani työnalla ollutta kimppua esittelijä hoki ainoastaan, että se on aivan liian pieni minulle. Niinhän se olikin mutta jos minä nyt jostain syystä haluaisin mennä naimisiin yksi nuupahtanut voikukka kädessä niin kannattaisi varmaan yrittää myydä mieluummin se voikukka torppaamisen sijasta, sillä osaan kyllä mainiosti kävellä seuraavaan liikkeeseen, jossa palvelu pelaa.

 

Voipi myös käydä niin, että veljeni tyttöystävä pääsee kukkahommiin. Sain eilen ihan mahtavia kuvia harjoituskimpusta ja olen hyvin vahvasti kallellaan tähän vaihtoehtoon. Samoin kuin meikin ja kampauksen kanssa, jotka siis tulee tekemään äitini ystävä, olen mieltynyt ajatukseen, että kimppukin on tuntemani ihmisen käsialaa. Mennään naimisiin -lehdessä oli juttu sulhasesta, joka oli sitonut morsiamelleen kimpun ja vaikka ajatus onkin varsin romanttinen luotan tässä asiassa hippasen enemmän Veeraan kuin Tapsuun...

 

Mitenkäs muut morsiot? Tilaatteko ehdottomasti kukkanne liikkeestä vai kelpuuttaisitteko myös itte tein -ratkaisut?