Pukuhuolesi kaikki heitä

Miten voikaan yksi mekko tehdä naisen näin onnelliseksi? Pääsin eilen vihdoin ja viimein sovittamaan sitä ainutta oikeaa ihan oikeassa koossa ja sehän istui kuin hansikas. Töpöjalkojani varten sitä pitää toki lyhentää ja liikkumisen helpottamiseksi helmaan tehdä nostot mutta muita muokkauksia ei tarvita.  

 

About ainoa julkaisukelpoinen kuva sovituksesta sulhovaaran takia ja tietekin armottoman derppailun ohella näyttää siltä, että olisin about alasti. Nice!

Huomaa muuten tuosta kuvasta aika hyvin, että kärsin ihan järkyttävästä bad hair daysta. Note to self: varaa aika kampaajalle asap!

Samalla reissulla käytiin myös sovittamassa pukua tai siis shakettia Sulholle ja tällä kertaa liikkeestä löytyi onneksi valmiina riittävän pitkät ja oikean malliset housut. Plastronin kanssa olikin sitten taas oma säätämisensä mutta päädyttiin lopulta teetättämään sellainen, jotta saadaan juuri oikean värinen ja mallinen rätti miehelle kaulaan. Jääpähän Sulhollekin sitten joku muisto hääpäivästä - jos ei esim. vaimoa lasketa mukaan.

 

Hähää, oman puvun pidän piilossa ja Sulhon vaatteet esittelen koko maailmalle, hähää! Rätti kaulassa mallaa vaan plastronin väriä ja taskuliinakin lähtee tietty pois kun sulhasella nyt vaan kuuluu olla viehe. Ai joo ja kengätkin pitäis olla mattaa eikä kiiltoa.

Kuvittelin, että hulinaviikonloppujen jälkeen tämä olisi vihdoin rauhallisempi ja pääsisin ihan tositeolla taas miettimään hääasioita ja raapustelemaan tänne rauhassa mutta mitäpä vielä. Noiden pukujen sovitusten lisäksi olen auttanut kaverin muutossa, jynssännyt kämppää (oli muuten aika sotku kun noilla kahdella pörrömönkiäisellä on karvanlähtöaika), skypettänyt Japanissa asuvan ystäväni kanssa, tehnyt vähän töitä, uskaltautunut Hulluille päiville ja juossut kultasepänliikkeissä etsimässä Sulholle kelloa. Oli tarkoitus jossain välissä urheillakin mutta puhti loppui kesken.

 

Onneksi ihan tyhjin vatsoin ei tätä kaikkea tarvinnut tehdä. Käytettiin nimittäin eilen kihlajaislahjaksi saamamme Farangin lahjakortti ja käytiin kiskaisemassa thaityyliset fine dining -maistelumenusetit viineineen. Rakastan tofua ja sitä olisin voinut yhden annoksen sijasta syödä vaikka kokonaisen menun verran. Kaiken kaikkiaan hyvää oli mutta juteltiin jälkikäteen Sulhon kanssa, että about samoja makuja saa vähän edukkaammistakin thaikkupaikoista Helsingissä.

  

Tätä syötiin. Tulipas taas nälkä.



Omnom. Drinksujen nimet oli osuvasti Ping Pong ja Lady Boi,

 

Nyt taidan linnoittautua loppuillaksi sohvalle salamurhahommiin. Onneksi tuleva työviikko on vain nelipäiväinen! Pääsiäisenä olisi tarkoitus vihdoin kokeilla suodatinpaperiruusujen tekemistä. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, joten jännityksellä odotan, mitä siitä tulee. Sulho on omaksi onnekseen töissä, joten miespolo säästyy toivottavasti pahimmilta askarteluturhautumisilta...

Ei mitään uutta häärintamalla

Alkuspurtin jälkeen hääjärjestelyjen suhteen on tässä pari viime viikkoa ollut ilmassa pientä turnausväsymystä. Tuntuu, että eihän tässä mikään kiire ole mutta nuohan taitavat olla juuri ne kuuluisat viimeiset sanat. Vielä olisi esimerkiksi lopullinen vieraslista vahvistamatta ja kutsujakin pitäisi varmaan alkaa miettiä vähitellen. Mielessä on myös pyörinyt pari postausaihetta tänne blogiin mutta sohvalla rötvääminen ja Temptation Islandin katsominen on tuntunut paljon houkuttelevamalta puuhalta. Sosiaalipornon ja köllöttelyn lisäksi häähöösäämiseltä aikaa ovat vieneet muun muassa Sulhon yllätyskolmekymppiset sekä lautapelailupainotteinen mökkireissu.
 

 

 

Ensi viikonloppuna pääsen vielä turisteilemaan ulkomaalaisen kaverini kanssa mutta sen jälkeen voinkin taas keskittyä rauhassa tylleihin ja pitseihin. Sekä minulle että Sulholle on pukujen sovitusaika varattuna parin viikon päähän. Ehkä the Dress auttaa taas pääsemään takaisin morsianmoodiin.

 

Ja jos ei auta niin onhan tässä vielä jotakuinkin tasan puoli vuotta aikaa vielä häihin. ;)

Shoes made for walking (down the aisle)

Sain tällä viikolla tekstiviestin, joka olisi varmasti saanut keskivertomorsiamen kiljumaan riemusta. Oma reaktioni oli riemun sijasta lähempänä paniikkia. Pukuni on nimittäin saapunut liikkeeseen, noin kaksi kuukautta aiemmin ilmoitettua aiemmin. Sovitukseen tarvitsee tietenkin mukaan sekä kengät että alusvaatteet, eikä minulla ollut viestin saapuessa kuin epämääräinen ajatus kummistakaan. Aikamuoto (ja postauksen otsikko) taitavat kieliä, että ainakin kenkäongelma on ratkennut.

 

Haaveilin aiemmin sipsuttelevani hääpäivänämme Minna Parikan kengissä. Ehdin jopa saada pienen pakkomielteen harmaista Angora-mallin söpöläisistä, joita ei vaan yksinkertaisesti saa enää mistään. Nettikauppoja selatessa eteen sattuivat myös mustavalkoiset Catulat, jotka olisivat olleet lähes täydelliset. Poistuva malli ilmeisesti sekin, joten kokoja ei vaan enää löytynyt. 

Kuva

 

Kuva

 Parin päivän tuskaisan nettikauppaselailun jälkeen päädyin lopulta äitini kanssa ihan liveshoppailemaan kenkiä. Puoli tuntia urakan aloittamisen jälkeen kävelin ulos Fredalla sijaitsevasta ihanasta Red Shoe -liikkeestä kenkäkassia kantaen.

 

 

Enpä olisi uskonut ikinä hankkivani noin paljon kultaan taittavia saati teräväkärkisiä kenkiä mutta nämä ovat ihan uskomattoman sievät! Ja ennen kaikkea ihanan pehmeät jalassa. Voi olla, että yritän ujuttaa tuota samaa sävyä muuallekin, sillä se on itse asiassa huomattavasti parempi esimerkiksi mekkoni kanssa kuin kylmä hopeanharmaa.

 

Onnistuneista kenkäkaupoista innostuneena päätin ryhtyä hieman uhkarohkeaksi. Rokkityttö Monika pohdiskeli tällä viikolla blogissaan  ihanien vaaleanpunaisten macaronsien valmistamista. Vaikka itse sanonkin, olen aika hyvä tekemään marenkia ja jostain syystä kuvittelin, ettei noiden manteliherkkujen tekeminen voi sen kummempaa olla. Noooh....

 

 

Kuva

Ostin mantelijauhoa sen verran reippaasti, että täytynee jatkaa harjoittelua. On tässä vielä syyskuuhun aikaa. ;)