sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pukuhuolesi kaikki heitä

Miten voikaan yksi mekko tehdä naisen näin onnelliseksi? Pääsin eilen vihdoin ja viimein sovittamaan sitä ainutta oikeaa ihan oikeassa koossa ja sehän istui kuin hansikas. Töpöjalkojani varten sitä pitää toki lyhentää ja liikkumisen helpottamiseksi helmaan tehdä nostot mutta muita muokkauksia ei tarvita.  
 
About ainoa julkaisukelpoinen kuva sovituksesta sulhovaaran takia ja tietekin armottoman derppailun ohella näyttää siltä, että olisin about alasti. Nice!
Huomaa muuten tuosta kuvasta aika hyvin, että kärsin ihan järkyttävästä bad hair daysta. Note to self: varaa aika kampaajalle asap!

Samalla reissulla käytiin myös sovittamassa pukua tai siis shakettia Sulholle ja tällä kertaa liikkeestä löytyi onneksi valmiina riittävän pitkät ja oikean malliset housut. Plastronin kanssa olikin sitten taas oma säätämisensä mutta päädyttiin lopulta teetättämään sellainen, jotta saadaan juuri oikean värinen ja mallinen rätti miehelle kaulaan. Jääpähän Sulhollekin sitten joku muisto hääpäivästä - jos ei esim. vaimoa lasketa mukaan.
 
Hähää, oman puvun pidän piilossa ja Sulhon vaatteet esittelen koko maailmalle, hähää! Rätti kaulassa mallaa vaan plastronin väriä ja taskuliinakin lähtee tietty pois kun sulhasella nyt vaan kuuluu olla viehe. Ai joo ja kengätkin pitäis olla mattaa eikä kiiltoa.
Kuvittelin, että hulinaviikonloppujen jälkeen tämä olisi vihdoin rauhallisempi ja pääsisin ihan tositeolla taas miettimään hääasioita ja raapustelemaan tänne rauhassa mutta mitäpä vielä. Noiden pukujen sovitusten lisäksi olen auttanut kaverin muutossa, jynssännyt kämppää (oli muuten aika sotku kun noilla kahdella pörrömönkiäisellä on karvanlähtöaika), skypettänyt Japanissa asuvan ystäväni kanssa, tehnyt vähän töitä, uskaltautunut Hulluille päiville ja juossut kultasepänliikkeissä etsimässä Sulholle kelloa. Oli tarkoitus jossain välissä urheillakin mutta puhti loppui kesken.
 
Onneksi ihan tyhjin vatsoin ei tätä kaikkea tarvinnut tehdä. Käytettiin nimittäin eilen kihlajaislahjaksi saamamme Farangin lahjakortti ja käytiin kiskaisemassa thaityyliset fine dining -maistelumenusetit viineineen. Rakastan tofua ja sitä olisin voinut yhden annoksen sijasta syödä vaikka kokonaisen menun verran. Kaiken kaikkiaan hyvää oli mutta juteltiin jälkikäteen Sulhon kanssa, että about samoja makuja saa vähän edukkaammistakin thaikkupaikoista Helsingissä.
  
Tätä syötiin. Tulipas taas nälkä.

Omnom. Drinksujen nimet oli osuvasti Ping Pong ja Lady Boi,
 
Nyt taidan linnoittautua loppuillaksi sohvalle salamurhahommiin. Onneksi tuleva työviikko on vain nelipäiväinen! Pääsiäisenä olisi tarkoitus vihdoin kokeilla suodatinpaperiruusujen tekemistä. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, joten jännityksellä odotan, mitä siitä tulee. Sulho on omaksi onnekseen töissä, joten miespolo säästyy toivottavasti pahimmilta askarteluturhautumisilta...

2 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää! Oikein tyylikäs sulhanen sulla.:) Meidänkin karva-apinalla oli tossa jokin aika sitten hurja karvanlähtö päällä. Ostin jopa lohiöljyä vähentämään karvapallojen oksentelua, mutta eihän se ryökäle suostunut syömään sitä öljyä. Nyt karvanlähtö on jo vähän vähentynyt. Me käytiin jokunen vuosi sitten Farangissa syömässä ja oltiin itse asiassa hieman pettyneitä senhetkiseen menuun. Kaikki oli periaatteessa ihan hyvää, mutta mm. kanavartaat olivat samoja "eineksiä", joita saa monista muistakin itämaista ruokaa tarjoavista ravintoloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on se kyllä! <3 Meillä ei onneksi kamalasti yökkäillä mutta ne satunnaiset oksut on nyt alettu tähdätä keskelle olkkarin mattoa. Vois ehkä kokeilla tuota öljyä, jos sillä estettäis laatoitushommat olohuoneessa. ;)

      Kiva kuulla, että muutkin on olleet samoilla linjoilla Farangin suhteen! Mielelläänhän sitä söi mutta en tiedä oliko ihan hintansa väärti sit kuitenkaan.

      Poista

Mitäs sulla on mielessä? :)