Kukkapalaveri floristin kanssa

Onnistuinpa sitten melkein kukkakälläämään itseni. Olin iloisesti jättänyt merkitsemättä kalenteriin tammikuussa häämessuilla sovitun tapaamisen floristin kanssa. Onneksi jonkinlainen pieni muistikuva asiasta oli jäänyt jonnekin takaraivoon ja tajusin alkaa ajoissa kaivella papereitani. Olin tietenkin jo alkuperäisen ajan päälle ehtinyt buukata muuta, mutta kukkakauppa ansaitsi ensimmäiset isot pisteet siitä, että palaverin siirtäminen sujui ongelmitta. 

Kuten aiemmin totesin, olen ihan totaalinen rähmäkäpälä kukkien kanssa. Yritä siinä sitten selittää floristille, mitä haluat kun kukkien nimistä ei ole mitään hajua ja Pinteres-appi puhelimessa ei suostu yhteistyöhön. Ihme kyllä, viesti meni läpi ja päästiin hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä haen. Floristi totesi jo alussa, että ruusun sijasta neilikan tekstuuri sopii ehkä paremmin yhteen harsokukan kanssa, mikä on kyllä ihan totta. Etenkin kun hakusessa on sellainen vähän rento ja boheemi tunnelma eikä mikään pönötysmeininki. 

Piti tietenkin sitten napata mukaan pari neilikkaa ja pari oksaa harsokukkaa ihaan vaan blogikuvitusta varten. ;)

Verinen, tikattu mies ja hempeät kontrastikukat. Sulho kolaroi pyörällä ja nyt jännitetään miltä korva näyttää häihin mennessä. Onneksi hiuksia riittää, jotenn niillä voi sitten piilotella ruttuja.

En kovasta googlen ja pinterestin rämppäämisestä huolimatta vielä onnistunut löytämään juuri toiveideni mukaista kimppua. Vähän harmillista, että kukkakaupassa ei ollut mahdollisuutta nähdä minkälaisia puskia he ovat morsiammille tehneet. Tavallaan ymmärrän perustelun, että kimput ovat aina henkilökohtaisia mutta kyllä se silti tuntuu vähän siltä, että ostan tässä sian säkissä. Mitäs jos neilikat ovat väärän värisiä, kimpuun on laitettu jotain, mitä en halua tai se on muuten vain vääränlainen? Kimppua olisi ilmeisesti hyvä käydä katsomassa häitä edeltävänä päivänä mutta vähän epäilyttää, saako sille enää tehtyä siinä vaiheessa mitään ihmeitä. Näköjään näistä kimppuhommistakin saa aika nopeasti kehitettyä uuden hääneuroosin...

Olen nyt tässä tuijotellut noita kukkia ja hyvältähän ne näyttävät mutta jostain syystä tuntuu siltä, että häissä pitäisi kuitenkin olla ruusuja. Kuulisin mielelläni mielipiteitä siitä, onko tuo harso+neilikka -yhdistelmä liian arkinen? 

Mennään naimisiin -häämessu Wanhassa Satamassa

Tämän postauksen otsikon oli alun perin tarkoitus olla jotain tyyliin Häämessut eli matka helvettiin ja takaisin. Mielikuvani hää- tai ylipäänsä lähes mistä tahansa messuista, lähinnä kauneuteen ja muotiin keskittyvistä messuista, on, että siellä on lähinnä kuumaa, ahdistavaa ja sali täynnä hysteerisiä naisia kaikenmaailman lippulappusten, arvontojen ja näytteiden perässä. Suurin piirtein Hullut päivät potenssiin kaksi siis. Olen aika usein väärässä ja - onneksi - niin myös tällä kertaa.



 

Kaikki kolme kaasoani jakavat todennäköisesti tuon alkuperäisen käsitykseni häämessuista, eikä kukaan heistä uskaltanut lähteä seurakseni tänä viikonloppuna Helsingissä Wanhassa Satamassa järjestettyille Mennään naimisiin -messuille. Onneksi minulla on maailman paras ja ihanin mies, joka tuli seurakseni täysin mukisematta! <3 Ja hyvä, että tulikin, sillä messujen parasta antia oli ehdottomasti se, että taidettiin löytää meille vihkisormukset! Kyllä, luit oikein, meille molemmille tulee vielä toiset rinkulat kihlojen vierelle. Näistä varmasti lisää kunhan saadaan ne tilattua ja asia varmistettua.

Lisäksi messuilla oli myös Kämp Groupin hotellien edustajia, joita pääsin jututtamaan hääyön hotelliin ja jatkopaikkaan liittyen. Yhdistelmä Klaus K ja Ahjo olisi mieluisin mutta voi olla, että pienen selvittelyn jälkeen päädytään toisaalle.

Tämän lisäksi käväisin myös Ninkan pisteellä sovittelemassa aivan ihanaa hiuskorua, joka sopii myös olkaimeksi tai vyöksi pukuun. Voi olla, että lopulta oikeat kukat voittavat mutta onhan tuo nyt ihan käsittämättömän upea koriste! Niin ja kampaajasta puheenollen, sekin asia taitaa olla järjestyksessä sillä äitini kampaajaystävä tulee tekemään minulle sekä kampauksen että meikin, jes!

Ehkä isoin miinus messuilla sekä omasta että Sulhon mielestä oli se, että siellä oli todella vähän mitään miehille suunnattua. Toki pukuliikkeillä oli esillä muutamia miesten pukuja ja heiltä sai tietenkin kysellä mitä mieleen juolahti. Silti esimerkiksi muotinäytöksessä oli vain muutama hassu miesten puku. Olisimme kaivanneet näitä lisää ja ehkäpä vielä jotain muutakin sulhasen laittautumiseen liittyvää. Lisäksi kimppukilpailun kimput eivät iskeneet sitten yhtään. Miksi niissä kaikissa piti olla niin paljon vihreää?

Jäikö muille Wanhassa Satamassa käyneille samanlainen fiilis? Onko muilla häämessuilla huomioitu myös sulhot vähän paremmin?

Aika paljon on vielä asioita auki ja järjesteltävää mutta paniikkifiilikset, jotka tuntuivat viikolla pulpahtelevan pintaan silloin tällöin on nyt toivottavasti edes hetkeksi selätetty. Kyllä tää tästä!