Jännäys

Nytkö se sitten alkaa?

 

Kovasti olen täälläkin tainnut väittää, että ei jännitä mutta eilen nukkumaan mennessä tajusin, että neljän viikon päästä juhlat on jo juhlittu. Vielä pitäisi ehtiä pitää palaveri cateringin kanssa, sopia aika koekampaukselle, räpeltää ohjelmat, menut sekä bingolappuset ja hoitaa noin tuhat muuta pikkuhommaa. Niin ja ei tämä elämä ikävä kyllä pelkkää hääsuunnittelua ole, joten muullekin puuhailulle (kuten esim. töille) pitäisi jäädä aikaa.

Kuva

Milläköhän tämän pitäisi aisoissa, ettei mene ihan stressipaniikiksi loppua kohden?

Mennään naimisiin -häämessu Wanhassa Satamassa

Tämän postauksen otsikon oli alun perin tarkoitus olla jotain tyyliin Häämessut eli matka helvettiin ja takaisin. Mielikuvani hää- tai ylipäänsä lähes mistä tahansa messuista, lähinnä kauneuteen ja muotiin keskittyvistä messuista, on, että siellä on lähinnä kuumaa, ahdistavaa ja sali täynnä hysteerisiä naisia kaikenmaailman lippulappusten, arvontojen ja näytteiden perässä. Suurin piirtein Hullut päivät potenssiin kaksi siis. Olen aika usein väärässä ja - onneksi - niin myös tällä kertaa.



 

Kaikki kolme kaasoani jakavat todennäköisesti tuon alkuperäisen käsitykseni häämessuista, eikä kukaan heistä uskaltanut lähteä seurakseni tänä viikonloppuna Helsingissä Wanhassa Satamassa järjestettyille Mennään naimisiin -messuille. Onneksi minulla on maailman paras ja ihanin mies, joka tuli seurakseni täysin mukisematta! <3 Ja hyvä, että tulikin, sillä messujen parasta antia oli ehdottomasti se, että taidettiin löytää meille vihkisormukset! Kyllä, luit oikein, meille molemmille tulee vielä toiset rinkulat kihlojen vierelle. Näistä varmasti lisää kunhan saadaan ne tilattua ja asia varmistettua.

Lisäksi messuilla oli myös Kämp Groupin hotellien edustajia, joita pääsin jututtamaan hääyön hotelliin ja jatkopaikkaan liittyen. Yhdistelmä Klaus K ja Ahjo olisi mieluisin mutta voi olla, että pienen selvittelyn jälkeen päädytään toisaalle.

Tämän lisäksi käväisin myös Ninkan pisteellä sovittelemassa aivan ihanaa hiuskorua, joka sopii myös olkaimeksi tai vyöksi pukuun. Voi olla, että lopulta oikeat kukat voittavat mutta onhan tuo nyt ihan käsittämättömän upea koriste! Niin ja kampaajasta puheenollen, sekin asia taitaa olla järjestyksessä sillä äitini kampaajaystävä tulee tekemään minulle sekä kampauksen että meikin, jes!

Ehkä isoin miinus messuilla sekä omasta että Sulhon mielestä oli se, että siellä oli todella vähän mitään miehille suunnattua. Toki pukuliikkeillä oli esillä muutamia miesten pukuja ja heiltä sai tietenkin kysellä mitä mieleen juolahti. Silti esimerkiksi muotinäytöksessä oli vain muutama hassu miesten puku. Olisimme kaivanneet näitä lisää ja ehkäpä vielä jotain muutakin sulhasen laittautumiseen liittyvää. Lisäksi kimppukilpailun kimput eivät iskeneet sitten yhtään. Miksi niissä kaikissa piti olla niin paljon vihreää?

Jäikö muille Wanhassa Satamassa käyneille samanlainen fiilis? Onko muilla häämessuilla huomioitu myös sulhot vähän paremmin?

Aika paljon on vielä asioita auki ja järjesteltävää mutta paniikkifiilikset, jotka tuntuivat viikolla pulpahtelevan pintaan silloin tällöin on nyt toivottavasti edes hetkeksi selätetty. Kyllä tää tästä!

 

Annoskateudesta

Olipa kerran pariskunta, jotka rakastivat toisiaan aivan erityisen paljon. Niin paljon, että eräänä päivänä he päättivät mennä naimisiin. Pariskunta kutsui paikalle joukon ystäviä sekä sukulaisia ja sanoivat kaikkien näiden edessä toisilleen "tahdon" merkkinä halustaan jakaa kaikki tulevat päivänsä toistensa kanssa. Sen jälkeen sekä vieraat että vastavihityt bilettivät villisti ja elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka muistellen tuota ratkiriemukasta päivää hymyt huulillaan. Sen pituinen se.

Edellisestä sadusta jäi toki pois se kuinka morsian oli vähällä panikoida ja perua koko juhlat jo heti alkuunsa alettuaan selailla hääblogeja ja tajuttuaan, ettei häiden järjestäminen ole mikään leikin asia. Juhlia varten ei suinkaan riitä halu juhlistaa rakkautta ja sitoutumista vaan tarvitaan myös juhlatila, sinne tarjoilut sekä tietenkin teema tai vähintään teemavärit, joiden perusteella suunnitellaan koristelu paperituotteista ja STD-korteista (lol, anteeksi, olen idiootti kun nauran tälle) lähtien. Teemaa on hyvä hyödyntää myös pukeutumisessa ja ainakin pakottaa kaasot sen henkeen sopiviin mekkoihin. Photobooth, karkkibuffet, kihlasormukseen täydellisesti sopiva timanttivihkirinkula, dokumentaarinen valokuvaus, videokuvaus, livemusiikki, peruskauraa.

 

Vielä muutama viikko sitten en osannut edes kuvitella haluavani häihimme mitään edellä mainituista. Nyt tuntuu siltä, että juhlat ovat automaattisesti pilalla, jos en niitä saa. Okei, timanttirinkulaa en kyllä oikeasti tahdo mutta muut kyllä, kyllä, kyllä. Ruokapöydässäkin kärsin usein annoskateudesta ja hääblogien keskellä sama tunne on hiipinyt myös juhlien suunnitteluun. 

  

Jos unohdetaan kaikki hössötys ja hifistely, haluan ennen kaikkea häät, joista on iloa sekä itselleni, Sulholle että vieraille. Ja noh, ihan loppuviimeksi naimisiin maailman upeimman tyypin kanssa. Vaaditaanko siihen välttämättä monogrammeja, pompomeja, ilmapalloja tai tuolihuppuja? Tuskinpa.

Milläköhän sen vielä muistaisi kun pahin annoskateus iskee?