Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihkisormus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihkisormus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. helmikuuta 2015

Vihkisormukset

Ai niin, tämmöset käytiin hakemassa viime viikolla.




Ei oo blingiä, ei oo Kalevalaa, vaan kihlasormusten kanssa yksi yhteen (pintaa lukuun ottamatta tietty) käsityönä tehdyt. Tykkään!
 
Enpä ole aiemmin koruja teettänyt mutta häämessuilta bongattua Oz Jewelia voin suositella hyvillä mielin. Palvelu oli todella ystävällistä ja erityisesti nopeaa, sillä sainne sormukset kotiin alle kuukaudessa.
 
Milläköhän sitä malttaisi odottaa syyskuuhun? Sulho jo uhkaili piilottavansa sormukset, etten ihan päivittäin pääsisi niitä hipelöimään.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tiistaiylläreitä

Piti kirjoitella ihan muista asioista tänne mutta iloiset tiistaiyllärit ajavat kyllä kaiken ohitse!

Ninkan hiuskorukilpailun finaaliviisikko on julkistettu ja kävi niin mahtava juttu, että myös oma ehdotukseni on mukana äänestyksessä! Hiphop tuonne blogiin ja/tai facebookiin äänestämään suosikkejanne!
 
Eikä siinä vielä kaikki! Sulho oli saanut kultasepältä tekstarin ja vihkisormuksemme ovat kuulemma valmiit! Harmi, että tällä viikolla olemme molemmat aika kiireisiä emmekä välttämättä pääse niitä noutamaan. En malta ollenkaan odottaa, että pääsen sovittelemaan rinkulaani! Valokuvaan sen kyllä joka kulmasta tänne blogiinkin kunhan saan sen käsiini.
 
Jakaakseni hyvää mieltä tässä vielä vähän lovee suoraan meidän sohvalta!
 


 

maanantai 12. tammikuuta 2015

Mennään naimisiin -häämessu Wanhassa Satamassa

Tämän postauksen otsikon oli alun perin tarkoitus olla jotain tyyliin Häämessut eli matka helvettiin ja takaisin. Mielikuvani hää- tai ylipäänsä lähes mistä tahansa messuista, lähinnä kauneuteen ja muotiin keskittyvistä messuista, on, että siellä on lähinnä kuumaa, ahdistavaa ja sali täynnä hysteerisiä naisia kaikenmaailman lippulappusten, arvontojen ja näytteiden perässä. Suurin piirtein Hullut päivät potenssiin kaksi siis. Olen aika usein väärässä ja - onneksi - niin myös tällä kertaa.


 
Kaikki kolme kaasoani jakavat todennäköisesti tuon alkuperäisen käsitykseni häämessuista, eikä kukaan heistä uskaltanut lähteä seurakseni tänä viikonloppuna Helsingissä Wanhassa Satamassa järjestettyille Mennään naimisiin -messuille. Onneksi minulla on maailman paras ja ihanin mies, joka tuli seurakseni täysin mukisematta! <3 Ja hyvä, että tulikin, sillä messujen parasta antia oli ehdottomasti se, että taidettiin löytää meille vihkisormukset! Kyllä, luit oikein, meille molemmille tulee vielä toiset rinkulat kihlojen vierelle. Näistä varmasti lisää kunhan saadaan ne tilattua ja asia varmistettua.

Lisäksi messuilla oli myös Kämp Groupin hotellien edustajia, joita pääsin jututtamaan hääyön hotelliin ja jatkopaikkaan liittyen. Yhdistelmä Klaus K ja Ahjo olisi mieluisin mutta voi olla, että pienen selvittelyn jälkeen päädytään toisaalle.

Tämän lisäksi käväisin myös Ninkan pisteellä sovittelemassa aivan ihanaa hiuskorua, joka sopii myös olkaimeksi tai vyöksi pukuun. Voi olla, että lopulta oikeat kukat voittavat mutta onhan tuo nyt ihan käsittämättömän upea koriste! Niin ja kampaajasta puheenollen, sekin asia taitaa olla järjestyksessä sillä äitini kampaajaystävä tulee tekemään minulle sekä kampauksen että meikin, jes!

Ehkä isoin miinus messuilla sekä omasta että Sulhon mielestä oli se, että siellä oli todella vähän mitään miehille suunnattua. Toki pukuliikkeillä oli esillä muutamia miesten pukuja ja heiltä sai tietenkin kysellä mitä mieleen juolahti. Silti esimerkiksi muotinäytöksessä oli vain muutama hassu miesten puku. Olisimme kaivanneet näitä lisää ja ehkäpä vielä jotain muutakin sulhasen laittautumiseen liittyvää. Lisäksi kimppukilpailun kimput eivät iskeneet sitten yhtään. Miksi niissä kaikissa piti olla niin paljon vihreää?

Jäikö muille Wanhassa Satamassa käyneille samanlainen fiilis? Onko muilla häämessuilla huomioitu myös sulhot vähän paremmin?

Aika paljon on vielä asioita auki ja järjesteltävää mutta paniikkifiilikset, jotka tuntuivat viikolla pulpahtelevan pintaan silloin tällöin on nyt toivottavasti edes hetkeksi selätetty. Kyllä tää tästä!

 

lauantai 29. marraskuuta 2014

Ihana, ihana Myllysali

Juhlapaikkaa varatessa jouduttiin tekemään aika nopeita päätöksiä, sillä ollaan tosiaan häiden kanssa hieman myöhään liikkeellä. Emme myöskään voineet käydä tutustumassa eri tiloihin paikan päällä, joten valinta oli tehtävä sokkona. Kriteereinä meillä oli sijainti mieluiten Helsingissä ja ennen kaikkea meren lähettyvillä sekä kohtuullinen hinta. Halusimme myös valita itse cateringin sekä tuoda omat juomat. Suomenlinnan tilat täyttivät nämä vaatimukset, joskin häiden järjestäminen saarella voikin aiheuttaa vielä harmaita hiuksia.
 
Suomenlinnan juhlapaikoista myös Ruutikellari olisi ollut vapaana ja soveltunut noin 50 hengen häillemme mutta kuvien perusteella Myllysali vaikutti huomattavasti valoisammalta ja miellyttävämmältä. Olin silti hieman huolissani siitä, että joutuisin pettymään. Pelkäsin erityisesti, ettei tilaa olisi tarpeeksi ja että esimerkiski Tenalji von Ferseniin verrattuna Myllysali ei tuntuisi oikein miltään.

Kävimme tänään tutustumassa Myllysaliin Linnoituksen joulutapahtuman yhteydessä olleessa näytössä ja ihastuin ihan täysillä! Marraskuun hämärästä huolimatta sali oli valoisa ja holvikattoineen juurikin niin upea kuin kuvien perusteella saattoi odottaa. Itse asiassa tykästyin Myllysaliin jopa enemmän kuin Tenaljii, joka tuntui ainakin tämänpäiväisessä valaistuksessa kovin pimeältä.
 


Pari jälkimmäistä kuvaa ovat huomattavasti lähempänä todellisuutta kuin ensimmäinen. Kameran käyttö vaatinee vielä jonkin verran harjoitusta. Ihmetyttää myös miksen ottanut enempää kuvia kun kerran olisi ollut tilaisuus. Noh, näillä mennään.

Tilavuokraan kuuluu itse salin lisäski myös ylimääräinen huone, johon on mahdollista sijoittaa esimerkiksi photobooth tai muuta mukavaa. Tiloissa on lisäksi suihku ja erillinen pukeutumishuone, joten alan kallistua entistä enemmän sille kannalle, että myös vihkiminen voitaisiin hoitaa saarella, sillä sadesään sattuessa myös Myllysali tai sen yhteydessä oleva pikkuhuone sopivat tarkoitukseen. Ainoa miinus on, että Myllysaliin ei kuulu varsinaista parkkipaikkaa, mutta ilmeisesti auton voi pysäköidä tarvittaessa lähettyville, joten tämäkään ei ole iso ongelma.

 
Täytyy myös kehua paikalla ollutta henkilökuntaa. Saimme todella ystävällistä palvelua ja saimme vastaukset kaikkiin kysymyksiimme. Voimme kuulemma mahdollisesti päästä laittamaan tilaa jo perjantaina, jos siellä ei ole muuta tilaisuutta mutta tämä selviää valitettavasti vasta hääviikolla. Täytyy siis tehdä todennäköisesti kahdet suunnitelmat sen mukaan kummalle päivälle päivälle koristelu ja pöytien roudausurakka osuu.

Kotimatkalla sain myös kiskottua Sulhon sormuskauppaan. Unelmien vihkisormusta ei löytynyt mutta nyt minulla on ainakin jonkinlainen ajatus siitä, mitä oikein etsin.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Diamonds are not this girl's best friends

Miten voikaan tulla hyvälle tuulelle yhdestä pienestä rinkulasta? Kävin eilen vihdoin hakemassa kihlasormukseni kultasepältä. Sain sen oikeastaan harjoituskäyttöön jo pari viikkoa sitten mutta se kiristi sen verran ikävästi, että sitä oli hieman suurennettava.
 
Kyseessä on siis perinteinen valkokultainen puolipyöreä sormus ilman timangeja tai muuta blingiä. Kävimme valkkaamassa sormukset Sulhon kanssa yhdessä ja vaikka alun perin haaveilin flakasta ei mikään kokeilemistani oikein istunut sormeen. Tähän malliin on todennäköisesti myös helpompi sovittaa vihkisormus.
 
Paljastettakoon tässä nyt sen verran, ettei sormuksia ostettu Suomesta ja oli kyllä aika työn takana yrittää koruliikkeissä selittää mitä haluamme. Ilmeisesti täälläpäin ei ole tapana hankkia kihloja sekä miehelle että naiselle. Lisäksi jotkut myyjät yrittivät sovittaa Sulhon sormusta oikeaan nimettömään, mikä herätti hieman hämmennystä. Onneksi osuimme lopulta liikkeeseen, jossa toiveemme meni perille. Sattui niin mukavasti, että herra kultaseppä vielä valmisti sormukset omin kätösin, joten saimme prikulleen mitä pyysimme.
 
Nyt voikin sitten alkaa pohdiskella seuraavaa rinkulaa. Timantit ovat ikuisia ja tytön parhaita ystäviä mutta en oikein välitä niistä. Olen katsellut Kalevalan mallistoa ja siellä onkin pari ihan ok vaihtoehtoa mutta ei oikein mitään sellaista, jonka haluaisin välttämättä sormeeni loppuelämäkseni. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin teettää sormus mutta sitä varten pitäisi sitten olla joku idea siitä, mitä haluaa...