Kukkapalaveri floristin kanssa

Onnistuinpa sitten melkein kukkakälläämään itseni. Olin iloisesti jättänyt merkitsemättä kalenteriin tammikuussa häämessuilla sovitun tapaamisen floristin kanssa. Onneksi jonkinlainen pieni muistikuva asiasta oli jäänyt jonnekin takaraivoon ja tajusin alkaa ajoissa kaivella papereitani. Olin tietenkin jo alkuperäisen ajan päälle ehtinyt buukata muuta, mutta kukkakauppa ansaitsi ensimmäiset isot pisteet siitä, että palaverin siirtäminen sujui ongelmitta. 

Kuten aiemmin totesin, olen ihan totaalinen rähmäkäpälä kukkien kanssa. Yritä siinä sitten selittää floristille, mitä haluat kun kukkien nimistä ei ole mitään hajua ja Pinteres-appi puhelimessa ei suostu yhteistyöhön. Ihme kyllä, viesti meni läpi ja päästiin hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä haen. Floristi totesi jo alussa, että ruusun sijasta neilikan tekstuuri sopii ehkä paremmin yhteen harsokukan kanssa, mikä on kyllä ihan totta. Etenkin kun hakusessa on sellainen vähän rento ja boheemi tunnelma eikä mikään pönötysmeininki. 

Piti tietenkin sitten napata mukaan pari neilikkaa ja pari oksaa harsokukkaa ihaan vaan blogikuvitusta varten. ;)

Verinen, tikattu mies ja hempeät kontrastikukat. Sulho kolaroi pyörällä ja nyt jännitetään miltä korva näyttää häihin mennessä. Onneksi hiuksia riittää, jotenn niillä voi sitten piilotella ruttuja.

En kovasta googlen ja pinterestin rämppäämisestä huolimatta vielä onnistunut löytämään juuri toiveideni mukaista kimppua. Vähän harmillista, että kukkakaupassa ei ollut mahdollisuutta nähdä minkälaisia puskia he ovat morsiammille tehneet. Tavallaan ymmärrän perustelun, että kimput ovat aina henkilökohtaisia mutta kyllä se silti tuntuu vähän siltä, että ostan tässä sian säkissä. Mitäs jos neilikat ovat väärän värisiä, kimpuun on laitettu jotain, mitä en halua tai se on muuten vain vääränlainen? Kimppua olisi ilmeisesti hyvä käydä katsomassa häitä edeltävänä päivänä mutta vähän epäilyttää, saako sille enää tehtyä siinä vaiheessa mitään ihmeitä. Näköjään näistä kimppuhommistakin saa aika nopeasti kehitettyä uuden hääneuroosin...

Olen nyt tässä tuijotellut noita kukkia ja hyvältähän ne näyttävät mutta jostain syystä tuntuu siltä, että häissä pitäisi kuitenkin olla ruusuja. Kuulisin mielelläni mielipiteitä siitä, onko tuo harso+neilikka -yhdistelmä liian arkinen? 

Kukkia ja kakkua

Hiljaisuus häähömppärintamalla kostautui ja näin viime yönä pitkästä aikaa hääpainajaista. Kaikki peruselementit mekkokatastrofista, vihkipaikkapulmista ja ongelmista vieraiden kanssa olivat toki mukana mutta taidettiin kuitenkin niistä huolimatta päästä naimisiin Sulhon kanssa, huh! Täytyy ehkä ottaa kuitenkin pieni ryhtiliike ihan varmuuden vuoksi, ettei tarvitse kokea öisiä kauhunhetkiä pian uudestaan.

Voi olla, että osasyyllinen uneen oli eilisiltainen kukkasavottani. Hankin jo joskus alkuvuodesta tarvikkeet suodatinpussiruusuihin, mutta en ole saanut itseäni niiden kimppuun aiemmin. Ensimmäisen kukan jälkeen olin vähällä heittää hanskat tiskiin mutta kun jaksoin vähän availla kukkia enemmän ja kihartaa terälehtiä reippaasti tuli ruusuista yllättävän aidon näköisiä! Vai mitäs tykkäätte?

Nämä pitäisi mahdollisesti vielä värjäillä ja varretkin on osittain päällystämättä, sillä kukkateippi pääsi loppumaan. Pitäisi myös keksiä, millä nuo tikkuvarret saa nätisti piilotettua mutta eiköhän näistä ihan kivat pöytäkoristeet saa väsäiltyä. Melkoinen hikipaja on kyllä edessä, sillä yhden kukan tekeminen ei ihan parissa minuutissa onnistu.

Jos joku innostui kukista niin hyvät ohje löytyy esimerkiksi täältä.

Käytiin myös viikonloppuna äidin kanssa mekkometsällä mutta ei tarjonta oli aika onnetonta. Ihan turha reissu ei kuitenkaan ollut sillä käytiin myös kakkukahveilla Konditoria pH 7:ssa, josta myös hääkakkumme tulee. Haluaisin kovasti valkoisen kakun ja siksi maisteluun päätyivät mansikka-jogurtti- sekä vadelma-valkosuklaakakut.

Mansikka-jogurtti

Vadelma-valkosuklaa

Muista blogeista olinkin jo etukäteen lukenut, että tuo vadelma-valkosuklaa on aika äkkimakeaa ja sitä se tosiaan oli. Naureskeltiin äidin kanssa, että meitähän se ei haittaa mutta ehkä olisi kuitenkin kiva, että kakku maistuisi muillekin. Täytynee vielä maistella kakkuja toistamiseen Sulhon kanssa. Lienee parhaita osia hääsuunnittelussa tämä kakkupähkäily. Onneksi valkkasin nyörillisen mekon... ;D