Hei me mennään naimisiin alle vuoden päästä lauantaina...

Päässä pyörii miljoona asiaa, joista haluaisin kirjoittaa mutta en saa lauseen lausetta suollettua ruudulle. Itsesensuuri, huspois! Tai ei sentään, kyllä sitä joku roti täytyy säilyttää. Aion kyllä aikanaan pitää tätä blogia ihan omalla naamallani, joten sitä suuremmalla syyllä lienee parasta pitää pahimmat kiukuttelut ja napinat näppäimistön tällä puolella. Vai?

Asiaan.

Vaikka kihlautumisestamme on vasta noin 1,5 viikkoa olemme saaneet jo valittua sekä hääpäivän että varattua paikan. Juhliamme kilistellään 12.9.2015 Suomenlinnassa Myllysalissa. Logistisesti paikka saa karvat pystyyn jo nyt mutta toisaalta halusin ehdottomasti hääpaikan meren lähettyviltä ja muissa vaihtoehdoissa tunnuttiin myyvän tässä vaiheessa eioota. Paljastan tässä nyt tietämättömyyteni mutta minulle oli ihan valtava shokki, että häiden järjestelyssä vuosikaan ei välttämättä riitä, jos halajaa pitää juhlansa elokuisena lauantaina järkevällä budjetilla. Mitämitämitä?! Noh, onneksi Myllysali sattui olemaan vapaana viimeisenä toivelistamme päivänä, joten pidetään sitten syyshäät!

Kuva


(Muistin taas miksi kyllästyin aiemmin blogin pitämiseen. Miksi näiden kuvien lisäämisen pitää olla  näin raastavaa?!)

Kuvissa tila näyttää ihanan valoisalta ja rakastan noita ikkunoita! Olen yrittänyt kaivella kuvia Myllysalissa järjestetyistä häistä ja yhden setin löysinkin. Sen selaamisen mukana tipahti kivi sydämeltä, sillä hyvin ovat bibikset näyttäneet onnistuneen eikä paikka ole ihan superahdas. Meille on tulossa "vain" noin 50 vierasta eikä tuonne paljon enempiä mahtuisikaan mutta tilaa pitäisi keksiä vielä bändille ja noh, olisi se kai ihan mukavaa mahtua liikkumaankin. Varmaan olisi ollut hyvä idea käydä katsomassa paikkaa eikä ostaa sikaa säkissä mutta näillä mennään!

 

Hääpaikan varaamisen lisäksi olen aloittanut cateringien pommittamisen tarjouspyynnöillä. Näistä saan varmasti kirjoitettua ihan oman postauksen tulevaisuudessa mutta täytyy tässä vaiheessa sanoa, että huhhuh. Sanoisin, ettei hääpäivämme voi mitenkään olla kesän suosituimpia mutta nyt jo useampi firma on ilmoittanut olevansa buukattuna. Eniten harmittaa Picantinan missaaminen, sillä tarjouspyyntööni vastannut henkilö vaikutti supersympaattiselta!

 

Edellä mainittujen kriittisten tehtävien ohella olen toki myös selaillut mekkoja, katsellut kampauksia ja ihan vain yrittänyt totutella ajatukseen, että olen ihan oikeasti menossa alle vuoden päästä naimisiin. Jouduin viemään kihlasormukseni vielä takaisin kultasepälle venytettäväksi, joten sekään ei ole sormessa muistuttamassa siitä, että nyt on tosi kyseessä. Onneksi töissä on ollut aika kiire, joten en ole ehtinyt liikaa miettiä asiaa.

Aaargh, no nyt! Onnistuin melkein tuhoamaan koko merkinnän ennen sen julkaisemista! Katsotaan päättyykö tämän blogin taru ennen aikojaan vai riittävätkö bloggarinnan hermot maaliviivalle asti...