Olipa kerran pariskunta, jotka rakastivat toisiaan aivan erityisen paljon. Niin paljon, että eräänä päivänä he päättivät mennä naimisiin. Pariskunta kutsui paikalle joukon ystäviä sekä sukulaisia ja sanoivat kaikkien näiden edessä toisilleen "tahdon" merkkinä halustaan jakaa kaikki tulevat päivänsä toistensa kanssa. Sen jälkeen sekä vieraat että vastavihityt bilettivät villisti ja elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka muistellen tuota ratkiriemukasta päivää hymyt huulillaan. Sen pituinen se.
Edellisestä sadusta jäi toki pois se kuinka morsian oli vähällä panikoida ja perua koko juhlat jo heti alkuunsa alettuaan selailla hääblogeja ja tajuttuaan, ettei häiden järjestäminen ole mikään leikin asia. Juhlia varten ei suinkaan riitä halu juhlistaa rakkautta ja sitoutumista vaan tarvitaan myös juhlatila, sinne tarjoilut sekä tietenkin teema tai vähintään teemavärit, joiden perusteella suunnitellaan koristelu paperituotteista ja STD-korteista (lol, anteeksi, olen idiootti kun nauran tälle) lähtien. Teemaa on hyvä hyödyntää myös pukeutumisessa ja ainakin pakottaa kaasot sen henkeen sopiviin mekkoihin. Photobooth, karkkibuffet, kihlasormukseen täydellisesti sopiva timanttivihkirinkula, dokumentaarinen valokuvaus, videokuvaus, livemusiikki, peruskauraa.
Vielä muutama viikko sitten en osannut edes kuvitella haluavani häihimme mitään edellä mainituista. Nyt tuntuu siltä, että juhlat ovat automaattisesti pilalla, jos en niitä saa. Okei, timanttirinkulaa en kyllä oikeasti tahdo mutta muut kyllä, kyllä, kyllä. Ruokapöydässäkin kärsin usein annoskateudesta ja hääblogien keskellä sama tunne on hiipinyt myös juhlien suunnitteluun.
Jos unohdetaan kaikki hössötys ja hifistely, haluan ennen kaikkea häät, joista on iloa sekä itselleni, Sulholle että vieraille. Ja noh, ihan loppuviimeksi naimisiin maailman upeimman tyypin kanssa. Vaaditaanko siihen välttämättä monogrammeja, pompomeja, ilmapalloja tai tuolihuppuja? Tuskinpa.
Milläköhän sen vielä muistaisi kun pahin annoskateus iskee?
Milläköhän sen vielä muistaisi kun pahin annoskateus iskee?
"Vaaditaanko siihen välttämättä monogrammeja, pompomeja, ilmapalloja tai tuolihuppuja?" Ei vaadita. Sen sijaan vihkimisen ja juhlapaikan on ilmennettävä niitä asioita, joita hääpari päivältään toivoo. Toiset meistä ovat esteetikkoja, toisille tärkeämpää on esimerkiksi rento ja vauhdikas meininki. Häätoiveita on yhtä paljon kuin hääpareja. Täällä hääblogien ja kuvapalveluiden inspistulvassa sitä helposti alkaa kuvittelemaan, että itsekin täytyy haluta tuota kaikkea. Siksi on osattava erottaa asiat, jotka näyttävät kivalta tietokoneen näytöllä ja asiat, joilla on sisällöllistä arvoa omana hääpäivänä. :)
VastaaPoistaSepä se! En ole aiemmin juuri ajatellut omia häitäni mitä nyt ohimennen unelmoinut puvusta tuttujen hääkuvia somessa katsellessa. Hyppäsin tähän kelkkaan ihan kylmiltään ja nyt on aikamoinen vauhtisokeus päällä. Aika hyvä lähtökohta voisi olla vetää ensin vähän henkeä ja alkaa sitten pohtia tosiaan niitä asioita, joita tosissaan haluamme yhdessä Sulhon kanssa päiväämme. :)
PoistaJepp, komppaan Saria ihan täysin! Mitään muuta ei tarvita kun esteidentutkinta, loput on sitä extraa. Extrat on semmoinen loputon buffetpöytä, josta on sitten vaan valittava se mistä itse tykkää eniten :) Mitään ei ole pakko olla vaan koskan (mukamas) kaikilla muilla on.
PoistaOlipa hyvä vertaus toi buffetpöytä! Mulla on aina sellasten kanssa (etenkin jälkkärien tapauksessa ;) juurikin sama ongelma, että pitäisi osata valita ne mistä itse tykkää ja erityisesti kasata siihen lautaselle syötävää KOHTUUDELLA. Sekin meinaa usein unohtua, että eihän tässä sentään yksin olla häitä järkkäämässä vaan Sulholtakin kannattaa kysellä mielipidettä. ;)
PoistaMeikäläiselle tuli ihan sama paniikki silloin, kun hääblogimaailmaan sukelsin :D Kaikilla on niin paljon kaikkea, mä en edes tiennyt mikä on STD-kortti, pompom tai huomenlahja.. Tuntuu että vasta pikkuhiljaa alkaa selkiytyä mitä me oikeasti tahdotaan ja mikä on meidän juhlia ajatellen täysin turhaa! Annoskateus on turhaa, mutta sorrun siihen itsekin..
VastaaPoistaHaa, kanssakärsijä! ;) Ehkä suunnitelmien kanssa voikin aluksi mennä hyvällä omallatunnolla vähän överiksi ja sitten alkaa karsia niitä turhia juttuja pois. Kunhan ei vaan stressaannu heti alkuunsa, kuten allekirjoittanut on tainnut mennä tekemään... :D
Poista