Häähirviöstä keksimonsteriksi

Olen ihan uskomattoman perso makealle. Voi siis kuulostaa vähän jännältä, että häämuodikas karkkibuffet ei jotenkin tunnun omalta jutulta. Jos juhlimassa olisi myös paljon lapsia voisi se olla ihan hauska ohjelmanumero mutta aikuisten juhliin en sellaista halua. Drinkkibuffet sen sijaan...

Ihan pelkällä hääkakulla ei kuitenkaan tämän morsiamen makeanhimoa sammuteta. Aiemmat macarons-kokeiluni olivat sen verran kamala kokemus, että olen puoliksi jo luovuttanut sen suhteen, että väsäisin niitä itse. Voi siis olla, että budjettisyistä joudun luopumaan noista ranskanherkuista. Mutta mitäpä niiden tilalle?

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Omista jauhosormistani ei olisi tällaisia väkertämään ja veikkaan, että tilaaminen käy lopulta yhtä kalliiksi kuin macaronsit mutta onhan nää aika hempeitä!

Mitäpä muut morsiot olette ajatelleet laittaa kakun kylkeen? Lusikkaleivät, kaneliässät tai hannatädit ei oikein inspaa ainakaan tätä keksimonsteria.

Häämenua maistelemassa

Pitopalvelua valkatessamme yksi päätökseemme vaikuttaneista tekijöistä oli Ateriaxin tarjoama mahdollisuus päästä etukäteen maistelemaan heidän häämenunsa läpi. Näitä tilaisuuksia järjestetään ilmeisesti pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. En tiedä kuinka yleistä tämä on mutta ainakaan alun perin catering-kilpailutusta tehdessäni muut firmat eivät suoraan tarjonneet mahdollisuutta maisteluun.

Viimeisin maistelutilaisuus järjestettiin helatorstain aattona Ateriaxin omassa juhlatilassa Nurmijärvellä/Rajamäellä/jonkun järven (vai lammen?) rannalla. Satuin sivukorvalla kuulemaan toisen pariskunnan keskustelua henkilökunnan kanssa ja jos ymmärsin oikein niin tilassa on myös yöpymismahdollisuus. Paatuneena kaupunkilaisena en ihan niin pusikossa halua juhliamme juhlia mutta jos järvi-/metsämaisema miellyttää niin mikä jottei!

 

Entäs se ruoka sitten? Olin aiemmin lukenut kommentteja sekä puolesta että vastaan. Erityisesti alkupalat olivat keränneet yläpeukkuja ja voin hyvillä mielin yhtyä samaan joukkoon. En yleensä pidä graavilohesta mutta sen kanssa tarjottu konjakkismetana oli ihan käsittämättömän hyvää. Sulho puolestaan tykästyi erityisesti chili-inkiväärimarinoituihin mereneläviin. Toisaalta, kuten vähän osasin lukemani perusteella ounastella, pääruokavaihtoehdot eli karitsanpaisti, vuohenjuustobroileri ja nieriä rapukastikkeella eivät sykähdyttäneet erityisemmin, vaikka ihan hyviä olivatkin.  Jälleen sivukorvalla kuultuna esimerkiksi karitsa olisi halutessa mahdollista vaihtaa naudanlihaan, mistä erityisplussa.

 

Maistelussa oli myös kaksi hääkakkuvaihtoehtoa, joista toinen oli lime-passionjuustokakku ja toinen jo kertaalleen testattu vadelma-valkosuklaakakku. Ilokseni kakkuversio tuosta vadelma-valkosuklaasta ei ollut läheskään niin ällömakea kuin aiemmin syömäni leivos. Voi olla, että joudumme vielä käymään kakkuretkellä (voi harmi!) mutta olen melko varma siitä, että tämä oli tällä selvä.

 

Kaiken kaikkiaan häämenu-tastingista jäi oikein hyvät fiilikset. Ruoka oli hyvää ja jo aiemmin firmasta saamani kaikki onnistuu -asiakaspalveluasenne sai vielä lisävahvistusta. Yksi stressinaihe siis vähemmän, jes! Vielä kun saisi ne hemmetin macaronsit onnistumaan niin ruokapulmat olisi ratkaistu...

Kutsupulmia

Aikalailla tasan neljä kuukautta häihin hommat on sen verran levällään, että tässä pitäisi alkaa ottaa jonkin sortin ryhtiliikettä. Olen näköjään kuukausi sitten jo haaveillut kutsujen suunnittelusta ja tilaamisesta mutta tuossahan se homma vielä roikkuu työlistan kärjessä. Varsin kohtalaisesti onnistuneesta ruususavotasta huolimatta ihan niin luottavainen en omiin nakkeihini ole, että lähtisin itse väkertämään kutsuja.

Tässä vaiheessa olisi myös suunnatonta apua, jos häille olisi valkannut jonkin teeman. Elättelen toivoa siitä, että kutsujen lisäksi esimerkiksi menut, pöytäkortit, ohjelmat ja miksei vielä kiitoskortitkin saisi sopimaan yhteen. Niin ja sitten olisi tietenkin kiva, jos kutsu olisi jollain tapaa persoonallinen. Meidän naamojen länttääminen kutsuun käväisi mielessä mutta a) meistä ei oikein ole kuvia ja b) eiköhän ne kiitoskortit kuitenkin riitä vieraille meidän pärstöjen ihasteluun.

 

Kuva

Kuva
 

Kuva

 

Kuva

Kuva

Tuo viimeinen on tosin ehkä vähän turhan karmiva. Tekstinä voisi yhtä hyvin olla suomalaisittain "SAUNAN TAKANA TAVATAAN". Siihen vielä meidän naamat kyytipojaksi niin avot! Ei varmaan saataisi yhtään vierasta paikalle juhliin...

 

Helpoimmalla olisi varmaan päässyt, jos olisi vaan palkannut jonkun suunnittelemaan kutsut toiveiden mukaan mutta nyt taitaa olla vähän turhan myöhäistä, joten täytynee valkata sopiva  jostain valmismallistoista. Tai vaan uhmata universumia ja tehdä itse. Tulisi ainakin persoonalliset, jos ei muuta.

 

Onko kaikilla muilla jo kutsut lähetettynä tai vähintään tilattuina?

Brace yourselves, tourists are coming

Hääsuunnitteluiden alkumetreiltä asti on ollut selvää, että me ei lähdetä häämatkalle. Tai siis, lähdetään kyllä mutta vasta loppuvuodesta 2016. Sulhon bestman viettää silloin hääjuhlaansa Filippiineillä ja kun nyt joka tapauksessa ollaan sinne suunnalle lähdössä niin ajateltiin yhdistää omakin häämatkamme samaan syssyyn. Häihin saa tuhraantumaan sen verran paljon riihikuivaa, että oikeastaan parempi oikeastaan, että jää hyvin aikaa kasvattaa budjettia. Ja mikäs sen kivempaa kuin pari päivää rentoutua kotona kissat kainalossa kaiken hösäämisen jälkeen.

Ja p*skat me mitään yli vuotta häämatkaa odotetaan. :D

Sulho ilmoitti jokin aika sitten varanneensa meille majoituksen Dubrovnikista häiden jälkeiselle viikolle. Oltiin jo kyllä vähän alustavasti arvottu, että jos nyt sitten kuitenkin lähdettäisiin pikkureissulle heti häiden jälkeen ja melkein ostettu liput Budapestiin Hulluilta päiviltä mutta jääty sitten vielä miettimään asiaa. Ilmeisesti päätöstä junnasin vain minä ja Sulho oli jo päättänyt, että nyt mennään eikä meinata. Mikäs siinä, en valita! (No vähän kyllä valitin kun en saanut päällepäsmäröidä tässäkin asiassa mutta lepyin kyllä nopeasti.)

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Sininen meri ja auringossa köllöttely, ah! <3

 

Voi olla, että olen myös hiukan mehuissani siitä, että Game of Thrones -sarjaa on kuvattu Dubrovnikin vanhassa kaupungissa ja läheisellä Lokrumin saarella (siksipä myös postauksen otsikon viittaus). Fanitan kyllä sarjaa enemmän kirjoja mutta onhan se ihan kiva päästä käpäilemään Kuninkaansatamaan ja Qarthiin. Ja vielä häämatkallaan! (Joskaan hääthän ei kyseisessä tarinassa noin keskimäärin ole kauhean hilpeitä tapahtumia olleet...)

 

Kuva

Mistä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen. Tällä hetkellä to do -listan kärjessä on kutsujen suunnittelu ja tilaaminen. Tajusin myös, että eihän niitä kutsuja voi lähettää ellei vihkipaikkaa ole lyöty lukkoon. Olin jotenkin kuvitellut, että sitähän voi käydä vähän etsiskelemässä kesän aikana mutta vieraille olisi kuitenkin varmaan ihan kiva ilmoittaa jo kutsussa, missä se seremonia hoidetaan. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin pistää kutsuun vain joku yhteinen kokoontumispaikka, josta esim. kaaso tai bestman käy porukan noukkimassa. Tämä voisi olla hyvä ajatus siinäkin mielessä, että sateen sattuessa joudutaan hoitamaan homma juhlapaikalla. Noh, ehkä tätä voi vielä pari viikkoa mietiskellä... 



Semmosta mä vaan mietin, että...

...jos sulhanen on sulho niin onko morsian sit morso?

Kukkia ja kakkua

Hiljaisuus häähömppärintamalla kostautui ja näin viime yönä pitkästä aikaa hääpainajaista. Kaikki peruselementit mekkokatastrofista, vihkipaikkapulmista ja ongelmista vieraiden kanssa olivat toki mukana mutta taidettiin kuitenkin niistä huolimatta päästä naimisiin Sulhon kanssa, huh! Täytyy ehkä ottaa kuitenkin pieni ryhtiliike ihan varmuuden vuoksi, ettei tarvitse kokea öisiä kauhunhetkiä pian uudestaan.

Voi olla, että osasyyllinen uneen oli eilisiltainen kukkasavottani. Hankin jo joskus alkuvuodesta tarvikkeet suodatinpussiruusuihin, mutta en ole saanut itseäni niiden kimppuun aiemmin. Ensimmäisen kukan jälkeen olin vähällä heittää hanskat tiskiin mutta kun jaksoin vähän availla kukkia enemmän ja kihartaa terälehtiä reippaasti tuli ruusuista yllättävän aidon näköisiä! Vai mitäs tykkäätte?

Nämä pitäisi mahdollisesti vielä värjäillä ja varretkin on osittain päällystämättä, sillä kukkateippi pääsi loppumaan. Pitäisi myös keksiä, millä nuo tikkuvarret saa nätisti piilotettua mutta eiköhän näistä ihan kivat pöytäkoristeet saa väsäiltyä. Melkoinen hikipaja on kyllä edessä, sillä yhden kukan tekeminen ei ihan parissa minuutissa onnistu.

Jos joku innostui kukista niin hyvät ohje löytyy esimerkiksi täältä.

Käytiin myös viikonloppuna äidin kanssa mekkometsällä mutta ei tarjonta oli aika onnetonta. Ihan turha reissu ei kuitenkaan ollut sillä käytiin myös kakkukahveilla Konditoria pH 7:ssa, josta myös hääkakkumme tulee. Haluaisin kovasti valkoisen kakun ja siksi maisteluun päätyivät mansikka-jogurtti- sekä vadelma-valkosuklaakakut.

Mansikka-jogurtti

Vadelma-valkosuklaa

Muista blogeista olinkin jo etukäteen lukenut, että tuo vadelma-valkosuklaa on aika äkkimakeaa ja sitä se tosiaan oli. Naureskeltiin äidin kanssa, että meitähän se ei haittaa mutta ehkä olisi kuitenkin kiva, että kakku maistuisi muillekin. Täytynee vielä maistella kakkuja toistamiseen Sulhon kanssa. Lienee parhaita osia hääsuunnittelussa tämä kakkupähkäily. Onneksi valkkasin nyörillisen mekon... ;D

Pukuhuolesi kaikki heitä

Miten voikaan yksi mekko tehdä naisen näin onnelliseksi? Pääsin eilen vihdoin ja viimein sovittamaan sitä ainutta oikeaa ihan oikeassa koossa ja sehän istui kuin hansikas. Töpöjalkojani varten sitä pitää toki lyhentää ja liikkumisen helpottamiseksi helmaan tehdä nostot mutta muita muokkauksia ei tarvita.  

 

About ainoa julkaisukelpoinen kuva sovituksesta sulhovaaran takia ja tietekin armottoman derppailun ohella näyttää siltä, että olisin about alasti. Nice!

Huomaa muuten tuosta kuvasta aika hyvin, että kärsin ihan järkyttävästä bad hair daysta. Note to self: varaa aika kampaajalle asap!

Samalla reissulla käytiin myös sovittamassa pukua tai siis shakettia Sulholle ja tällä kertaa liikkeestä löytyi onneksi valmiina riittävän pitkät ja oikean malliset housut. Plastronin kanssa olikin sitten taas oma säätämisensä mutta päädyttiin lopulta teetättämään sellainen, jotta saadaan juuri oikean värinen ja mallinen rätti miehelle kaulaan. Jääpähän Sulhollekin sitten joku muisto hääpäivästä - jos ei esim. vaimoa lasketa mukaan.

 

Hähää, oman puvun pidän piilossa ja Sulhon vaatteet esittelen koko maailmalle, hähää! Rätti kaulassa mallaa vaan plastronin väriä ja taskuliinakin lähtee tietty pois kun sulhasella nyt vaan kuuluu olla viehe. Ai joo ja kengätkin pitäis olla mattaa eikä kiiltoa.

Kuvittelin, että hulinaviikonloppujen jälkeen tämä olisi vihdoin rauhallisempi ja pääsisin ihan tositeolla taas miettimään hääasioita ja raapustelemaan tänne rauhassa mutta mitäpä vielä. Noiden pukujen sovitusten lisäksi olen auttanut kaverin muutossa, jynssännyt kämppää (oli muuten aika sotku kun noilla kahdella pörrömönkiäisellä on karvanlähtöaika), skypettänyt Japanissa asuvan ystäväni kanssa, tehnyt vähän töitä, uskaltautunut Hulluille päiville ja juossut kultasepänliikkeissä etsimässä Sulholle kelloa. Oli tarkoitus jossain välissä urheillakin mutta puhti loppui kesken.

 

Onneksi ihan tyhjin vatsoin ei tätä kaikkea tarvinnut tehdä. Käytettiin nimittäin eilen kihlajaislahjaksi saamamme Farangin lahjakortti ja käytiin kiskaisemassa thaityyliset fine dining -maistelumenusetit viineineen. Rakastan tofua ja sitä olisin voinut yhden annoksen sijasta syödä vaikka kokonaisen menun verran. Kaiken kaikkiaan hyvää oli mutta juteltiin jälkikäteen Sulhon kanssa, että about samoja makuja saa vähän edukkaammistakin thaikkupaikoista Helsingissä.

  

Tätä syötiin. Tulipas taas nälkä.



Omnom. Drinksujen nimet oli osuvasti Ping Pong ja Lady Boi,

 

Nyt taidan linnoittautua loppuillaksi sohvalle salamurhahommiin. Onneksi tuleva työviikko on vain nelipäiväinen! Pääsiäisenä olisi tarkoitus vihdoin kokeilla suodatinpaperiruusujen tekemistä. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, joten jännityksellä odotan, mitä siitä tulee. Sulho on omaksi onnekseen töissä, joten miespolo säästyy toivottavasti pahimmilta askarteluturhautumisilta...