Häätilpehööreistä tärkein

Miten sitä onnistuukin pienistä, häiden onnistumiseen tuskin vaikuttavista asioista ottamaan itselleen paineita? Olisi varmasti hyödyllisempää varmistaa, että saadaan auto kuljetettua saarelle tai sopia cateringin kanssa palaveriaika kuin soitella konditoriaan kakun väristä ja korkeudesta. Toisaalta nämä ovat toki tärkeitä seikkoja, sillä kuinka muuten sitä osaisi valita häätilpehööreistä tärkeimmän eli täydellisen kakkukoristeen.

Alusta asti on ollut harvinaisen selvää, että kaiken maailman humoristiset pirttihirmukoristeet ja viivitjawagnerit ovat poissa laskuista. Kuten erilaisia kutsumalleja, selailin tuntitolkulla erilaisia vaihtoehtoja kakkukoristeelle. Esimerkiksi Etsystä niitä löytyy kyllä varmasti jokaiseen makuun. Jopa niinkin paljon, että meinasi valinnanvaikeus iskeä.



Kuva



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Oma ehdoton suosikkini olivat nuo jälkimmäisen kuvan kisut. Niille olisi kuitenkin tullut hintaa sen verran paljon (pelkät kissat 65$ ja päälle vielä postit + mahdollisesti tullit), että luovuin ajatuksesta. Seuraavana jonossa oli siluettipariskunta mutta aloin hieman jänistää ulkomailta tilaamista, sillä en ihan luottanut siihen, että paketti ehtii ajoissa perille ja vielä ehjänä kaiken päälle.

Kutsujen aiheuttamassa diy-hurmoksessa olin jo harkinnut niinkin villiä ideaa kuin 3D-printtaamista kun satuin Facebookissa törmäämään PS Puistoon. Pistin heille noin viikko sitten tiedustelua olisiko haluamaani malliin mahdollista tehdä muutoksia. Vastaus tuli todella nopeasti ja niinhän siinä sitten kävi, että valmis koriste kolahti äsken postiluukusta.

 

 

Enpä voisi paljon tyytyväisempi olla! Vaikka kyseessä on suomalainen käsityö, hinnat eivät mielestäni ole mitenkään järjettömiä, sillä esimerkiksi Etsystä tilaamalla olisin todennäköisesti maksanut suurin piirtein saman verran. PS Puistolla ei ilmeisesti toistaiseksi ole muita nettisivuja Facebook-profiilin ohella mutta viimeisimmän päivityksen perusteella sellaiset ovat tuloillaan.

Niin ja mainittakoon nyt vielä, että kyseessä ei ole maksettu mainos vaan ihan henkilökohtaisesti tyytyväisenä asiakkaana haluan suositella kyseistä puljua muille kakkukoristetta metsästäville morsioille.

Sinne meni!

Kutsut nimittäin.

Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin saimme kutsut postitettua jo muutama viikko sitten. Pakko sanoa, että enpä olisi ikinä uskonut, että niinkin simppeliltä tuntuva asia kuin kutsut osoittautuivat lopulta ainakin toistaiseksi koko hääprojektin kinkkisimmäksi asiaksi.

 

Selailin varmasti tunteja eri kutsukorttifirmojen valmismalleja ja siinä vaiheessa kun tajusin, ettei sieltä löydy mieleistä alkoi olla jo vähän hoppu. Fiksu morsian olisi tässä vaiheessa pistänyt vauhdilla viestiä mahdollisimman monelle graafiselle suunnittelijalle ja teetättänyt kutsut ammattilaisella. Budjetin lisäpaisuttelu ei kuitenkaan houkutellut - ja sitä paitsi eihän nyt yksien kutsujen väkertäminen nyt niin vaikeaa voi olla?

 

Voi pojat!

 

Rehellisesti sanottuna nyhräsin gimpin parissa varmasti yli kymmenen tuntia ja vaikka lopputulokseen olenkin ihan tyytyväinen, hinkattavaa olisi vielä jäänyt. En ollut kyseistä ohjelmaa aiemmin käyttänyt, joten siihen totuttelu söi toki oman aikansa mutta suurin osa työstä oli ihan rehellistä hinkkaamista, josta ammatti-ihminen olisi varmasti selvinnyt tunnissa tai parissa. Suosittelen siis ehdottomasti harkitsemaan tarkoin hääkutsu-designeriksi alkamista, etenkin jos kuvankäsittelytaidot ovat luokkaa vasta-alkaja.

 

Mitä sillä tuntien näpräämisellä sitten sai aikaan? Verta, hikeä ja kyyneliä sekä ihan ok kutsun ja hääinfon, vaikka itse sanonkin!

 

Ite tein, sain mitä sain. Ihan en vielä ole pistämässä bisnestä pystyyn mutta ehkä näillä muutaman vieraan saa houkuteltua juhlimaan.

Vastauksia on jo tipahdellut ihan mukavasti ja onpa muutama kutsun saanut kehunut jopa itse kutsukorttia. Suosittelen muuten ehdottomasti tekemään hääinfosta myös englannin kielisen version, jos kutsuttavien joukossa on pariskuntia, joista toinen ei osaa suomea. Saatiin nimittäin erityisesti kiitosta kyseisen asian huomioimisesta.

 

Seuraava nysväysurakka olisikin sitten väkertää kasaan paikkakortit, menut ym. häiden paperitavarat. Onneksi olen parhaillaan lomalla, joten voin hyvällä omalla tunnolla hääjärjestellä vaikka 24/7 seuraavat pari viikkoa!

 

Kukkapalaveri floristin kanssa

Onnistuinpa sitten melkein kukkakälläämään itseni. Olin iloisesti jättänyt merkitsemättä kalenteriin tammikuussa häämessuilla sovitun tapaamisen floristin kanssa. Onneksi jonkinlainen pieni muistikuva asiasta oli jäänyt jonnekin takaraivoon ja tajusin alkaa ajoissa kaivella papereitani. Olin tietenkin jo alkuperäisen ajan päälle ehtinyt buukata muuta, mutta kukkakauppa ansaitsi ensimmäiset isot pisteet siitä, että palaverin siirtäminen sujui ongelmitta. 

Kuten aiemmin totesin, olen ihan totaalinen rähmäkäpälä kukkien kanssa. Yritä siinä sitten selittää floristille, mitä haluat kun kukkien nimistä ei ole mitään hajua ja Pinteres-appi puhelimessa ei suostu yhteistyöhön. Ihme kyllä, viesti meni läpi ja päästiin hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä haen. Floristi totesi jo alussa, että ruusun sijasta neilikan tekstuuri sopii ehkä paremmin yhteen harsokukan kanssa, mikä on kyllä ihan totta. Etenkin kun hakusessa on sellainen vähän rento ja boheemi tunnelma eikä mikään pönötysmeininki. 

Piti tietenkin sitten napata mukaan pari neilikkaa ja pari oksaa harsokukkaa ihaan vaan blogikuvitusta varten. ;)

Verinen, tikattu mies ja hempeät kontrastikukat. Sulho kolaroi pyörällä ja nyt jännitetään miltä korva näyttää häihin mennessä. Onneksi hiuksia riittää, jotenn niillä voi sitten piilotella ruttuja.

En kovasta googlen ja pinterestin rämppäämisestä huolimatta vielä onnistunut löytämään juuri toiveideni mukaista kimppua. Vähän harmillista, että kukkakaupassa ei ollut mahdollisuutta nähdä minkälaisia puskia he ovat morsiammille tehneet. Tavallaan ymmärrän perustelun, että kimput ovat aina henkilökohtaisia mutta kyllä se silti tuntuu vähän siltä, että ostan tässä sian säkissä. Mitäs jos neilikat ovat väärän värisiä, kimpuun on laitettu jotain, mitä en halua tai se on muuten vain vääränlainen? Kimppua olisi ilmeisesti hyvä käydä katsomassa häitä edeltävänä päivänä mutta vähän epäilyttää, saako sille enää tehtyä siinä vaiheessa mitään ihmeitä. Näköjään näistä kimppuhommistakin saa aika nopeasti kehitettyä uuden hääneuroosin...

Olen nyt tässä tuijotellut noita kukkia ja hyvältähän ne näyttävät mutta jostain syystä tuntuu siltä, että häissä pitäisi kuitenkin olla ruusuja. Kuulisin mielelläni mielipiteitä siitä, onko tuo harso+neilikka -yhdistelmä liian arkinen? 

Hääkuvausarvonta

Hiphei vielä toistamiseen sunnuntai-illan kunniaksi kaikki morsiot, morsot, morsmaikut ja miksei toki myös tänne eksyneet sulhaset, sulhot ja sulkitkin! Nyt olisi hyvä tilaisuus voittaa esimerkiksi kihla- tai hääkuvaus. Valokuvaaja Janne Miettisen kilpailuun voi osallistua 28.6.-20.7.2015 välisenä aikana osoitteessa

http://www.jannemiettinen.fi/wedding-blog/blogi/osallistu-arvontaan/ 

Meillä on itse asiassa jo kuvaajat varattuna mutta osallistuin itse arvontaan mahdolliset huomenlahja- tai trash the dress -kuvat mielessä. Tosin en kyllä tiedä raaskinko lähteä rönttäämään prinsessaunelmaani saati poseeraamaan puolipukeissa, joten täytyy toivoa parasta mahdollista arpaonnea teille kaikille muille! ;)

Rakkautta ilmassa

Vihkitilaisuutemme tulee todennäköisesti olemaan ulkosalla, jos vain sää antaa myöten. Suomenlinnassa on kuitenkin se ongelma, että vaikka itse tilaisuuden järjestäminen onnistuu kunhan siitä ilmoittaa etukäteen hoitokunnalle, ei minkäänlaisten katosten tai muiden rakennelmien pystyttäminen ole sallittua. Olisi kuitenkin kiva merkitä rikostapahtumapaikka jotenkin ja jostain syystä olen kovasti mieltynyt ajatukseen ilmapalloista.



Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Ilmapalloihin liittyy myös se pieni riski, että niistä tulee helposti mieleen lastenkutsut, mikä taas ei tietenkään häiden tapauksessa ole toivottua. Lisäksi foliopallot, kaikenlaiset tekstit ja eritoten pyllysydänilmikset ovat mielestäni jossain määrin mauttomia. Pari jättipalloa silkkinauhoilla ja ehkä tasseleilla istuvat paremmin omiin mieltymyksiini.

Lisäksi palloja voisi hyvin käyttää myös potrettikuvissa. Tosin pelkään hieman, että saarella tuulee sen verran kovaa, että tämä jää haaveeksi. 

Kuva

Kuva

Kuva

Tai toisaalta, jos tuuli tuivertaa eikä poseeraaminenkaan huvita niin myös morsiamen ja sulhasen korvaaminen heliumtäytteisillä onnistuu.




Kuva

Kuva

Juhannuspuuhia

Vanha kansanviisaus sanoo:

Jos katsoo juhannusyönä kaivoon ja näkee siellä tulevan miehensä

niin hukkunuthan se on, perkele.
 

Pidetäänpä siis niistä sulhoista ja muista turrukoista huolta juhannusta juhliessa! Itsehän jätin ovelasti omani kaupunkiin töihin kartuttamaan hääbudjettia ja karkasin muutamaksi päiväksi huitomaan hyttysiä kaverini mökille. Ei huono! 





Veil me up, Scotty!

Sain pari sen verran painavaa kehotusta päivittää blogia, että pakkohan sitä oli tulla tänne raapustelemaan. Kutsu-urakka on edelleen pahasti levällään, vihkipaikkaa ei ole varmistettu ja voisi kai noita suodatinpussiruusujakin väkerrellä lisää. Omia hääsuunnitelmia hidastaa myös se, että sain kutsun ystäväni häihin Japaniin ensi keväälle ja olen jo sormet syyhyten selaillut lentoja kutsujen näpräämisen sijasta.

 

Vaikka vähän tuntuukin siltä, että homma junnaa paikallaan niin ainakin yksi asia on nyt hoidossa. Hankin nimittäin hunnun. Take this waltz -hääblogin Leena sattui pohtimaan asiaa juuri sopivasti (hyvin muuten pohtikin, lukekaa, jos yhtään huntuhistoria kiinnostaa) ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Kuten Leena, myös minä yskin aluksi mielikuvalle puhtoisesta neitsytmorsiamesta, joka talutetaan sokkona teuraalle  alttarille. Onneksi google-sormeni ovat nopeat ja tehokkaat, joten aika nopeasti kävi selväksi, että hunnulla on alun perin ollut hieman eri merkitys.

 



Kuva





Kuva

 

Kuva
 

Kuva

Morsmaikut tuossa edellä eivät siis suinkaan siveyttään itseään verhoa vaan fiksuina naisina suojautuvat pahoilta hengiltä. Lisäksi järjestettyjen avioliittojen tapauksessa on tietenkin ollut kätevää, ettei sulhanen pääse säikähtämään morsoa ennen kuin vihkiminen on suoritettu. Sulho on mua onneksi tässä jo jonkin aikaa katsellut karkamatta, enkä ehkä näe henkiä omalla kohdallani kovin suurena uhkana mutta parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi täytyyhän sitä nyt käyttää tilaisuus hyväksi ja olla morsian oikein urakalla.

 

Kuva

Testasin hääpukuani sovittaessani paria erilaista huntua, joista rättimalli tuon edellisen kuvan hengessä miellytti omaa silmää pitsireunaista enemmän. Yli sadan euron hinta pari tuntia päässä pidettävästä rievusta (nii mites se tonni siitä puvusta...) kuitenkin kirpaisi aika pahasti, joten päädyin kytistelemään naamakirjan hääkirppareille. Ja hyvä niin, sillä bongasin sieltä tylli-ihanuuden, joka on tosin vielä toistaiseksi hieman liian pitkä, kevyet 270 cm, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla telkkarista tulleen Frendien ekan jakson ja hääbarbien innoittamana piti iskeä se heti pään päälle töröttämään.

  

 

"Tapsu kyllä siitä ihan hyvä tulee", sanoi äitini Sulholle nähdessään tämän kuvan. Mitäköhän lie tarkoitti...

 Jos ei jumppavaatteet ja kuvien kämälaatu niin viimeistään taustapyyhkeet ja avonaiset kaapinovet kruunaavat hääblogieleganssin. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että mekon kanssa vähän kevennettynä ja oikeaan kohtaan eli niskaan aseteltuna huntuhomma menee ihan nappiin.

Tuo oma valintanihan on aika perinteinen mutta olisi kiva kuulla, jos joku toinen morsian on uskaltautunut/aikoo uskaltautua laittamaan päähänsä jonkun vähän modernimman hunnun!